Windhoek, Namibian kevät

Puolitoista viikkoa sitten olin Suomen syksyisessä kelissä. 

Nyt täällä päiväntasaajan 

alapuolella saakin nauttia keväästä, 

aurinko nousee aamuisin 

klo 6 ja laskee klo 19.

Vuodenaika vaihtui tällä reissulla 

syksystä kevääseen. 

Ja kun matkustaa Suomesta alaspäin, 

ei tarvitse kärsiä minkäänlaisesta jetslaagista. 

Nyt tätä kirjoittaessa (su 9.11, klo 9.40) odottelen lennon lähtöä Zimbabween, tarkoitus olisi käydä 

vilkaiseen Victorian putoukset.

 Keskiviikkona olisi paluulento takaisin Windhoekiin ja torstaina 

sitten alkaisi ajoseikkailut, 

vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

Äsken kentälle tullessa näin apinalauman ihan tienvarressa jotakin syömässä.

Tarviikin sitten jatkossa katsoa, 

että mihin pysähtyy puskapissalle.

‐------------------------

Tänne Namibiaan tullessa 

oli muuten viisumijonotus 

erittäin hidasta, 

vaikka lentokenttä on 

ihanan pieni ja 

olin e-viisumin tehnyt netissä valmiiksi. 

Sen lisäksi tuo viisumi piti olla mukana paperille tulostettuna ja luukulla siihen paperiin pitikin taas 

kirjoittaa maassa oloaika, 

lennon numero ja hotellin nimi, 

vaikka ne tiedot oli jo netissä aiemmin tarkemmin annettu.

No täällä ilmeisesti totuttu jonottamaan, ainakin kuulemma MTC:n putiikeissa jonotetaan SIM-korttiakin aika kauan.

Ei ole mitään jonotusnumeroa, vaan penkkiriveillä siirrytään eteenpäin jonotuksen edetessä.

Jahas, 

portti taisi jo aueta, 

reppu selkään 

ja vaihteeksi koneeseen jonottamaan.

Eiliseltä pari kuvaa (taas väärässä aikajärjestyksessä).

Windhoekin lentokenttä 

turvatarkastuksen jälkeen.

Joe's Beer-baaria oli Facessa tunnelman puolesta kehuttu, olihan se pakko käydä illalla testaamaassa.

Käppäilymatkalla kylillä, muutamia pieniä kerjäläisiä oli matkan varrella, muuten liikenne ja kaikki ihanan rauhallista, vaikka ollaankin pääkaupungin keskustassa.

Ruokakauppassa siistiä ja selkeätä, mutta olutta eivät myyneetkään enää klo 16.10 jälkeen.

Kauppakeskus oli iso ja hirveästi liikkeitä, ihan niinkuin Suomessa, Puolan Gdanskissa tai Espanjan Miramarissa.

Vieläkään ei voi uskoa sitä, että täällä ei ole mopoja.