Kotona ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen
meni lähinnä syömällä itsejäädytettyjä
SOPIVAN kokoisia jääpaloja...
...miksi ihmeessä siellä sairaalassa
tuotiin ihan hillittömän
kokoisia jääpaloja,
kun eihän kurkkukipuinen
ihminen pysty
edes suuta niin paljoa
kunnolla aukaisemaan,
että sellainen jääpala mahtuisi,
kun omat hampaatkin on
sen siinä reitin edessä...
...eikä millään kärsisi
sekunttitolkulla odottaakkaan,
että ne jäämöhkäleet sulaa muovikupissa
ensin itsekseen pienemmäksi....
...eli ensimmäiset päivät meni
omassa jääpala- ja mehujää-showssa,
popsimalla antibioottia,
buranaa ja panacodia vuoronperään,
pitämällä kylmää kallea välillä poskilla
ja välillä kaikkien kaksoisleukojen alla...
...syömällä reippaasti reilu kilo jäätelöä.
------------------
Tammikuu on tuntunut tosi pitkältä,
koska siinä on ollut niin hirveän monta
"päivää"...
...tuli nukuttua NIIN monet päikkärit,
että ihan kuin olisi ollut taas "uusi päivä"
jokaisen herätyksen jälkeen...
...ja siinä päikkäreiden
välissä raskain ponnistus
oli lämmittää takkaa
ja käpötellä haukun kanssa
vartissa pari sataa metriä.
-------------------------
Ensimmäisinä toipumispäivinä enkka
oli nukkua yhdessä päivässä neljät päikkärit...
...ajattelin, että eihän vajaan
kahden viikon sairasloma riitä mihinkään,
jos kunto on NÄIN heikko...
...jos hemoglobiini oli maanantaina 146
ja keskiviikon leikkauksen jälkeen
torstaiaamuna enää 120...
...eli jos se laskee yli kymmenen
pykälää päivässä,
niin sehän on sairasloman jälkeen
jo alle nollan, eli noin -20,
kun duunit pitäisi alkaa!
Aloin hädissäni vetään
tyttäreltä unohtunutta
mustikkarauta-litkua
ja työkaveri, Pike,
tuli kaupan kautta poikkeen
ja pyöräytti rauta-smoothiet...
(avokadoa, lehtikaalta, parsakaalia,
sitruunaa ja omenaa
eli ihan hirveetä "shittiä",
mutta väkisin vedin kaiken
smoothien kolmen päivän aikana)
...en pystynyt noina päivinä
putkeen pitkään puhumaan,
mutta tomera työkaveri hoiti senkin puolen,
ei tarvinnut kuin olla vaan ja kuunnella.
--------------------
Jossain toipumisen varhaisvaiheessa
oli jo pakko päästä saunaan
ja yrittää syödä edes vähän
jotain kunnon pihviä
(puoli tuntia meni puoleen pihviin)...
...mitään ohjeita ei sairaalasta annettu,
mutta sen huomasi,
että kun kenkiä laittaa jalkaan
eli on pää alaspäin,
niin alkaa välittömästi leukoja jomottaan...
...myöhemmin kuulin kohtalotovereilta
ja netistä "opiskeltuna" olikin mm
tuo saunominen
ja nosteleminen kielletty,
koska jos verenvuoto alkaa,
niin se voi tietää uutta keikkaa
sairaalaan.
------------------
Päivä päivältä päikkärit ja kipulääkkeet
alkoi pikkuhiljaa väheneen,
jäljellä oli toki huippausta
ylösnoustessa, siivotessa
ja kauppareissuissa...
...puhuminen alkoi olla kivutonta,
mutta huutaa ei vielä uskaltanut,
lapsetkin totteli normaali ääntä "suht hyvin"...
...Leijonan luolaa ja Heikointa lenkkiä
olin sohvanpohjalta
katsellu töllöstä jo sen verran,
että pakko oli keksiä päiville
jotakin muuta kevyttä puuhaa...
...ajattelin, että jos en voi
olla pää alaspäin,
niin sittenhän voisin tehdä jotakin,
missä ollaan pää ylöspäin...
...aloin etsiä kuumaliimapistoolia,
sillä kattolistoina toimineet
hamppuköydet oli alkaneet repsottamaan
syksyn Espanjan reissun aikana...
...joutessani voisin alkaa pikkuhiljaa
liimailla roikkuvia köysiä
katonkulmiin takaisin...
...yläkerran romunurkasta
aloitin etsimään kuumaliimapistoolia.
mutta ennenkuin yläkerrasta
yhtään mitään löytää,
sitä on siivottava ensin,
ainakin raivattava tietä
peremmälle...
...noin kolme päivää meni ensin
yläkerran tavaroiden järjestelyssä...
...siinä tuli käytyä läpi
epämääräisiä pussukoita ja laatikoita...
...kaikenlaista lelulajittelua,
"roskiin menevät", "epäselvät" ja "säilytettät"...
...yhden ison laatikon pohjalta löytyi
kauhea läjä lasten värikyniä...
...siinähän vierähti pelkästään yli tunti,
kun tussit, huopakynät ja puuvärit
järjesteli omiin laatikoihinsa...
...pian huomasin,
että yläkerrasta puuttuu matto
ja eteisen matto on ärsyttävä,
sitten oli ankaraa pohdintaa
mikä sopii mihinkin ja
sitten suht rauhallista
mattojenvaihtojumppaa...
...ja yhtenä päivänä piti
tehdä pari verhohankintaa,
no ompeluhommiksi meni pari päivää...
...sitten löytyi omista nurkista verhopiuhaa,
mutta sopivien ruuvien löytäminen
kylmästä ja sekaisesta ulkovarastosta
oli jaettava noin neljään eri
etsintä kertaan...
...samalla yritin bongata sitä
kadonnutta kuumaliimapistoolia,
josta koko homma lähti paisumaan...
...sitten kun sopivat ruuvit, verhopiuhat
ja sopivaksi ommellut verhot oli
vihdoin paikoillaan,
oli järjesteltävä hyllyjä
ja hyllykoreja uusiksi...
...yhtenä päivänä
löysin itseni kylppäristä
purnukoita järjestelemästä...
...lopulta lajittelemassa
pieniä korviksia
parillisiin ja parittomiin...
...ja siinä vaiheessa
nurkista oli löytynyt kaikenlaista,
kasa kadonneita aurinkolaseja
ja pieniä taskulamppuja...
...se alkuperäinen etsimisen kohde,
kuumaliimapistoolikin,
oli jo löytynyt alakerran laatikosta,
mutta sen aparaatin liimapuikot
oli edelleen hukassa...
...ne repsottavat kattolistaköydet
jäi sitten tällä lomalla liimaamatta,
mutta onpahan tummat ja vaaleat riisit
ja kaikenkarvaiset makaroonit nyt eroteltu!
--------------------------
Sairasloman viimeisenä viikonloppuna
tuli kutsu Jaanan ja Ninan kartanon maille...
...lupasivat, että nyt ei ole muuraushommia
eikä lapiointiurakoita tiedossa...
...eikun mukelot, haukku, peitto ja tyyny
autoon ja nokka kohti Rantamaata...
...siellähän saikin maata kuin Ellun kana
pienen Jacksonin kanssa...
...ja odottaa vaan,
että pääsee valmiiseen pöytään...
...hieman pakollista ulkoilua
muksujen ja haukkujen kanssa...
...Jacksonin hädin tuskin erottaa
valkoisesta lumesta...
...lapsia kiinnosti kaivertajan paja...
...aloittivat omat askareet...
...molemmat treenasi polttokolvia
ja Enna pääsi lisäksi vahanmuovailuun
kaivertajan kunnon työkaluilla...
...Kimblen pelaamista,
tiukkaa Sanapalan pohdintaa
ja Putousta telkusta...
...kaiken lököilyn kukkuraksi
sain hieman myöhästyneen
ihanan joululahjakortin
Rantamaan henkilökunnalta.
------------------------------------
Ennen sairasloman loppua
kerkesin lämpökuvata mökin
"vuotavia nurkkia"...
...verrattuna vuoden takaiseen
tilanteeseen, ainakin tässä nurkassa
tilanne on hieman vähemmän tuulisempi...
...lämpötilaero vuosi sitten 14 astetta,
nyt enään 7 astetta...
...ehkä sittenkin kannatti jaksaa tökkiä
pellava-rivettä isoimpiin "aukkoihin".
------------------------
Viimeisenä iltana
ennen sairasloman loppua,
ajattelin testata kuntoa
raskaammalla hommalla...
...lumenkolauksella...
...mutta ennen sitä...
...ihan vaan...
...vajaan tunnin voimienkeräystirsat...
...pistin kellon herättämään,
etten nuku vahingossa koko iltaa...
...tunnin tirsojen päästä painoin
kymmenen minuutin välein
torkkua...kahden tunnin ajan...
...ja nukahdin jokaisen torkun välissä
uudelleen ja uudelleen...
...lopulta heräsin kolmen tunnin
katkonaisilta tirsoilta ilta yhdeksältä...
...ja naapuri oli ehtinyt kolata jo
tämänkin mökin pihan...
...eli se siitä testistä.
----------------------------
Seuraavana aamuna töihin
ja siihen työpäivän perään
saatiin Harvinaisille
yhden pajan hallin
sosiaalitilojen siivouskeikka...
...eikä juurikaan huippausta koko päivänä,
kyllä se viimeinen
kahden viikon sairasloma
oli sittenkin laskettu tarkasti...
...se riitti vallan hyvin toipumiseen!
-------------------
Vielä loppuun muistot Facesta
viiden vuoden takaa,
kun oltiin Egyptissä...
-------------------
Vielä loppuun muistot Facesta
viiden vuoden takaa,
kun oltiin Egyptissä...
...Eemeli oli 6 ja Enna melkein 4 vuotias...
...siinä iässä kun Ennalta kysyi,
että millaisen mekon hän tänään
haluaa, oli vastaus joka aamu,
että "pyöreä"...
...ei meillä neliskanttisia mekkoja olisi ollutkaan...
----------------------
Ennan mielestä koulu oli sellainen paikka,
että siellä on "Paaaljon karkkeja,
suklaavanukkaita ja
vaaleanpunaisia hevosia."
-------------------
Eemeli tuumasi,
että kun hän saa lapsia,
niin "Ne kyllä saa kattoo yölläkin piirrettyjä".
-------------------
...Lisäksi Eemelillä pukkasi noina aikoina
jo "varhaispuberteettia"...
...olin kirjoittanut...
Aamuisin Eemeliä ärsyttää,
kun Enna herää ennen häntä,
kerkee pöntölle ennen häntä,
pukee nopeammin
ja kerkee vielä autoonkin ennen häntä...
...tänään lisäksi ärsytti
autossa kuunneltu Ennan lempibiisi,
johon hän on kuulemma "jo liikaa tottunut"
(ilmeisesti siis kyllästynyt?)...
...iltapäivällä ärsytti,
kun ei menty mummille,
kun äiti ei tuonut valmiiksi
voideltua korppua hänelle sohvalle
ja piirretty kerkesi loppumaan,
kun hän joutui keittiöön sitä syömään...
...Pisteenä ii:n päälle tänään Eemeliä ärsytti,
kun "Enna on aina hänen tiellään"
ja "äiti aina määrää"
ja kun Eemeli itse oikein parkuu,
niin ärsyttää kuulemma vielä sekin,
että "nenästä vuotaa räkää"
ja "suusta valuu kuola"!
...siinä iässä kun Ennalta kysyi,
että millaisen mekon hän tänään
haluaa, oli vastaus joka aamu,
että "pyöreä"...
...ei meillä neliskanttisia mekkoja olisi ollutkaan...
----------------------
Ennan mielestä koulu oli sellainen paikka,
että siellä on "Paaaljon karkkeja,
suklaavanukkaita ja
vaaleanpunaisia hevosia."
-------------------
Eemeli tuumasi,
että kun hän saa lapsia,
niin "Ne kyllä saa kattoo yölläkin piirrettyjä".
-------------------
...Lisäksi Eemelillä pukkasi noina aikoina
jo "varhaispuberteettia"...
...olin kirjoittanut...
Aamuisin Eemeliä ärsyttää,
kun Enna herää ennen häntä,
kerkee pöntölle ennen häntä,
pukee nopeammin
ja kerkee vielä autoonkin ennen häntä...
...tänään lisäksi ärsytti
autossa kuunneltu Ennan lempibiisi,
johon hän on kuulemma "jo liikaa tottunut"
(ilmeisesti siis kyllästynyt?)...
...iltapäivällä ärsytti,
kun ei menty mummille,
kun äiti ei tuonut valmiiksi
voideltua korppua hänelle sohvalle
ja piirretty kerkesi loppumaan,
kun hän joutui keittiöön sitä syömään...
...Pisteenä ii:n päälle tänään Eemeliä ärsytti,
kun "Enna on aina hänen tiellään"
ja "äiti aina määrää"
ja kun Eemeli itse oikein parkuu,
niin ärsyttää kuulemma vielä sekin,
että "nenästä vuotaa räkää"
ja "suusta valuu kuola"!
