En tiedä mikä älynväläys kävi,
mutta jostain syystä viime lauantaina,
joulupäivänä, ajattelin, että voisi
kokeilla piitkästä aikaa palapelin kasausta...
...eteisen kaapin päällä oli
hienosti pölyyntynyt palapeli
lojunut jo vaikka kuinka kauan...
...täräytin sen keittiön pöydän päälle
ja sanoin Sonjalle,
että koitetaanko vaikka kasata tätä...
...siitä se 1500:n palan ihmettely sitten lähti,
eikä ollut mitään hajua,
että miten iso peli siitä kasautuisi...
...riittääkö keittiön pöytä edes...
...mutta muutamassa tunnissa
löydettiin jo melkein kaikki reunapalat...
...Sonja meinasi myöhästyä junasta,
kun jäätiin PALAPELIIN koukkuun...
...itekseni jatkoin kasausta vielä iltamyöhään,
mutta en saanut edes neljää taivasta valmiiksi...
...sunnuntaina aamulla ajattelin,
että pistän palapelin takaisin laatikkoon,
kun varmasti yli tuhat oli vielä jäljellä...
...mutta Eemeli tulikin,
iltapäivällä herättyään,
(ilman varsinaista lahjontaa)
auttamaan nuo taivaspalat paikoilleen...
...no sitten illalla vieläkin oli jäljellä
noin 759 keltaista ja ruskeata palaa...
...ja mikään pala ei sopinut yhtään mihinkään,
eikä kannen liian pienestä
mallikuvasta löytynyt
yhtään sellaista kohtaa,
johon kädessä oleva pala sopisi...
...ajattelin taas uudestaan,
että nyt kyllä luovutan,
kun Eemelikin oli häipynyt...
...ja Ennaa yritin kiristää,
että tulisi nuorilla silmillään auttamaan...
...annoin vaihtoehdoiksi
löytää edes pari palaa tai tyhjentää tiskikone,
niin se oli löytävinään pari
ja jatkoi etäpelejä kavereiden kanssa...
...olin jäänyt johonkin
kummalliseen patti tilanteeseen...
...mikään pala ei käynyt taaskaan mihinkään...
....tosi selkeitä paloja sieltä täältä
ihan varmasti puuttui
palojen arsenaalista kokonaan...
...ja kaikki muut palat tuntui olevan ihan
jostain muusta palapelistä...
...luovutanko vai jatkanko
ja kauankohan tässä menee,
jos jäljellä on yli 700 palaa
ja kymmenessä minuutissa saan
yhden palan paikalleen...
...se tekee sitten 7000 minuuttia
eli vielä 120 tuntia tau-o-tonta
palapelin kasaamista!
No...ajattelin, että yritetään
nyt silti vielä pikkasen...
...huomasin, että pienet mikrotauot
auttai palojen löytymiseen...
...järjestelin paloja vielä uudelleen sävyjen mukaan,
vaikka niska alkoi olla jo kipeänä,
kun joutui keittiön valon heijastuksien
takia hassusti kurkottamaan,
jotta pystyi tasan saman värisien
eri värisävyjä
tarkemmin tiirailemaan...
...maanantai-iltana pääsin sitten taas
jotenkin vähän eteenpäin niiden miljoonien
keltaisten palojen kanssa...
...enkä pystynyt enää luovuttamaan,
vaikka niska oli jo niin kipeä,
että mietin, joutuukohan tästä
palapelin tekemisestä kohta sairaslomalle...
...yleensä jään sairaslomalle vasta sitten,
kun tulehdusarvot ylittää
200
tai kun silmänpohjanluu murtuu
tai no okei...joo...puolen tunnin
sairaslomalla olen ollut joskus,
kun migreenin auraus-oireiden takia ei vaan
pysty lukeen eikä kirjottaan, kun ei nää...
...mutta että sairaslomalle sen takia,
että tulee niska kipeäksi ja päätä särkee,
siksi että on vaan tehnyt palapeliä 😆
Olen istunut keittiön pöydän ääressä kohta
2 vuotta putkeen etätöitä tehden,
eikä ole ollut niska- tai hartiaongelmia
juuri ollenkaan...
(pelkästään persus vähän puutunut
ja kalsarit kuluneet puhki)
...ja sitten kun alan tekemään
yhtä pirullista palapeliä,
niin tarvii uusia Sirdalud-resepti...
...no...ei muutakuin Sirdaludia
naamariin ja nukkumaan...
...tiistaina töiden jälkeen oli
ihan pakko jatkaa,
oli ehkä vain muutama
sata palaa enää jäljellä...
...en halunnut luovuttaa enää,
loppuhekuma oli jo niin lähellä...
...ja halusin oikeasti tietää,
että mitkä palat todella puuttuu
ja mitkä on jostain toisesta palapelistä...
...lopulta karkeilla lahjoin naapurit auttamaan
viimeisten muutamien kymmenien palojen kanssa...
...lopulta...TA-DAA!!!
Peli oli valmis,
eikä yhtään palaa puuttunut
eikä yhtään ollut ylimääräistä!
Enna vielä kokeili,
että kuinka laadukas tuo palapeli on...
...ravistamalla sitä hellästi kuin mattoa,
joo...ihan hyvin se pysyi kasassa 😂
...kukahan haluaisi seuraavaksi
ratkaista tän saman palapelin?
Jos kukaan ei halua,
niin pistän sen piruuttani
jollekin lahjaksi ensi jouluna 😆!
Tai sitten vien sen työpaikalle,
nimittäin siellä on palapelipöytä,
jossa kuulemma pikkuhiljaa
valmistuu peli kun peli,
vaikka paloja puuttuisi 👌.
Ei ole aiemmat remppahommat mitään
verrattuna palapelin rakentamiseen...
...oli se sen verran kovaa hommaa,
että en ota uutta vastaavaa
urakkaa ainakaan vuoteen.
Niskalihakset on nimittäin vieläkin jumissa,
vaikka palapelin valmistumisesta
on jo yli puoli viikkoa.
-----------------------------------------------
Seuraavaksi fiktiivinen dokumentto
koronasta ja karanteenista...
...oltiinpa kerran
kummipoikien synttäreillä
vanhimman tyttären kanssa,
ennen joulua.
Yksi porukasta tuli
nuhaiseksi seuraavana päivänä
ja positiivisen testituloksen saatuaan
ilmoitti asiasta muulle porukalle.
Tiedettiin odottaa virallista soittoa
ja niimpä eräänä päivänä
ylilääkäri soitti minullekin.
- En aseta sinua viralliseen karanteeniin,
koska näyttäisi olevan kaksi rokotusta.
No mutta olinkin jo ehtinyt
hommamaan kaikki jouluruuat,
joten yllättävästä
karanteenivapaudesta huolimatta,
en silti halunnut tai edes jaksannut
enää mennä kauppaan
koko loppu vuotena.
Hetken päästä vanhin tytär
soitti ja ihmetteli,
että miksi hän sitten sai
10 päivän karanteenirankun,
vaikka hänelläkin on ne 2 rokotusta
ja yksi sairastettu kerta
ihan ekassa aallossa...
...ma ei tieta...
...no ehkä Hämeenlinnassa korona
altistunut sairastuu vaan herkemmin
kuin Turengin altistunut...
...tai sitten vaan joku isoveli tietää,
että vanhin tytär istui synttäreillä kahvipöydässä
42 senttimetriä lähempänä positiivista kuin minä...
...toisaalta myöhemmin sain tietää,
että yksi turenkilainen sai
samoilta synttäreiltä
kuitenkin reilun karanteenin,
vaikka hänelläkin oli kaksi rokotetta alla...
...no ehkä mulle on annettu
joku oikea rokote...
(koska en saanut rokotteista
mitään sivuoireita)
...ja ehkä tälle toiselle
on annettu vaan
joku valerokote
ja sillä perusteella
nämä valerokotteen saaneet
joutuu karanteeniin...
...no mutta ehkä koomisin kohta tässä
koko jutussa oli kuitenkin se,
että kummipoikien äidille
soitettin virallisesti 4 kertaa...
siis 4 KERTAA ja nää oli
eri soittajia ja parista eri kunnasta!
Toiset soittajat meni kuulemma suoraan asiaan
ja toiset vähän jaaritteli puhelimessa niitä näitä
ja lässytteli resurssien riittämättömyydestä yms.
Yksi pyysi puhelinnumeroiden
lisäksi synttärivieraiden hetuja...
...no just, eihän niitä numerohässäköitä
kukaan jaksa alkaa keltään kyseleen.
Ekassa puhelussa karanteeniin asetettiin
pelkästään perheen äiti, siis hänet,
joka sairasti virallisesti koronan pois
jo varmaankin noin yli kuukausi sitten,
muu perhe ei päässyt
karanteeniin lainkaan...
...tokassa puhelussa laitettiin
koko perhe karanteeniin...
...kolmannessa puhelussa
muistaakseni asetettiin kaikki
paitsi perheen äiti karanteeniin,
koska hän on sen lähiaikoina
luonnollista kautta suorittanut pois...
...ja neljännessä puhelussa
koko perhe vapautettiin karanteenista!
Onneksi viidettä puhelua ei enää tullut.
Ollakko vaiko eikö olla...
...ihan aina ei voi tietää 🤣.
---------------------------
No joulun jälkeen
vanhimman muksun karanteeni
oli jo virallisesti loppu...
...ja oltiin nuorimmaisen kanssa
pakonsaneleman-jutun takia
Turengista Hämeenlinnaan
samassa autossa
tämän vanhimman kanssa...
...ja sen jälkeen vanhin sai
positiivisen testituloksen
ja luonnollisesti ilmoitti
meille siitä heti...
...ja seuraavana päivänä
hänelle soitettiin virallisesti
ja tyttären kerrottua kontakteista
karanteenin jälkeen,
niin tietenkin minä ja nuorimmainen
jouduttiin karanteeniin,
koska oltiin oltu samassa autossa.
Ja selkeästi oli puhelussa
vanhimmalle sanottu,
että äiti ja pikkusisko karanteeniin
ja se loppuu 9.1.2022.
Mutta mulle...eli äitille...ei ole
vieläkään kukaan
virallisesti asiasta soittanut,
mutta eipä sillä mitään merkitystä
tässä kohtaan olisikaan,
koska voin tehdä työtäni
onneksi ihan normisti etänä.
-----------------------------
No ei sillä vanhimmalla
onneksi ole nyt kuulemma
läheskään niin ärsyttäviä oireita
kuin silloin ekalla kerralla, 2020...
...vaihtelevaa etupäänsärkyä ja nuhaa vaan,
ei edes kuumeista oloa...
...paitsi yksi "dejavuu" tunne oli tullut
sen ekan sairastamisen kanssa...
...eli se, kun sukeltaessa menee
vettä nenään, niin samanlainen tunne
oli tullut tässä toisessakin koronassa...
...edellisessä koronassa meni
kuulemma hajuaisti sen tunteen jälkeen...
...tässä toisessa ei vielä ole hajuaisti
tuon "nenässä vettä"-tunteen jälkeen kadonnut
tai siis en kyllä ole edes
kysynyt tilannetta just nyt...
...no...enivei...
...meillä ei ole nuorimmaisen kanssa mitn oireita,
tai no pientä aaltoilevaa päänsärkyä ehkä
tänään vähän ollut,
mutta se saattaa johtua eilisestä,
kun otettiin parin tunnin
whatsappvideo-puhelu
Hämeenlinnan, Kuusamon ja Sveitsin kanssa...
...mutta tänään kävin jopa kokeileen
murtsikoita ekaa kertaa...
...noin 473 metriä hiihdin
ihan ilman buranaa...
(laskettelukauden avauksesta en kirjoita mitään,
mutta tiedoksi, että serkku on hengissä, kotona
ja pystyy käymään kepeillä vessassa)
...mutta jäin miettiin,
että on mulla kyllä tänään
iltapäivällä tullu yksi uusi oire,
nimittäin pikkanen veden tunne keuhkoissa,
tekee mieli yskäistä se pois,
mutta ei se lähe...
...vai menikohän vaan saunaolut
saunassa väärään kurkkuun...
...en muista, saattaa siis
olla alkavaa dementiaa...
...eli jos se tarkoittaa sitä,
niin sithän se tarkoittaa sitä!
...eli vielä suomeksi...jos miettii tota
veden tunnetta nenässä,
jonka jälkeen hajuaisti katoaa,
niin veden tunne keuhkoissa,
siis sittenhän multa
pitäisi kadota
ihan kohta hengitysaisti 🤣
------------------------------------------
Lyheni muuten vähän tuo enskesälle
suunniteltu rantapenkki,
kun kukaan ei tuonut yhtä tähtisädetikkua,
niin piti sitten itse tehdä jätkänkynttilä...
...se jätkänkynttikän
sahauskohta oli ihan
iisibiisi tylsälläkin terällä,
mutta syttymään tuo
rantapenkin kappale
ei hevillä suostunut...
...ei tosiaan samperi syttynyt millään...
ei päältä ei välistä eikä sivusta,
kaikki sytykkeet vaan paloi hetken
ja sitten savusi pitkään,
joten pistin ulkoroihun alle,
kun bensakanisteria en jaksanut
vajasta hakea...
...lopulta se syttyi jostain kohtaa...
...no mutta jaa-a,
mitenköhän tässä saa
ajan kulumaan,
kun on vieläkin tämä
epävirallinen karanteeni päällä...
...tää ilta meni nyt sitten
tähän blogi-kirjoitteluun,
vaikka olin ajatellut järjestellä
kaikki jossain pilven reunalla olevat valokuvat
tilavempiin pilviin,
siis oikein maksettuihin pilviin,
ja vieläpä aikajärjestykseen...
...mutta ainakaan yhtään palapeliä en enää tee,
vaikka napsahtaisi puolen vuoden karanteeni 😆
