Tarragonan kämpästä kun lähdin,
niin parkkihallin avain
piti muistaa palauttaa
hallin yhdelle seinälle
tuohon putken taakse.
Ja asunnon avain tuohon kadulla,
yhdessä aidassa,
roikkuvaan koodiboxiin.
Lähtö asunnosta oli siis
kontaktitonta ja helppoa,
mutta tulo ei niinkään.
Luulin varanneeni
ihan oikeasta
hotellista huoneen.
Kuvissa oli uima-altaat ym,
mutta tämä olikin bookingin
kautta vuokraava yksityinen henkilö.
Hetki ajassa taaksepäin...niin...
...ennen lähtöä Etelä-Ranskasta
halusin varmistaa seuraavan
yön hotellin parkkipaikan,
eli että varmasti on hotellilla
vartioitu sellainen tai parkkihalli.
Kun ei ole aina pitänyt paikkaansa
nuo hotellien parkkipaikat.
Joskus on joutunut jättään
auton kadun varteen,
vaikka yömesta mainostaa
pysäköintialuetta.
(En edelleenkään halua,
että fillari pöllitään
auton peräkoukun telineestä,
vaikka tottakai se on siellä
lukittuna parillakin ketjulla.)
Eli laitoin hotellille meiliä,
että varaavat minulle parkkipaikan
seuraavaksi yöksi.
Vastaus oli Google-kääntäjällä
espanjaksi tyyliin,
että "Haluatko, että otan parkkipaikan
omistajaan yhteyttä?"
Vastasin, että "Kyllä. Tarvitsen yksityisen parkkipaikan."
Sieltä vastattiin taas Espanjaksi,
että parkkipaikka maksaa 15 euroa per yö.
Sanoin, että se on ok.
Seuraavaksi sieltä kysytään,
että "Voitko maksaa PayPalilla?"
Sanoin, että voin yrittää,
mutta en saanut yrityksistäni
huolimatta parkkipaikkaa Paypalilla maksettua
ja muutenkin alkoi epäilykset herätä,
mikä hotelli pyytää rahat Paypalilla?!
No...sieltä vastattiin heti,
että pitää maksaa etukäteen,
vaikka ehdotin,
että maksan samalla sitten
kun iltapäivällä saavun.
Sitten pitikin lähteä matkaan,
enkä huomannut edes viestejä.
Ja tuolla Tarragonaan menomatkalla
minut siis ryöstettiin,
onneksi saamatta saalista
motarilla vauhdista.
En ehkä loppumatkasta
ehtinyt edes ajatella
seuraavaa kämppää.
Ajoin vaan osoitteeseen
ja kävelin respaan.
Sanoin, että "On varaus etukäteen."
ja näytin bookingin vahvistusta.
Respa ihmetteli hetken
ja sanoi,
että "Ei ole heidän hotelliinsa ja blaablaa"...
Lähdin pihalle ja aloin katsomaan ympärilleni,
että onko lähellä muuta hotellia.
(Ehkä olin kävellyt väärään hotelliin?)
En löytänyt mitään muuta hotellia,
joten laitoin majoituspaikalle viestiä.
Pian oltiin majoittajan kanssa
siirrytty whatsapp-viesteihin tämän
seuraavan yön
majoituspaikan asian kanssa.
Hän jopa vastaili
kysymyksiini samantien.
Sanoin, etten ymmärrä
hänen viesteistään mitään,
olen osoitteessa,
mutta en löydä hotelliasi.
Sieltä tuli heti korjaus,
että se on asunto
eikä hotelli.
No...pitkät "keskustelut"
oikeasta sijainnista,
tuli kuvaa ja videoo
ja jopa englanniksi tekstiä.
Lopulta paikalle kutsuttiin
majoittajan "uncle"
ja whatsappiin tärähti
kuva tuosta enosta,
että "Tuollainen eno
tulee siihen missä olet nyt,
pysy paikalla, älä liiku!"
Kuvan mukainen "uncle" saapui,
puhui ja viittoi hirveästi espanjaa.
Kysyin josko hän osaisi englantia,
mutta se oli turha kysymys.
Viittoiltiin hetkinen toisillemme
puolin ja toisin.
Lopulta yritin eleilläni selittää,
että kämpän avaimen ottaminen
kadun lukosta on ihan ok
ja yritin osoittaa autoani,
että "I need parking! Mihin?"
Hän vissiin pyysi sitä parkkirahaa,
mutta olin justiin ryöstöyrityksen
jälkeen laukkuni katsonut,
niin tiesin tarkalleen
käteisen tilanteen.
Yritin selittää,
että mulla ei ole yhtään käteistä.
Onko täällä automaattia?
Eno ei ymmärtänyt,
vaan soitti tälle
sukulaispojalle eli
varsinaiselle vuokraajalle,
joka taisi osata
pikkuisen ralli-englantia.
En tiedä kuka ymmärsi ja mitä,
mutta erittäin sekavaa keskustelua,
Espanjalla, rallienglannilla,
ilmeillä ja käsillä viittoen.
Sitten eno lähtikin meneen,
kun paikalle kutsuttiin
varmaankin parkkipaikan
(mies) puolinen omistaja,
nuori rastapäinen,
tosi tummaihoinen (hyvä perse),
mutta sekään ei osannut englantia!
Sitten käytiin siinä vieressä
mun autolla.
kun viitoin sille,
että tää pitäis niinkun
saada parkkihalliin...
...ja sitten se viittoili mulle,
että "Tänne päin"...
...seurasin...
(olin jo vähän väsynyt,
mutta edelleen sillä kaverilla
oli sika hyvä perse!)
...no...kuitenkin olin siinä
kävellessä jo näpytellyt
google-kääntäjään espanjaksi,
että tarvitsen pankkiautomaattia?
(Kun en tiennyt,
että mihin hän on minua viemässä.)
Näytin espanjaksi tekstiä hänelle,
hän hymyili
ja viittoi kävellessään yhteen seinään
kadun toiselle puolen.
Siellä näkyi pankkiautomaatti!
Nonni!
Hän oli siis ymmärtänyt
asian jo aiemmin!
Hetken aikaa rahoja nostaessa mietin,
että jospa ne "unclen" kanssa
keikkaakin mut heti noston jälkeen,
joten nostin vaan 40 euroa,
etten menettäisi enempää.
Eli heiluttelin jo kohta
kaverille kakskymppistä
ja parkkipaikan hinta on 15 euroa.
Käveltiin nuoren miehen
(siis edelleen sen hyvä perseisen)
kanssa johonkin minipieneen ruokabaariin
ja sitten hän pyysi sitä kakskymppistä.
Sanoin ja viitoin,
että annoin sen jo!
Hän kurtisti kulmiaan ja pudisti
vakavammalla ilmeellä päätään.
Voihan perkules,
justiin nostin 40 euroa,
joko mä hukkasin sen toisen
kakskymppisen!
Tarkistin loputkin taskuni uudelleen,
niin mun molemmat kakskymppiset
olikin vielä tallella!
Pahoittelin asiaa eleilläni, ilmeilläni
ja annoin kiltisti
kakskymppisen hänelle...
...eli sittenkin vasta ekaa kertaa.
(Mietin, että onko muhun iskenyt
joku vainoharhainen olotila!!???)
No...Hän antoi sen setelin
baarin pitäjälle
ja näin saimme tuon
kakskymppisen rikki eli
sain kolikkoina takaisin 5 euroa.
(Tarkistin summan
vielä kolikko kerrallaan,
kun koko päivän oloni oli
ollut sen ryöstöyrityksen jälkeen
jotenkin ihan hassu.
Ehkä se tapahtuma
oli hyvä juttu,
opetti minut olemaan varovaisempi.)
Sitten kävelimme
takaisin autoni luokse.
En ihan ymmärtänyt mitä hän viittoi
(ehkä halusi kyytiin?),
mutta viitoin takaisin,
että "mun auton etupenkki on
nyt niin täys romua,
ettei siihen mahdu!"...
...no...hän viittoi,
että "Kierrä kortteli ympäri."
(Kaikki ympäri menevät tiet
oli siis yksisuuntaisia.)
Hyppäsin autoon ja
ajoin korttelin ympäri.
Hän oli siellä jossain kohtaa
taas viittomassa mulle
ja ajoin hänen viittomaan
suuntaan, luiskaa pitkin,
maan sisään
ja sieltä löytyi parkkipaikka!
Sitten hän ystävällisesti näytti,
että mihin hallin avaimet
jätän lähtiessäni.
Neuvoi eleillään,
että miten parkkihallin valot,
avaimet ja hissit toimii ylös asuntoihin.
Eli jos lähtee asunnolta hissiin
haluten parkkihalliin,
niin pitää laittaa yksi avain hissin lukkoon
tai muuten hissit ei tule sinne
alas parkkihalliin asti.
No...kaveri saattoi minut hissillä
talon oikeaan kerrokseen
ja näytti oikean asunnon ovea.
Pääsin siistiin asuntoon sisään ja ajattelin,
että eihän kaikki olekaan epärehellisiä!!!
No ainut päivän harmitus
oikeastaan oli,
että aikaa oli palanut
kaiken säätämisen jälkeen
varmasti yli puoli tuntia turhan päiten,
kun en osaa espanjaa.
Silti...kielitaidosta riippumatta.
nämäkin asiat olisi voinut
hoitaa tehokkaammin sen sijaan,
että siihen tarvittiin "uncle",
se hyvä perseinen ja itse
espanjalaisittain rallienglantia puhuva pääjehu,
joka ei varmaan itse
ollut edes paikkakunnalla.
Enivei, asunto oli ihan ookoo,
paitsi vedenkeittimet on alkaneet
häviämään hotelleista ja asunnoista,
mitä etelämmäs olen tullut.
Mutta ei hätiä mitiä...
...kävin Etelä-Ranskasta jo ostaan
yhen pikkukeittimen...
(Oli muuten niin iso kauppakeskus,
että sekosin ilmansuunnissa sisällä
ja jouduin kiertään
kauppakeskusta ulkopuolelta,
vedenkeitin kainalossa,
varmaan tunnin,
että löysin takaisin autolleni.)
Ostin jostain maasta,
ehkä Saksasta,
sellaista cappuccino-jauhetta,
joka liukenee kuumaan veteen.
Ihan sika hyvää kahvia
ja kun keittää aamuisin
pari mukillista
tuohon pikkuiseen Airamiin,
niin kaffet pysyy
kuumana yli 300 kilometriä.
-----------------------------------
Etelä-Saksasta Pohjois-Ranskaan ajaessa
oli matkaa vaan alle 200 kilometriä
seuraavaan kohteeseen.
Onnistuin silloin ajamaan 4 kertaa väärin,
vaikka mapsissa oli selkeä reitti.
jotenkin keskittyminen kaikkeen ei ollut
ihan kunnossa,
taisin ihailla liikaa maisemia,
kun ei satanut.
Pysähdyin ostamaan kahvia
ja kun kävelin takaisin parkkipaikalle,
niin ihmettelin,
että miksi yhdessä autossa
palaa kaikki valot,
vaikka se on parkissa.
Ai mutta sehän onkin mun auto,
jonka moottorin olin unohtanut sammuttaa,
kun lähdin kahvia ostamaan.
Avaimet sentään olin muistanut
ottaa matkaan virtalukosta.
------------------------------------
Auto on toiminut koko matkan kyllä ihan hienosti,
mitä nyt rengaspaineen antureista
ja PA-käyttöisestä lämmittimen
huolloista herjaa koko ajan.
3 kertaa on tullut uusi herja,
että "Akun varaustaso on matala",
mutta hyvin on lähtenyt käymään joka kerta,
eikä tuota herjaa ole tullut kuin harvoin.
Täytynee käyttää auto täällä jollain pajalla,
niin voisi joku tsekata akun tilannetta
ja samalla vaikka vaihtaa öljytkin.
---------------------------------
Matka jatkui...
... ja Tarragonasta olin viestitellyt
Orihuela Costalle, Arjalle.
Sieltä tarjottiin olkkarin sohvaa
pariksi yöksi,
otin tarjouksen kiitollisena vastaan.
Olikin jotenkin helpottavaa
päästä tutuille "turvaan"
ja rupattelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä
ihanien ihmisten kanssa.
Keli Torreviejan alueella oli niin kiva,
että vuokrasin kämpän vielä neljäksi päiväksi
tuosta punaisen suolajärven läheltä.
Tuli ainakin skuuttien vuokraus tutuksi...kantapään kautta.
Piti mennä yhdellä skuutilla
kaks päällä pelaan bilistä lyhyen matkan,
noin parin kilsan päähän.
Skuutista loppui virta melkein heti
ensimmäisessä ylämäessä
ja sitten tajuttiin,
että Espanjassa niitä ei voikaan
jättää mihin vaan.
Skuutti-sovelluksesta näkee
kyllä onneksi skuuttien parkkipaikat,
mutta lähimpään oli kilometri matkaa,
eikä viitsinyt takaisinkaan päin lähteä.
Sitten se skuutti alkoi huutaan hälytysääntä
minuutin välein ja löi taluttaessa
aina hetkeksi jarrut päälle.
Eikä sitä vuokraus-aikaa voinut pysäyttää,
koska softa herjasi,
että skuutti on fyysisesti palautettava johonkin
sovelluksen osoittamalle parkkipaikalle.
No siinä sitten hiljaisella iltaisella kylätiellä
itsekseen jarruttelevaa ja huutavaa
skuuttia taluttaessa
heräsi kaikki kulmakunnan koirat.
Niitä haukkui lähes jokaisen
talon ja rivarin muurin takana isoja ja pieniä,
enemmän ja vähemmän
sitä mukaa kun skuuttia taluteltiin.
Sen siitä kyllä oppi,
että pitää katsoa skuutin
akun varaustilanne ennen lähtöä
ja sen lisäksi kohteen
lähin parkkipaikka.
---------------------------------
Torreviejassa oli aikaa
käydä fillaroimassa,
pelaamassa bilistä,
dronea ja e-foilia testailemassa,
pestä pyykkiä
ja lisäksi autokin tuli pestyä.
Auton pesu vahalla 7,5 euroa, ei paha.
Piti kuvata sataman lähellä
e-foilausta dronen
"seuraa kohdetta"-toiminnolla,
mutta paikalle hyökkäsi 10 kiekuvaa lokkia,
jotka ei yhtään tykänneet dronesta.
Oli otettava drone takaisin alas
tai ne olisi kohta pudottaneet sen mereen.
En ollut aiemmin edes huomannut,
että linnut olisi muualla
käyttäytyneet noin dronea kohtaan.
---------------------------------------
Asunnon parveke Torreviejan liepeillä
oli pohjoiseen päin,
joten siihen ei paistanut mikään aurinko,
paitsi kuu iltaisin.
Ja Torreviejan keskustan valot.
-----------------------------------
Sitten vielä Alicantessa meni yksi ilta ja yö...
...kunnes matka jatkui etelämmäs.
Poikkesin matkalla taas Orihuelassa
Tiian luona rupattelemassa ja kahvilla.
koska ei ollut mikään kiire,
sillä seuraavan parin yön majoitukseen,
Portmaniin, oli lyhyt ajomatka.
Hyppäsin siellä fillarin satulaan
ja ajoin yhtä pientä musta-hiekkaista
biitsiä ihmettelemään.
Join kahvin pienessä,
paikan ainoassa, rantabaarissa
ja jatkoin fillaroimista ylöspäin.
Siellä kukkulalla ei näkynyt ketään,
mutta oli kivat merelliset
ja vuoristoiset maisemat,
joten päätin testata taas dronea.
Mutta vaikka alue oli ihan skutsissa,
niin kopteri ei suostunut lähtemään ilmaan ollenkaan,
koska kauko-ohjain ilmoitti jotain,
että alueella ei saa vissiin
edes rajoitetustikaan lennättää.
Tuli sieltä sitten vaan näin tyhmä kuva.
Hotellin katolta näkyi hienot auringonlaskun värit.
Seuraavana päivänä ajelin La Mangan
biitsejä ihmettelemään...
...La Mangan "soiron päässä" sain dronen ilmaan.
tosin osittain rajoitetulla alueella
ja koska oli aika kova tuulikin,
niin lennätin hetkeksi vaan noin
parin kymmenen metrin korkeuteen.
Otin muutaman kuvan ja sitten pakkasin dronen
takaisin laatikkoon ja jatkoin matkaa...
...seuraavalla pysähdys paikalla
menikin sitten armeijan helikopteri edellisen
pysähdyspaikan kohdalta yli...
...pakko olla sattumaa,
kuka nyt tuommoista alle 250 grammaista
rakkinetta ilmassa huomaisi.
Jatkoin matkaa hetken verran,
niin huomasin nämä leijasurffailu-lautailijat
yhdessä tuulisessa lahdessa,
pysähdyin rantaan mandariinitauolle.
Tuo se vasta on hurja laji,
verrattuna e-foilaamiseen!
Harrastajia oli lahden pohjukassa
ihan hirveästi,
niitä meni hurjalla vauhdilla
ihan sikin sokin!
-------------------------------------
No sitten seuraavana
päivänä hurautin
vajaa viis sataa kilsaa Fugeen.
Oli tunneleita ja hitonmoisia siltoja.
Jotkut sillat tuntui menevän
ainakin puolen kilsan korkeudessa
ja joillakin tuntui olevan pituutta
yli puoli kilometriä.
Onneksi ei tullut maan järistyksiä,
olisi kestänyt monta sekuntia
pudota rikkinäiseltä sillalta alas 🤔.
---------------------------------
No...pääsin siis perjantaina Fugeen,
hain Tiinan duunista
ja mentiin niille.
Nyt punkkaan tässä Tiinan
kämpän vierashuoneessa
vielä about viikon.
Täällä on turvallista,
sain fillarinkin
sisäpihalle telineeseen lukittua
ja on tuo suloinen
Meiju täällä vahtimassa.
Tässä mä aamulla aloittelin
blogin kirjoittelua jatkaan,
niin hän tuli
viekkoon tarkastaan kirjoitusvirheitä.
Ainiin...Käytiinhän me Johannan ja Giusepen kanssa
heidän tuttujensa farmibileissä lauantai-iltana
tuolla jossain vuoristossa,
Coinin takana maaseudulla.
Biletettiin ilta/yö siinä nuotion ääressä,
kaikki puhui ihan hyvää enkkua,
muutama nuori jostain englannista kotoisin
puhui niin nopsaa,
ettei me Johannan kaa saatu selvää
kun joka viides sana.
Yksi nuotion ympärillä tanssineista
osasi viittä eri kieltä
ja olin hämmästynyt...
...sieltä alkoi kuulua ruotsiksi sanoja!
Juttu lähti siitä,
kun pyysin yhtä ruotsalaista biisiä...
...Loreenin Euforiaa.
Tässä kohtaa ihmetellään
siellä pimeässä aivan mahtavaa tähtitaivasta
ja ulvotaan kuuta 😂.
Vaikka mulla oli patja, paksu viltti,
kaksi villa puseroa
ja paksu toppatakki,
niin heräsin auringonnousun aikaan siihen,
että jalat ja pää oli kylmästä
ihan tunnottomat.
Kävelin autolle,
lisäsin yhden villapuseron lisää
ja villasukat.
(Lasketteluhousuja en jaksanut kaivaa.
Nekin on kyllä mukana,
kun en tiedä.
että mihin tää matka vie
ja edes sitä,
että koska tää matka loppuu.)
Pistin auton päälle, lämppärit
ja penkin lämmittimet täysille.
Katoin auton näytön ulkolämpötilaa,
siinä auringon noustessa,
niin näytti vaan 4 astetta!
Ei ihme, että siellä teltassa
alkoi olla kylmä!
Pistin seuraavana päivänä dronen tulille.
Otin heidän farmistaan pari kuvaa.
Tää on kyllä joku naapurin farmi...
...mutta tässä alemmassa kuvassa on
heidän farminsa...
...siis lähinnä kasveja vaan...
(mandariini-, sitruuna-, oliivi-, pähkinäpuita
ja omena-sitruuna-pomelo puita,
joista tulee hirveen isoa hedelmää.)
...niin eli siellä oli kasveja vaan,
jos yhtä kissaa ja kuutta kania ei lasketa.
Mutta hei,
Etelä-Ranskan hotellin tyynystä
tullut niskajumi on nyt kadonnut
ja pikkuinen ripulintynkäkin
loppu heti alkuunsa.
Tänään oli vähän huono keli,
aamulla oli satanut,
ja aamu-aurinko näkyi vähän huonosti
tuossa aamu-leivän hakumatkalla.
Yläkerran naapuri, Raija,
kävi tuossa tänä iltana
oven takana kyselemässä,
että telkkarin kuva-asetukset
on hänellä seonneet,
josko voisimme tulla auttamaan.
Lupasin hoitaa asian
ja hoidinkin, mutta juotiin
tehtävän jälkeen Raijan partsilla
pullollinen roseeta...
...puhuttiin ummet ja lammet.
lopulta lähdin kotiin ja sanoin...
...että pakko mennä kirjottaan bloki loppuun.
(Harmillista...videot ei vissiin skulaa?)
Enivei...mukavaa viikon alkua itse kullekin,
missä ikinä olettekin 😁
