Saksasta Ranskan kautta Sveitsiin

Ei ole ehtinyt edes blogia 

viime päivinä kirjoittamaan,

kun olen ollut 

lähinnä kyläluutana

ja saanut jutella Suomea.

Yritän nyt raapustaa pikaisesti jotain,

kun huomenna ajattelin lähteä heti aamusta

kohti etelä-Ranskaa.

Muutenkin pitää kirjoittaa nopsaa,

kun täällä on semmosseet

kuuskulmaiset pistokkeet

ja tässä tietokoneessa on pyöreä

eli akku voi loppua kesken 😆.

--------------------------------------

.Viime maanantaina Hannoverin jälkeen ajoin taas

koko päivän matalapaineessa,

maisemat oli harmaat.

Satoi lähes koko päivän 

ja välillä ajattelin, 

että pyyhkimet kuluttaa 

kohta tuulilasin rikki.

Jengi ajoi silti hirveen lujaa

vasemmalla kaistalla,

vaikka mitään ei nähnyt.

Yhdellä onnettomuuspaikalla oli tunnin jonotus.

Toisesta onnettomuus kohdasta 

selvisin jonotuksesta nopeammin

Alkoi olla sellaisia jyrkkiä ja pitkiä ylämäkiä, 

että olisin mennyt ne

matkiksella ylös varmaan noin 20 km/h tunnissa

eli olisin ollut varmaan 

hitaiden rekkojenkin 

edessä tien tukkona.

--------------------------------

Hurautin etelä-Saksaan, Saarbruckeniin,

ja siellä piti olla hotellilla parkkipaikka,

mutta se oli pieni hotelli ja pieni parkkipaikka 

ja tietenkin täys,

joten oli pakko jättää auto kadun varteen.

Yritin ajaa auton lähelle edellistä,

jotta fillari olisi hankalampi 

auton perästä pölliä.

Tuon sateisen ajopäivän jälkeen 

menin illalla ostamaan läheiseltä

kioskilta roskaruokaa,

niin heille ei käynytkään maksu kortilla.

Tilaamani pieni kebappi

oli jo valmis ja mun kädessä.

Toisessa kädessä heiluttelin 

turhaan maksukorttiani.

Yritin hädissäni englanniksi vääntää,

että viisi minuuttia, 

niin haen hotellilta käteistä,

mutta se kiskan mies-myyjä 

ei edes ymmärtänyt englantia, 

(kattoi varmaan mun karseita ajo-silmäpusseja) 

hymyili vaan säälivästi, 

huitaisi kädellä ystävälliset moikat

ja sanoi saksaksi ehkä,

että ovat laittamassa luukkuja kiinni,

ei tarvii maksaa ja gute nacht 😊.

---------------------

Seuraavana päivänä olisin mennyt 

miehelle maksamaan,

mutta kioski ei ollut 

aamupäivisin auki.

Lähin sitten fillarilla heittään 

kylillä pienen lenkin.

Yhden sillan alla lepäsi muutama koditon.

Pyöräilijöille oli oma silta

Saar-joen ylitykseen.

Sen verran ruskeata

vettä sateiden jäljiltä,

ettei tehnyt edes mieli foilaamaan.

Seuraavan yön majoitus oli pohjois-Ranskan metsässä.

Metsässä oleva hotelli oli vähän vaatimaton.

Tuossa kukkapurkin alla olevassa lapussa luki 

Seppänen ja huoneen numero,

Avain oli jätetty ikkunalaudalle.

Tuolla skutsissa matkapuhelimen

netti oli tosi surkea.

Jos talon wifiä olisi halunnut käyttää,

niin olisi pitänyt mennä alakertaan 

tyhjään ja viileeseen ravintolaan istumaan,

koska talon netti ei kuulunut ollenkaan

sinne hotellin toiseen kerrokseen.

Aamiainen oli valikoimaltaan pieni,

mun lisäksi siellä oli ehkä kaksi muuta asiakasta,

mutta kahvit tarjoiltiin pöytään,

laitoin sitten leivälle 

ainakin reilusti voita.

No sitten ajattelin seuraavana päivänä

hurauttaa Riitan luo Zurichiin.

 pitkin pohjois-Ranskan maisemia.

Ajoin bensa-asemaa etsiessä

puolivahingossa

johonkin kauppakeskukseen,

mutta sainpahan vihdoin ostettua

yhden muistikortin lisää.

Ei olisi onnistunut ostaminen

ilman googlen kääntäjää.

Kirjoitin myyjälle näytölle ranskaksi,

että mitä tavaraa olen kaupasta etsimässä,

niin löytyi nopeasti oikea hyllyväli,

kun en kaupan opastuskylttien

teksteistä ymmärtänyt mitään.

Siellä muuten muoviset pullot palautetaan niin,

että työnnetään tuosta reiästä

ja sitten pullonpalautus-kone jauhaa pullot

samantien tuohon alasäiliöön muovirouheeksi.

Maisemiin alkoi tulla

taas jyrkempiä mäkiä.

No...Netti lakkasi toimimasta,

kun Sveitsin rajan ylitin

ja siinä meni sitten yhdellä huoltsikalla

yli tunti kun selvittelin 

EU:n ulkopuolisia nettiliittymä asioita.

Oli tullut jo pari kymppiä

 lisälaskua siitäkin, 

että olin soittanut

puolen tunnin puhelun

 Ranskasta Sveitsiin,

sillä se maksaa 0,70 e minuutissa.

No mutta, tuli sitten toisaalta säästöäkin,

kun ajoin vahingossa pummilla motarilla,

kun en tiennyt, että motarin käyttöön

olisi pitänyt sellainen joku autovero-tarra ostaa.

Matkalla satoi tällä kertaa vähemmän 

ja oli ihan kivan värinen keskiviikko illan auringon lasku.

Löysin autolle parkkipaikan

ja selvisin Riitan oven taakse.

Pääsin lenkittään tätä suloista Fannya...

...tässä syksyisessä kaupungissa.

Torstaina ei satanut juuri ollenkaan,

joten fillari alle ja läheisen kukkulan valloitukseen.

Tuli napattua muutama kuva.

--------------------------

No ny tästä koneesta loppuu 

jo kohta se akku,

tarviikin alkaa naputella nopeammin.

-------------------------------

Lauantaina aamulla hain 

Tuulan ja Ursulan lentokentältä.

Heitettiin Tuula Riitan kämpille

ja lähettiin Ursulan kanssa kohti länsi-Sveitsiä

hänen työharjoittelu paikkakunnalle.

Kierreltiin pikkuteitä, 

ettei tarvii maksaa

sitä jotain motariveroa.

Löydettiin eilen kämppä ja tänään 

täällä on ollut ihan harmaata ja sateista,

joten käytiin läheisessä kellomuseossa.

Ötököistä vielä sen verran, 

että Hampurissa oli hotellissa yksi hyttynen,

pohjois-Ranskassa yksi mehiläinen 

yritti autoon sisään

ja täällä Ursulan kämpillä on 

joukkueellinen pikkukärpäsiä 😆.

Huomenna lähden ajeleen 

heti aamusta kohti aurinkoa,

nyt alkaa nää 

vesisateet riittään 😆!