Kävipä täpärästi

 Hurautin eilen reilut 500 kilsaa

Sveitsistä Ranskan etelä puolelle.

Loppumatkasta aurinko paistoi

ja auton mittari näytti 

yht'äkkiä yli +20

ja aloin jo vähän innostua 

lämpimästä auringon paisteesta.


---------------------------------------


Löysin jopa yhtään eksyilemättä

seuraavan yön hotelliin, 

(näköjään olikin vaan yhden tähden)

mutta onneksi aidattu

ja vartioitu parkkipaikka.


Peruutin silti fillarin telineineen kiinni kaiteeseen

siis vahingossa IHAN kaiteeseen kiinni.



Aamulla jatkoin matkaa kohti Espanjaa,
liikenne oli melko rauhallista.



Maisemat oli koko matkan kesäiset
ja hienoa Pyreneiden vuoristoa 
koitin vauhdissa kuvata.



Espanjan puolella ajettuani jonkin matkaa,
ihmettelin sivusilmällä kun yksi auto
ajaa samaa vauhtia kun minä, 
viereisellä, nopeammalla kaistalla.

No lopulta katson suoraan
siihen viereiseen autoon sisään,
niin siellä joku rillipäinen keski-ikäinen 
perheen isän näköinen viittoo mulle 
samalla ajaessaan kauheasti
ja osoittaa mun auton peräosaa,
ikään kuin mulla olisi joku ongelma.

Ajattelin, että ei sen fillarin pitäisi
sieltä mitenkään pudota, 
kun onhan se jo reilu
pari tuhatta kilsaa pysynyt kyydissä.

Sitten se kiilaa mun kaistalle 
ihan eteen ja alkaa 
siinä edessä jarrutteleen
ja ajaa siihen kapealle 
motarin reunukselle
ja alkaa hidastamaan 
pysähtyäkseen kokonaan.

Minä siinä perässä, 
koska vieressä viuhuu rekkoja.

Tyyppi sitten pysähtyy 
siihen eteen
pistää hätävilkut päälle 
ja nousee autostaan.

Kävelee mun auton 
luokse siihen kuskin puolelle,
avaan ikkunan.
Hän papattaa hirveästi espanjaa 
ja huitoo melkein hädissään
viittoen mun auton takaosaan päin.

Rekkajono jyrisee vieressä
about sadan kilsan vauhtia
siis puolen metrin päässä.

Pistän hätävilkut päälle
ja nousen autosta varovasti,
ettei joku rekka vie vahingossa
autosta ovea tai etten jää alle.

Menen kaverin kanssa
katsomaan, että mikä
siinä fillarissa muka on vikana.

Näytän sille, ravistelemalla fillaria,
 että hyvinhän tää on kiinni.

Sitten se yrittää jo puoliksi 
englanniksi jotain selittää,
että hän näki "fire" eli mukamas tulta
pitkän matkaa mun perässä.

Pyörittelen hänelle päätä,
että en ymmärrä.

Sitten papatus jatkuu 
ja hän alkaa irrottaan kuskin puoleisesta
takarenkaasta sitä venttiilin korkkia,
että mukamas siinä on joku vika.

Kaveri painaa siitä venttiilistä niin,
että ilma alkaa suhista,
sitten huudan sille, 
että DON'T DO THAT!!!

Sitten se jatkaa huutamista ja viittomista
ja yht'äkkiä lähtee käveleen
omalle autolleen ja sekunnissa
hyppää autoonsa 
ja huudan sille vaan 
autoni takaa hölmönä, 
että yritän selvittää ongelmani
jossain paremmalla paikalla ja Thank you!

No sitten katson viereisellä
rekkakaistalla sopivan kohdan, 
että uskallan mennä 
itsekin takaisin autooni,
niin se mies kiihdyttää jo autonsa
vauhtiin ja siitä
harmaasta (perheauton näköisestä)
lentää mun käsilaukku levälleen siihen
kapealle reunuskaistalle
ja käsilaukun korttitaskun kortit
 leviää siihen maahan kassin viereen!

Sitten vasta tajuan, 
että PRKL... joku siis kävi ryöstämässä
mun käsilaukun apparin puolelta
siinä samaan aikaan kun
kauheassa rekkamelussa 
oltiin fillaria ja rengasta 
auton takana ihmettelemässä!

Menin heti poimimaan
käsilaukkuni ja kortit
autoni edestä siitä 
kapealta piennar-kaistalta.

Tyyppi tai tyypit
oli jo autoineen häipyneet!

Hyppäsin autooni
ja kerkesin ajatteleen,
että onneksi pääkännykkä
oli mun kädessä koko ajan.

Ja luojan kiitos pääpankkikortti
oli kädessäni, pääkännykän taskussa.

Niitä en siis ainakaan menettänyt.

Mutta vaikka kaikki 
kävi silmänräpäyksessä,
niin olin varma,
 että jotain varmasti 
kassista kerkesi lähteä.

Pikaisesti tarkastin,
niin tärkeimmät käsilaukussa
näytti olevan tallella,
ainakin passi ja ajokortti.

Kiihdytin auton takaisin motarille
ja ajattelin, 
että nyt pitää löytää motarilta
joku turvallinen pysähtymispaikka,
niin voisi rauhassa miettiä,
että mitä saivat kassistani saaliiksi.

Toisaalta teki mieli lähteä 
täysiä perään, 
yrittää ottaa kuva autosta
ja selvittää, että mikä kopla on
tuollaisten maantie-ryöstöjen takana.

(Sitten voisi tehdä heille HITOKSEEN selväksi,
ettei heidän kannata jatkossakaan 
yrittää ryöstää yhtään suomalaisella 
rekisterikilvellä ja fillarilla varustettua blondia,
koska tällaisilla
 ei ole käsilaukussa
normaalia rahapussia 
lainkaan käytössä,
 kun ei ole edes käteistä!)

Meni ainakin miljoona vuotta 
ennekuin löysin turvallisen pysähtymispaikan.

No...Varakännykkääni en löytänyt 
äkkiseltään mistään.

Senkö ne vaan sitten kerkesi pöllimään?

Mitä kukaan tekisi sellaisella vanhalla
hitaalla kännyllä.

Sitten muistin, ettei siinä ole edes
näppislukkoa eli sen saa auki kuka vaan.

Yritin soittaa varakännyyni
ja sieltä sanottiin, että "linja on varattu".

Eli joku käyttää sitä just parhaillaan!

Äkkiä kirjautumaan tallessa olevalla
pääkännykällä johonkin OmaDNA:han,
jotta saan suljettua liittymän.

Eipä löytynytkään sovelluksesta
 heti sellaista kohtaa,
josta liittymän saa suljettua.

Sitten pikaisesti himppasen googlausta,
mutta lopulta soitto DNA:lle.

Mun varakänny on pöllitty,
sulkekaa liittymä!

Tunnistautumiset yms piti ensin
kertoo puhelimessa ja sitten selvisi, 
että olinkin soittanut vanhan varakännyn numeroon,
eli nykyisen varakännyni numero onkin ihan eri.

No sanoin sinne asiakaspalveluun, 
että älä suljekaan sitä vielä,
yritän vielä soittaa siihen 
oikeaan varakännyn numeroon, 
jospa se piriseekin jossain päin autoa,
kun en muista,
 että oliko se edes siinä käsilaukussa.

No...yritin sitten soittaa 
viimeiseen ja oikeaan varakännyn numeroon,
niin "puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä".

Eli rosvot on sulkeneet sen!

Yritin lopulta paikantaa puhelimen
ja pistää jotkut suojaukset ym,
niin sieltäkään ei saatu kännyyn mitn yhteyttä.

Eli rosvot on sulkeneet mun varakännyn,
jotta en voi seurata heitä?

Soitin äkkiä uudelleen DNA:lle,
että sulkekaa vaan sittenkin se
varakännyn liittymä.

Olin tämän kaiken selvittelyn aikana 
jatkanut jo matkaakin
ja kun seuraavaksi pysähdyin,
niin aloin penkoa autoa huolellisemmin
ja lopulta se vanha varakännyni löytyi 
yhden repun pohjalta!

No kun sain sen varakännyn käsiini,
niin ihmettelin, että miksi ei saa
yhteyttä ja miksi paikannin ei löydä sitä.

Ilmeisesti syynä oli se, 
että olin Sveitsissä laittanut 
sen varmuuden vuoksi lentokone-moodiin,
ettei tule mitn yllärilaskua taustanetin käytöstä.

Aloin nauraa räkättää itsekseni 
erittäin pskasesti,
mitä ihmettä! 

Ei ne maantie-rosvot
saaneet sittenkään edes 
mun ikivanhaa varakännyä!

Mutta miksi ihmeessä
ne rosvot heitti lähtiessään käsilaukun 
siihen tien pientareelle,
jos eivät edes mitään varastaneet?

Jahtasiko ne vaan käteistä?

Onneksi olin justiin Sveitsissä
antanut siskolle käteiset,
kun ne oli mulle väärää valuuttaa.

Peräti about 10 ylimääräistä Sveitsin frangia
ja vajaa 500 Ruotsin kruunua.
 
Sovittiin, että sisko antaa ne kruunut pojalleen
eli mun kummipojalle,
joka kumminkin käy jossain kohtaa 
faijallaan Ruotsissa.

Kävi kyllä mielessä,
että ihan kauheeta,
jos ne ei oliskaan heittäneet sitä
käsilaukkua lähtiessään 
siihen pientareelle,
niin olisin menettänyt passin, ajokortin
ja kymmenen muuta "ei niin tärkeää" korttia.

Ja jos olisivat onnistuneet viemään 
siinä hötäkässä mun painavan rinkan
siitä etupenkiltä,
niin siinä olis mennyt valokuvaprojektini
eli kaikkien lasteni valokuvat...
...kaikki lapsuus/nuoruus kuvat!

Jatkossa tarvii laittaa se tärkeä 
reppu oikeasti apparin turvavyöhön kiinni, 
sillä siellä on tosiaan yhden
valokuvaprojektin ulkoinen kovalevy,
jossa on kaikkien lasten historia tallennettuna.

Nyt turvavyö oli vaan sen takia 
apparin paikalla kiinni,
jotta auto ei luule, 
että siinä istuu joku,
kun reppu on niin painava.

(Auto piipittäisi lukitsemattomasta turvavyöstä.)

--------------------------------------

Sen verran opin, 
että ens kerralla näytän vaan junttia,
jos joku yrittää pysäyttää autoni vauhdissa,
olkoon sitten fillari, rengas 
tai vaikka koko auto tulessa!

-------------------------------------


Enivei..mietin vielä,
että kuinkahan kauan 
maantie-rosvot oli 
seuranneet mua...

...suomalainen blondi ajelee yksin
ja lauleskelee vaan mennessään
kohti aurinkoa...

...mutta mulla on mustassa
kuitenkin tummennetut lasit
takapenkeistä lähtien, 
että rosvot ei voineet tietää,
onko takapenkillä kyydissä muita,
mutta ilmeisesti jotenkin tiesivät...

...hmmm...missä kohtaa he valitsi minut
ryöstön uhriksi...

...ja miksi he ei 
lopulta vieneetkään mitään...

...käsilaukussani oli kyllä yksi 
epämääräinen mötikkä...

...sellainen musta pikku pömpeli...

...varavirtalähde...

...pelästyikö rosvot sitä,
jos eivät tienneet,
että mikä se mötikkä on...

...enivei, jokaisen pitäisi
ottaa kuva, 
jos motarin pientareella on kaksi autoa 
peräkkäin hätävilkut parkissa,
koska siellä saattaa olla ryöstö käynnissä!

Olin ottanut kuvia matkan varrelta muuten vaan
ja näin jälkeenpäin mietittynä
esimerkiksi tässä kuvassa menee yksi saman
näköinen harmaa perheauto, 
joka minut pakotti pysähtymään.



Enivei...selvisin tänne Tarragonaan tänään 
ja muutaman probleeman jälkeen löysin
eilen varaamani kämpän ja sain auton
lisämaksusta parkkihalliin...

...kävin nappamassa rantsusta pari kuvaa.







Näillä näkymin ajan huomenna
taas about 500 kilsaa
Torreviejaan Arjan luokse...turvaan : )

Saksasta Ranskan kautta Sveitsiin

Ei ole ehtinyt edes blogia 

viime päivinä kirjoittamaan,

kun olen ollut 

lähinnä kyläluutana

ja saanut jutella Suomea.

Yritän nyt raapustaa pikaisesti jotain,

kun huomenna ajattelin lähteä heti aamusta

kohti etelä-Ranskaa.

Muutenkin pitää kirjoittaa nopsaa,

kun täällä on semmosseet

kuuskulmaiset pistokkeet

ja tässä tietokoneessa on pyöreä

eli akku voi loppua kesken 😆.

--------------------------------------

.Viime maanantaina Hannoverin jälkeen ajoin taas

koko päivän matalapaineessa,

maisemat oli harmaat.


Satoi lähes koko päivän 

ja välillä ajattelin, 

että pyyhkimet kuluttaa 

kohta tuulilasin rikki.


Jengi ajoi silti hirveen lujaa

vasemmalla kaistalla,

vaikka mitään ei nähnyt.




Yhdellä onnettomuuspaikalla oli tunnin jonotus.


Toisesta onnettomuus kohdasta 

selvisin jonotuksesta nopeammin




Alkoi olla sellaisia jyrkkiä ja pitkiä ylämäkiä, 

että olisin mennyt ne

matkiksella ylös varmaan noin 20 km/h tunnissa

eli olisin ollut varmaan 

hitaiden rekkojenkin 

edessä tien tukkona.


--------------------------------


Hurautin etelä-Saksaan, Saarbruckeniin,

ja siellä piti olla hotellilla parkkipaikka,

mutta se oli pieni hotelli ja pieni parkkipaikka 

ja tietenkin täys,

joten oli pakko jättää auto kadun varteen.

Yritin ajaa auton lähelle edellistä,

jotta fillari olisi hankalampi 

auton perästä pölliä.



Tuon sateisen ajopäivän jälkeen 

menin illalla ostamaan läheiseltä

kioskilta roskaruokaa,

niin heille ei käynytkään maksu kortilla.

Tilaamani pieni kebappi

oli jo valmis ja mun kädessä.

Toisessa kädessä heiluttelin 

turhaan maksukorttiani.

Yritin hädissäni englanniksi vääntää,

että viisi minuuttia, 

niin haen hotellilta käteistä,

mutta se kiskan mies-myyjä 

ei edes ymmärtänyt englantia, 

(kattoi varmaan mun karseita ajo-silmäpusseja) 

hymyili vaan säälivästi, 

huitaisi kädellä ystävälliset moikat

ja sanoi saksaksi ehkä,

että ovat laittamassa luukkuja kiinni,

ei tarvii maksaa ja gute nacht 😊.

---------------------

Seuraavana päivänä olisin mennyt 

miehelle maksamaan,

mutta kioski ei ollut 

aamupäivisin auki.

Lähin sitten fillarilla heittään 

kylillä pienen lenkin.



Yhden sillan alla lepäsi muutama koditon.


Pyöräilijöille oli oma silta

Saar-joen ylitykseen.


Sen verran ruskeata

vettä sateiden jäljiltä,

ettei tehnyt edes mieli foilaamaan.


Seuraavan yön majoitus oli pohjois-Ranskan metsässä.


Metsässä oleva hotelli oli vähän vaatimaton.

Tuossa kukkapurkin alla olevassa lapussa luki 

Seppänen ja huoneen numero,

Avain oli jätetty ikkunalaudalle.


Tuolla skutsissa matkapuhelimen
netti oli tosi surkea.
Jos talon wifiä olisi halunnut käyttää,
niin olisi pitänyt mennä alakertaan 
tyhjään ja viileeseen ravintolaan istumaan,
koska talon netti ei kuulunut ollenkaan
sinne hotellin toiseen kerrokseen.

Aamiainen oli valikoimaltaan pieni,
mun lisäksi siellä oli ehkä kaksi muuta asiakasta,
mutta kahvit tarjoiltiin pöytään,
laitoin sitten leivälle 
ainakin reilusti voita.


No sitten ajattelin seuraavana päivänä

hurauttaa Riitan luo Zurichiin.

 pitkin pohjois-Ranskan maisemia.


Ajoin bensa-asemaa etsiessä

puolivahingossa

johonkin kauppakeskukseen,

mutta sainpahan vihdoin ostettua

yhden muistikortin lisää.

Ei olisi onnistunut ostaminen

ilman googlen kääntäjää.

Kirjoitin myyjälle näytölle ranskaksi,

että mitä tavaraa olen kaupasta etsimässä,

niin löytyi nopeasti oikea hyllyväli,

kun en kaupan opastuskylttien

teksteistä ymmärtänyt mitään.


Siellä muuten muoviset pullot palautetaan niin,

että työnnetään tuosta reiästä

ja sitten pullonpalautus-kone jauhaa pullot

samantien tuohon alasäiliöön muovirouheeksi.


Maisemiin alkoi tulla

taas jyrkempiä mäkiä.

No...Netti lakkasi toimimasta,

kun Sveitsin rajan ylitin

ja siinä meni sitten yhdellä huoltsikalla

yli tunti kun selvittelin 

EU:n ulkopuolisia nettiliittymä asioita.

Oli tullut jo pari kymppiä

 lisälaskua siitäkin, 

että olin soittanut

puolen tunnin puhelun

 Ranskasta Sveitsiin,

sillä se maksaa 0,70 e minuutissa.

No mutta, tuli sitten toisaalta säästöäkin,

kun ajoin vahingossa pummilla motarilla,

kun en tiennyt, että motarin käyttöön

olisi pitänyt sellainen joku autovero-tarra ostaa.


Matkalla satoi tällä kertaa vähemmän 

ja oli ihan kivan värinen keskiviikko illan auringon lasku.




Löysin autolle parkkipaikan
ja selvisin Riitan oven taakse.


Pääsin lenkittään tätä suloista Fannya...

...tässä syksyisessä kaupungissa.


Torstaina ei satanut juuri ollenkaan,

joten fillari alle ja läheisen kukkulan valloitukseen.


Tuli napattua muutama kuva.














--------------------------

No ny tästä koneesta loppuu 
jo kohta se akku,
tarviikin alkaa naputella nopeammin.

-------------------------------

Lauantaina aamulla hain 
Tuulan ja Ursulan lentokentältä.

Heitettiin Tuula Riitan kämpille
ja lähettiin Ursulan kanssa kohti länsi-Sveitsiä
hänen työharjoittelu paikkakunnalle.

Kierreltiin pikkuteitä, 
ettei tarvii maksaa
sitä jotain motariveroa.

Löydettiin eilen kämppä ja tänään 
täällä on ollut ihan harmaata ja sateista,


joten käytiin läheisessä kellomuseossa.



Ötököistä vielä sen verran, 

että Hampurissa oli hotellissa yksi hyttynen,

pohjois-Ranskassa yksi mehiläinen 

yritti autoon sisään

ja täällä Ursulan kämpillä on 

joukkueellinen pikkukärpäsiä 😆.


Huomenna lähden ajeleen 

heti aamusta kohti aurinkoa,

nyt alkaa nää 

vesisateet riittään 😆!


Blogitekstisuositus

Krabi, Surat Thani, Hua Hin ja Bangkok

Lento Tukholmaan Ensimmäinen lento Tukholmaan  lähti niin pahasti myöhässä,  että alkoi jännittämään  ehditäänkö Thaimaan  ja...