Muutaman kerran ehdittiin saunoa lautalla,
pääasiassa harjoteltiin foilaamista ja muita melontajuttuja.
Mutta miten nostetaan saunalautta
talviteloille ilman nosturia...
...no muksujen avulla tietenkin!
Oikeasti mietin kyllä pitkään,
että minkä systeemin keksisin,
etten olisi riippuvainen jostakin
ulkopuolisesta tekijästä tai kalustosta.
Vaan voisin itse päättää, että milloin lautta
lasketaan veteen tai nostetaan talviteloille.
Rakennanko lauttaan sellaiset renkaat,
että ne saa nostettua yläasentoon silloin kun
lautta on vedessä ja ala-asentoon silloin kun
on tarkoitus jatkaa matkaa tienpäällä,
sittenhän sitä voisi hinailla ihan sillain vaan.
No...En jaksanut alkaa rakentaan lauttaan niitä renkaita,
joten ostin laidattoman kärryn,
jonka pitäisi kestää saunalautan painon.
Käytettynä ei löytynyt sopivaa,
joten päädyin sitten tällaiseen.
Kärrymyyjä tietenkin kysyi lastin painoa,
mutta enhän minä sitä tiedä,
mutta se ei ainakaan paljoa yli 1500 kiloa paina,
koska silloin sen pitäisi ponttoonien luvatun
kantokyvyn perusteella hukkua.
Eli jotain ehkä yli tonnin
ja märkänä tietysti enemmän.
---------------------------------------
Lauantaina Eemelin kanssa yritettiin herättää henkiin
varastossa pari vuotta käyttämättömänä
lojunutta peräprutkua.
Yritettiin saada sitä ainakin pari tuntia käyntiin,
googlattiin netistä vinkkejä,
mutta moottori ei inahtanutkaan,
vaikka vuorotelleen sitä vajan edessä nyittiin.
Pari vuotta vanhaa bensaa oli tietysti
moottorin tankissa jonkun verran,
mutta ei jaksettu sitä alkaa tyhjentämään,
lisättiin vaan uutta bensaa sekaan.
Minä olisin lopulta jo luovuttanut
ja ajattelin, että kyllä me voidaan
sitten soutamallakin
vetää se saunalautta venerantaan,
vaikka se onkin aika kova homma,
jos vähänkin on vastatuulta.
Mutta Eemeli jatkoi sinnikkäästi
nykimista ja moottorin tutkimista...
...ja lopulta se alkoi jo lupaileen.
Ja monen yrityksen jälkeen se
alkoi pöriseen lähes sammumatta!
Poika piti mulle lopuksi vielä luennon
moottorin männän toiminnasta.
Mutta sitten oli jo aikaa kulunut niin paljon,
että lauantaina vaan kuivaharjoiteltiin
saunalautan siirtoprojektia.
Ajettiin kärry venerannassa veteen ja todettiin,
että ei sitä saadakkaan tarpeeksi syvälle
tai muuten kastuu autokin.
Ja kärryä ei voi irrottaa autosta,
jotta sen saisi syvemmälle,
koska pieni etupyörä putoo
rampin laattojen väliin hiekkaan
ja muutenkin se varmaan vääntyisi siinä vaiheessa,
kun kärryä lähtisi kuorma päällä hinaamaan
pois vedestä.
Ja mitä tapahtuisi, jos/kun kuorma olisi
projektin alkuvaiheessa
todennäköisesti takapainoinen,
nouseeko kärryn aisa pystyyn,
vaikka se olisi jotenkin
peräkoukkuun liinalla sidottuna...
...sitten olisi varmaan peräkärry,
Volvo ja kaikki muutkin romut tuolla jorpakossa.
Tuo lavalla oleva parru on merkkinä siitä,
että katamaari tarvii saada jotenkin nostettua
tosi pitkälle aisan päälle,
jotta paino jakaantuu turvallisesti.
Ja muutenkin tarvii "korottaa"
parruilla lavan pintaa, jotta ponttoonit
jää vapaasti roikkumaan kärryn sivuille,
eikä raapisi kuljetuksessa maata.
Mutta jaksaako auto vetää saunalauttaa
tuohon pieneen ylämäkeen
vai alkaako renkaat vaan sutimaan?
Mietintä-myssyyn jäi vielä sekin,
että millähän konstilla
sitä lauttaa sitten raahataan
kärryssä "ylemmäksi"?
----------------------------------
No mentiin sitten testaamaan sitä peräprutkua joelle.
Ajettiin soutupaatilla tankkia tyhjemmäksi,
jotta se vanhan bensan määrä vähenisi.
Sitten se tietenkin sammuili aina välillä,
joten yksi aina souteli lämpimikseen
kun toinen jatkoi nykimistä.
Pikkuhiljaa Eemeli ainakin oppi
tämän oikuttelevan moottorin sielunelämää...
...ja jatkoi ajelua, kun minä asensin
lautan palkkiin kiinnityslenkkiä.
---------------------------------
Tänään pyysin Saikkua tuomaan tullessaan
Puuilosta tällaisen nostimen...
...ajattelin, että jos meidän ideat loppuu kesken ja voimat ei riitä lautan kärrylle
saamisen raahauskohdassa,
niin saatais tuolla kevennettyä
kuorman painoa jotenkin,
jolloin lautan liikuttelu
kärryn päällä olisi helpompaa.
Sitten Saikku, Enna ja Martti (koira)
lähti peräkärryn kanssa venerantaan.
Eemelin kanssa lähdettiin lauttaa siirtämään.
No...poika oli ensin vetohommissa...
...mutta sitten siltä riskianalyytikolta
meni hermo,
kun vetonaru oli liian lyhyt ja
lautta kiemurteli perässä miten sattui ja
vetonaru oli väärässä kohtaa sieltä ja täältä ja
kaikki oli epästabiilisti ja
"kun ei olla ennen tehty tällaista projektia
ja kun ei tätä koko projektia
ole tarpeeksi tarkkaan suunniteltu"...
...vastasin, että
"Projekti on kyllä jotenkin suunniteltu,
mutta muutamassa kohdassa
voi toki olla pieniä riskejä,
koska tätä hommaa tehdään
nyt ekaa kertaa."
Vaihdettiin paikkoja,
minä menin ohjaamaan sitä epästabiilia
soutupaattia ja Eemeli tuli lautalle tarkkailemaan
vetonarua ja antaan suuntausohjeita.
Ja hyvin päästiin venerantaan!
Saikku hoiteli kärryn veteen...
...onneksi tyttö on harjoitellut sirkusjuttuja,
näppärästi liikkui aisan päällä putoamatta veteen,
kun nosteli meille takarontista kaikkea painavaa.
...tässä vaiheessa lautta oltiin saatu kärryyn sen verran syvälle,
että hökötys pysyi paikoillaan...
...kikkailtiin sitten omien painojemme kanssa siten,
että Eemeli ja Enna oli yhdessä lautan kulmassa
ja minä yhdessä kulmassa,
sitten Saikku huusi "Än--yy-tee---NYT!"
ja sit me hypättiin
ja jokaisella nytkytyksellä Saikku sai vedettyä lauttaa
syvemmälle kärryyn...
...yhden hypyn jälkeen se liikkui melkein sentin...
...hypättiin siis monta kertaa.
Sitten se ei enää hyppytekniikalla liikkunut,
ja harkitsin nostimen kasausta,
mutta onneksi apuun tuli yksi venemies,
hänellä oli hyvä idea koittaa vinssata lauttaa vielä
syvemmälle, sitten me mentiin taas painoksi takaosaan
ja näin saatiin hökötys riittävän syvälle kärryyn,
jotta voidaan kokeilla ajaa kuivalle maalle.
Auto jaksoi vetää helposti runtimatta,
mutta joku laahasi maata,
kun kuului ikävää ääntä.
Pelkäsin, että ponttoonit raahautuu rikki,
onko kärry painunut lastin painosta niin alas,
että korotusparrut ei olekkaan riittävät...
...päästiin kuivalle maalle,
niin selvisi, että kärryn toinen rengas oli
aika kovilla, näytti siltä,
että se olisi saanut olla paljon täydempi.
Tällaista riskiä en ollut huomioinut ollenkaan,
kun tuliterä kärry ja renkaat.
Enskerralla tarviikin muistaa tarkastaa
rengaspaineet kärrystä.
No siinä sitten vielä vinssillä ja käsivoimin
nosteltiin lauttaa eri kulmista ja saatiin siirrettyä
saunaa enemmän aisan päälle.
(Jannelle iso kiitos nostoavusta!)
Ei se rengas kuitenkaan puhki ollut,
joten laitettiin hätävilkut päälle
ja lähettiin siirtään hökötystä kotipihaan.
...joissakin tien kuoppaisissa osissa
jouduttiin käsin jotain kulmaa keventään,
mutta muuten kuljetus tuntui sujuvan...
...ja tuo paha ääni kuuluu sen
tyhjemmän renkaan kuraläpästä...
...naapuri tuli vielä auttaan nostamisessa,
kun tuossa pihaan viennissä ponttoonit
otti maahan kiinni.
Sitten tsuumailtiin lautalle sopiva nurtsin kulma,
johon se voi jäädä talvehtimaan.
Onneksi oli talvirenkaat jo alla,
niin ei pahasti sutinut tuossa
viimeisessä mäessä.
Projekti onnistui!
Seuraavalla kerralla ei tarvii
enää jännittää 😂
No, tuli nyt turhaan ostettua se nostin,
kun ei me sitä tänään tarvittukaan,
mutta pitää varmaan
nostella tuota lauttaa vielä
tossa pihassa,
jotta saa sen jotenkin pöllien varaan,
ettei kärryn jouset
lässähdä talven aikana.
Ens kesäksi hommaan lauttaan
pari lisäponttoonia
ja sähkömoottorin
(sellaisen, että lähtee napista
päälle eikä tarvii nykiä).
Sitten viritän jonkun systeemin niin,
että lauttaa voi ohjata katolla istuskellen.
Ja ens kesänä sitten
saunotaan Hämeenlinnaan asti
ja mennään terdekierrokselle.
Nyt kun nämä vapaa-ajan projektit
alkaa käydä vähiin,
niin voisikin tehdä sellaisen projektin,
että piipahtelisi sähköpyörällä
kaikki tädit ja enot moikkaamassa 😀
