Lento Tukholmaan
Ensimmäinen lento Tukholmaan
lähti niin pahasti myöhässä,
että alkoi jännittämään
ehditäänkö Thaimaan
jatkolennolle ollenkaan.
Toppatakit oli jätetty
lentokentällä autoon
ja tottakai koneeseen piti
jonottaa ulkona ja
siellähän oli
ihan viheliäinen viima,
mutta sen kesti, kun tiesi,
että se on viimeinen jäätyminen
pakkasessa tänä vuonna...
...alkuperäinen koneen vaihtoaika
olisi ollut 50 minuuttia,
mutta istuimme Tukholman
pienessä koneessa vielä,
vaikka vaihtoaikaa seuraavan
koneen lähtöön oli enää 5 minuuttia.
Typistyykö ensimmäinen Thaimaan matka
sittenkin Tukholman reissuksi?
Olimme näköjään ainoat
kyseiselle jatkolennolle menijät.
Lentoemotkaan ei tienneet,
että odottaako seuraava kone myöhästyneitä,
mutta pyysivät siirtymään
koneen etuosaan ennen laskeutumista,
jotta pääsemme mahdollisimman
nopeasti ensimmäisestä koneesta ulos...
...ja olivat näköjään ilmoittaneet
Arlandan kentälle,
että pari suomalaista yrittää
ehtiä seuraavaan koneeseen,
sillä heti koneen ulko-ovella
oli lentokenttämies vastassa,
joka viittoi peräänsä,
puolijuostiin passin tarkastuspisteeseen...
(Oli vielä kierrettävä sen kautta,
koska olimme lähdössä EU:n ulkopuolelle)
...ohitettiin miehen avulla sukkelasti
koko jono ja samantien juostiin
seuraavaan koneeseen
ja suoraan istumaan omille paikoille…
...kone oli varmaan ollut jo hetken
valmiina lähtöön ja
yli 300 ruotsalaista toljotti turvavöissään
paria suomalaista mattimyöhästä.
Lento Krabille
Olipas mukava tunne,
kun ehdittiin jatkolennolle sittenkin,
eikä tarvinnut edes jonotella yhtään…
...tuli varmasti uusi enkka
lentokoneen vaihtonopeudessa…
...taas (lähes aina Norwegianilla)
olisi voinut lähtiessä jättää
käsimatkalaukut ilmaiseksi ruumaan,
mutta onneksi ei annettu niitä,
tuskin olisivat alkaneet laukkuja
siinä kiireessä ruumasta
meille erikseen kaivamaan.
Seuraava kone olikin vähän isompi
ja jokaisen istuimen edessä oli näyttö…
...siitä näytöstä pystyi näköjään
katsomaan lennon tietoja, elokuvia,
tilaamaan syötävää ja juotavaa…
...niin tehtiin ja kun ensimmäisen
tilauksen toimitusta
ei kuulunut yli varttiin,
alettiin ihmetellä,
että mikä siinä kestää…
...pian tajuttiin, että tilaus on
vasta sitten loppuunkäsitelty,
kun sen on kortilla maksanut…
...ja todellakin jokaisen istuimen
edessä olevan näytön alapuolella
on ”syvä viiva”, johon voi
”vetää luottokortilla” laskun maksetuksi,
ja kohta tarjoilija kiikuttaa
tilauksen suoraan syliin…aika näppärää.
Muutaman tunnin lennon jälkeen
tuli uudestaan nälkä ja
ohi menevistä ruokakärryistä
tuli ihana tuoksu.
Harmitti, etten ollut löytänyt
lennolle netistä sellaista kohtaa,
jossa voisi tehdä ruokatilauksen etukäteen
ja kentälläkin lähtöselvityksessä
asiaa kysyessäni vastattiin vaan,
että sieltä saa sitten itse
ostaa jotakin pientä ruokaa.
Taas oli nälkä ja jengille jaetaan
lämpimiä ruoka-annoksia
ja me ei saatu edes tilattua,
kyllä sapetti…
...voisikohan sitä kysyä,
että jos jakelusta jäisi
ylimääräisiä annoksia,
niin voitais lunastaa pari.
Ruokakärryt lähentyi pikkuhiljaa,
lopulta onnellisesti selvisi,
että kaikki matkustajat saa
näköjään automaattisesti ruoka-annoksen
ja sumpitkin tuli yhtiön piikkiin myöhemmin.
Loppulento tuli nukahdeltua jotenkin,
vierustovereiden olkapäähän nojaten.
Suomen aikaan oltais laskeuduttu
yöllä puoli neljän kieppeillä,
mutta Thaimaassa olikin jo
aamu kello puoli kymmenen ja aurinko paistoi.
Ennen laskeutumista oli aikaa
vaihtaa pitkät kalsarit ja farkut kesämekkoon,
lento oli vihdoin ohi...
...kun koneesta astuttiin lentokentän putkeen,
niin ilma tuntui heti ihan linnunmaidolta,
voi miten ihanan lämmintä täällä on!
Sitten tuli mieleen ensimmäiset
Tallinnan matkat vuosien takaa,
kun Tallinnan päässä
aina jonotettiin passintarkastukseen,
niin näköjään nykypäivänä
myös täällä Thaimaassakin
ja eikä siinä mitään,
mutta se jono liikkui tuskastuttavan hitaasti…
...koneessa oli täytetty maahantulo laput jo valmiiksi,
mutta passintarkastus luukkujen
kohdalla meni jokaisella aikaa,
kun kamera-automaatti luukun edessä
otti kaikista matkustajista kuvat, lapsistakin.
Krabin lentoasema
Krabin lentoasema olikin yllättävän pieni,
ehkä vain pikkasen isompi
kuin Kittilän kenttä.
Sitten jonotettiin vielä
matkatavaroiden läpivalaisuun,
kunnes vihdoin päästiin ulos…
...ja kylläpä siellä oli lämmin,
soijaa alkoi pukkaan heti auringossa…
...Suomen pakkasesta karanneelta
todellakin tuntui siltä kuin olisi
yht’äkkiä helteisessä kasvihuoneessa.
Kentältä hotellille, Ao Nangin rannalle,
oli yli puolen tunnin taksimatka
ja se maksoi 700 batia (noin 20 euroa).
Taksikuski uteli kauheasti,
että mistä tullaan,
mihin hotelliin mennään,
kauanko ollaan ja kuinka monta
meidän ystävää asuu Krabilla ym…
...jurona väsyneenä hämäläisenä
melkein ajatteli,
että mitäs se kenellekkään kuuluu,
että kauanko täällä ollaan
ja montako kaveria meillä täällä on…
...meinaako se ryöstää meiät
vai miksi se noin paljon juttelee ja kyselee?
Hän olikin vain ystävällinen
ja mainosti ohimennen
omaa isompaa tilataksiansa,
että jos halutaan isolla porukalla
lähteä katsoman nähtävyyksiä,
niin häneltä saa auton
ja kuskin koko päiväksi 2500 batilla (75 e),
otettiin varuiksi kaverin käyntikortti muistoksi.
Hotellihuoneeseen ei päässyt
vielä aamupäivällä sisään,
joten käytiin haukkaamassa huikopalaa...
...vaihdettiin uikkarit ja mentiin
testaamaan hotellin pieni allasalue...
...lepotuolit oli niin kuumat,
ettei niihin ollut mitään asiaa ilman
että pyyhkeen laittaa ensin.
Laatat jalkojen alla oli niin kuumat,
että sandaaleilla piti hiihdellä
ihan altaan viereen asti
ja sitten äkkiä astua veteen.
Altaan vesi oli niin lämmintä,
että kykeni kastautumaan helposti.
Piti niin ottaa tirsat siinä altaalla,
mutta ei siinä auringossa
tällainen lämpimään ilmaan
tottumaton pystynyt oleen
kun maksimissaan 5 minuuttia kerrallaan,
sitten oli taas pulahdettava,
että iho viilenee…
...oli pakko siirtyä varjoon istuskelemaan
ja pohtimaan, että mitähän sitä lomalla tekisi.
Jos Suomessa maassa
vilisee sokerimuurahaisia,
niin Thaimaassa on näköjään murkkuja,
jotka tykkää kahvimaidosta...
...mini-maitomuurahaisia?
Tosi huolellisesti on taas pakattu,
passi, hammasharja, pari dödöä
ja 4 tuubia hammastahnaa...
...varmaan vähempikin olisi riittänyt
parin viikon reissuun.
-----------------------
Ao Nang
Hotellin viereisessä pikkukaupassa
on yksi hyllyrivi pyhitetty kokonaan
erilaisille nuudelivaihtoehdoille...
...mutta miksiköhän kaupasta
ei saa olutta päivällä
klo yhden ja viiden välillä?
-----------------
Olin kuvitellut, että rannassa on
paljon isoja monikerroksisia hotelleja,
mutta ei ollutkaan,
tosi matalia rakennuksia lähes kaikki…
...pari palmua olisi pitänyt käydä
kaatamassaa merinäkymän edestä,
kämppä oli toisessa kerroksessa.
Hotelli oli sijainniltaan ihan kivasti
ja huone tilava,
mutta vähän kulahtanut...
...suihkusta tuli kuitenkin lämmintä vettä,
vaikka vedenpaine oli vähän onneton
ja sähköpistokkeet oli ärsyttävän löysät,
piti viritellä vedenkeitin pitelemään
puhelimen laturia oikeassa asennossa,
jotta pistoke pysyy seinässä
ja siihen tulee virtaa...
...televisiosta ei näkynyt muuta kuin
vähän kuvaa ja paljon lumisadetta,
ei sitä oltais kyllä katsottukkaan,
sillä parvekkeelta näkyi suoraan kadulle
ja siellä oli koko ajan
jännittäviä tosielämän tilanteita…
Thaimaan liikenne
...kun joku peruuttaa parkista,
autot ruuhkautuu ja mopoilijat
ahtautuu autojen välistä,
vaikkei meinaa millään mahtua…
...kypärää käyttää tosi harva,
jopa viisihenkiset perheet
ahtautuu saman mopon päälle,
niin että takana istuvan äidin pyllystä
vain puolet enää mahtuu penkille,
koska äidin ja isän väliin on
lintattu pari muksua ja kuskin
eli isän käsien välissä edessä
istuu perheen pienin,
joka ei varmaan osaa vielä edes kävellä…
...ja jos jollain on kypärä,
niin se on isällä…
...ja jos kyytiläisille mahtuu 2 kypärää,
niin ne on isällä ja äidillä,
eli lapsia viedään lähes aina ilman kypärää!
---------------
Ao Nang Beach
Ao Nangin rannalla on hyvin tilaa
laskuveden aikaan...
...pitkähäntäveneisiin kuljetaan
näköjään kahlaamalla...
...rantakadun tunnelmaa...
...tämän baarin yläkerrassa
oli meidän hotellihuone...
...ja edullisia hierontapalveluita joka puolella,
mikäs siinä on auringonlaskua ihaillessa...
...ja samalla istuskellessa
varpaiden kynsien lakkauksessa
(100 batia eli 3 euroa)...
…eikä hieronnat ole kalliita,
esimerkiksi tunnin jalkahieronta
maksaa 250 batia eli noin 7,5 euroa.
Päiväajan Happy hour:sta voi saada
vielä halvemmallakin.
Thaihieronta on vähän erilaista,
aika kaukana meidän
Suomen klassisista hieronnoista,
kun laatu riippuu myös hierojasta…
...enemmän keskittyvät
sormien irtirepimiseen
kuin lihasten kiinnityspisteisiin…
...no ei vaineskaan,
ihan kivoja hierontoja ne kaikki on,
varsinkin jos hieroja osaa vähän englantia,
niin voi jopa etukäteen kertoa toivomuksiaan.
-------
Rannan puolelta kaikki näyttää ihan siistiltä
ja tosi makeet taivaan värit
aurinonlaskun aikaan...
...mutta rakennusten takapuolella
on pääsääntöisesti rähjäisempää,
siellä pestään saaveissa tiskejä,
kulkukoirat ja muksut
juoksentelee siellä täällä.
Tsunami hazard zone
Tsunamin varalle on joka paikassa selkeät ohjeet.
Mopoilla saa ajaa missä vaan ikinä
mahtuu menemään ja sen voi
parkkeerata suojatiellekin.
Espanjassa kaikki autoilijat
pysähtyy viimeistään silloin,
kun astut suojatielle.
Thaimaassa ei koskaan tapahdu niin,
se menee joka ensin kerkee,
juokset tien yli henkesi edestä
tai nostat käden pystyyn
ja samaan aikaan astut vaan rohkeasti
autojen eteen kertoaksesi,
että nyt on minun vuoro mennä.
Krabin ranta on siitä kiva,
että siellä menee tuollainen kävelytie,
jossa ei tarvii väistellä
muutakuin muita kävelijöitä.
(Tuo Noori India
on hintalaatu suhteeltaan
ihan sopiva ruokapaikka.)
------------------------
Noppharat
Sunnuntai aamuna meidät noudettiin
hotellilta lava-autolla ja lähdettiin
Nopparatin rannalta veneretkelle...
...tämä speed boat- veneretki
oli vähän tyyriimpi,
2500 batia per lätty (75 e),
mutta siihen sisältyi
kuljetukset hotellilta
Noppharatin rantaan,
neljään saareen tutustuminen,
uimista, vähän snorklausta,
juomavedet + välipalaa
ja lounastauko PhiPhillä.
Ensimmäinen pysähdys oli
bambusaareen,
siellä on aika iso biitsi...
...ja viidakon reunalla selkeät
ohjeet turisteille...
...oli käveltävä varjossa...
...tai kahlattava merta pitkin,
kun keli oli niin kuuma...
...ja vähän pitää kattoa jalkoihinsa,
ettei kompastu ötököihin...
…saarten välillä venekuskit
kisaavat näköjään siitä,
että kuka joutuu kenenkin aaltoihin…
...sitten pujahdettiin yhden
saaren sisälle...
...jossain kohtaa ihmeteltiin,
että mitä se opas huutaa niin kauheasti,
joku idiootti keräsi vissiin
korallia muovipussiin...
...poliisivenekin pyörähti paikalla,
mutta onneksi siinä ei tullut
mitään isompaa härdelliä,
matka jatkui apinasaareen...
Apinasaari
...yhtä apinaa moikkaamaan...
Phi-Phi
...ja sitten hurautettiin PhiPhille lounaalle...
...siinä PhiPhin ambulanssi...
...sitten sanottiin heipat saarille...
...ja hurautettiin takaisin...
...Noppharatin rannalle.
-------------------
Krabi Town
Illalla lähdettiin
moikkaamaan Pierreä Krabi townissa,
otettiin alle paikallinen bussi...
…Noppharatin rannan kohdalla
kasa kulkukoiria otti lepoa
ihan tien vieressä…
...luulin, että Krabi townissa olisi
jo korkeita kerrostaloja
ja hirveästi ihmisiä,
mutta sehän olikin yllättävän
matala ja hiljainen kylä.
Good dreams hostel
Löydettiin Good dreams hostelli
ja tilattiin sapuskaa.
Pierren tyttöystävä tarjosi meille
lisäksi tuoreen taskuravun….
...pelattiin pari bilistä...
...ja saatiin hyviä vinkkejä
Thaimaan nähtävyyksiin.
Yleiset vessat on useasti epäsiistejä,
että pissahätäkin alkaa ujostelemaan…
...ja vaikka olisi siistikin vessa,
niin Thaimaan yleisissä vessoissa
ei näköjään ole ikinä paperia,
eikä käsipyyhkeitä…
...kantsii pitää aina omat mukana
ja yrittää muistaa heittää paperit roskikseen,
ettei viemärit tukkeudu.
(Pierren hostellin vessoissa muistutetaan
asiasta lapulla, jossa lukee,
– Älä heitä paperia pönttöön, siellä asuu kultakaloja.)
---------------
Kauppiaat osasi jopa laulaa suomeksi.
-------------------
Maanantaina oli jouluaatto,
joten ei tehty mitään muutakuin
päivällä vähän käppäilyä lähirannalla...
…ja tottakai illalliselle…
...kylläpä on punaviini Thaimaassa kallista...
...mutta kerrankos sitä,
kun on jouluaattokin.
Joulupäivänä yritin ottaa jotain
joulutervehdys kuvaa,
mutta kaikki epäonnistui…
…jouluhypyt meni pahasti vinoon.
------------------
Turistit lisääntyi jouluna ja
lähihierontaan oli jopa ruuhkaa,
joten oli aikaa kuvata...
...alhaalla paikallinen tiskikone
ja ylhäällä keittiön ikkuna…
…silti syötiin tuossakin paikassa muutaman kerran.
-------------------
Erilaisia auringonlaskuja oli mukava bongata…
…kerran ampaisin partsille auringonlaskua
kuvaamaan sellaisella kiireellä,
että meinasin nojata yhden
pienen parvekegekon lyttyyn…
…alkuun nuo otukset vähän ällötti,
vaikka pääsääntöisesti
he pysyivät parvekkeen ulkopuolella,
mutta uudestaan kesti tottua kun tajusin,
että yksi niistä asuu ulko-oven yläpuolella,
eli välillä se on huoneen sisäpuolella,
mutta suurimmaksi osaksi onneksi
siellä jossain oven listan välissä.
----------
Joulupäivänä syötiin taas
aikamoinen mättöillallinen...
(punaviinipullon hinta oli vähän siedettävämpi)
...alkupalan savuankka oli aika hauskasti aseteltu…
...mikäs se siellä vipeltäää…perustorakka…
...sitten partsille pölähti vissiin heinäsirkka,
se oli aika pahan näköinen,
jotain ainakin 10 senttinen rotjake.
----------------------------------------------------------------
Keskiviikona hypättiin vaniin
ja luultiin menevämme Tiikeri temppeliin,
mutta automatka sinne oli ainakin
tunnin pidempi kuin piti olla,
joten löydettiin itsemme jostain viidakosta…
...siellä luki, että jos meinaa
kävellä siniselle laguunille asti,
niin kannattaa olla hiljaa,
koska viidakon apinat voi hermostua,
eväätkin piti jättää naulakkoon...
...ja kauhea määrä muitakin kieltoja...
...polulta ei helposti pystynyt eksymään...
...laguuni löytyi...
...ja varjoisessa
mettässä oli mukavan viileää kävellä…
...ihan pikkasen poikkesin
polun ulkopuolella tsekkaamassa,
ettei siellä vaan kasvaisi
jotain supervaltavia kanttarelleja…
…ei ollu sienet tuttuja…
...ensimmäinen hämähäkinseitti kun tuli vastaan,
niin pomppasin hetkessä takaisin polulle…
…jossain kohtaa viidakkoa aloin kuunnella,
että joku rakennustyömaa on tosi lähellä,
koska sirkkeli laulaa vähänväliä…
…voi toki olla että se oli sittenkin
jonkun sirkkeli-linnun naimahuuto…
...käytiin yhdessä lätäkössä pulahtamassa...
...sitten matka jatkui
kuumille lähteille,
ranskalaisia kanssamatkustajia
alkoi laulattamaan...
…ja lopuksi…päivän kuumimpaan aikaan…
Tiikeri temppeli
...kiivettiin tiikeri temppelille…
...1237 porrasta pitää omin jaloin nousta
ja ne portaat on suurimmaksi osaksi
puolen polven korkuisia,
lähes tikapuita!
Jokainen askel tarvii pohjetta, reittä ja pakaraa!
Niin alkoi kiipeilyurakka...
...kulkukoirakin oli kiipeilemässä...
...vähänväliä oli pakko pysähtyä
puuskuttamaan ja ihailemaan maisemia...
...noin vajaan tuhannen rappusen kohdalla
meno on vieläkin jyrkempää...
...osa kiipeilijöistä teki
selvästi kuolemaa...
...päästiin perille...
...napattiin muutama kuva...
...ja alaspäin mentäessä
törmättiin vihreään oravaan...
...ja ihan alhaalle
oli ilmestynyt lauma apinoita...
---------------
Siinä joku kaveri korjaa vissiin
sähköjohtoja kiikkuvan telineen päällä...
...mutta tarviihan jokaiselle tönölle
olla oma johtonsa.
-------------------------------
Torstaina lähettiin kokeilemaan
golffia, pelattiin aamupäivä ysi.
Kenttä oli pieni sievä ja rauhallinen,
eikä siellä ollut mitään
caddyja eikä golfautoa...
...2500 bahtia per pelaaja
muistaakseni maksoi
ja se sisälsi...
...menopaluu-kyydit hotellilta kentälle,
mailavuokran, tiit ja pallot,
juomavedet ja green feen...
...keli oli kuuma, vaikka merituuli
vähän puhalsi...
...pari naista oli meillä kuskeina,
paluumatkalla kikattelivat ja kertoivat,
että olivat toisella kentällä joutuneet
maksamaan joidenkin turistien caddyjen
palkat, kun turistit ei olleet suostuneet
niitä maksamaan...
...eivät tienneet mistä maasta
turistit oli, mutta eivät olleet
kuulemma suomalaisia
eikä edes skandinaavisia...
...kerroin heille, että tarkoitus
olisi vielä ottaa pitkähäntä-vene alle
ja lähteä jonnekin...
...naiset oli sitä mieltä,
että jos Krabilla on niin
kannattaa ehdottomasti mennä
katsomaan "Lailei"...
...neuvoivat vielä, että
mistä toimistosta liput
veneisiin ostetaan...
...niin tehtiin...
...sanottiin, että menopaluu Laileille...
...ja kahlattiin veneeseen...
...10 minuutin venemetkan jälkeen oltiin jo Laileillä...
...katsottiin rannan karttaa ja todettiin,
että olemme väärällä saarella,
kartassa luki Railay!
Railay
Mitä ihmettä...oltiinko hypätty veneestä
liian aikaisin...
...katsottiin paikan karttaa ja kaikki
täsmäsi naisten kuvailuihin saaresta.
Oltiin sanottu lipunmyyjälle
ja venekuskille, että "Lailei"
ne ymmärsi hyvin
ja täällä nyt ollaan?
Pikkuhiljaa tajuttiin, että ollaan
sittenkin oikealla saarella,
nää thaimaalaiset ei vaan osaa
lausua R-kirjainta.
R-kirjaimen saattavat lausua
myös S:nä eli "redvain"
voi olla myös "sedvain".
Käveltiin rannan toiseen päähän uimaan
ja sitten saaren läpi
kurkkaamaan itärantaa...
...matkaseurana lauma apinoita...
...itärannalla oli puita ja ranta likaisempi...
...ei tehnyt mieli uimaan...
...mutta sieltä kulki myös pitkähäntäveneet,
olisi voinut lähteä vaikka Krabi towniin...
...palattiin takaisin länsirannalle...
...ja hurautettiin Ao Nangiin...
...sitten vielä viimeinen Krabin auringonlasku...
...perjantaina pitäisi lähteä bussilla
Surat Thaniin...
...mutta kyyti ei koskaan saapunut
ja pikkuhiljaa valkeni että meille oli
annettu väärää tietoa...
...odotettiin hotellin edessä
autoa klo 11.30, joka veisi
isompaan bussiin,
mutta tuo auto olikin ollut
hotellin edessä jo klo 11...
...eli sillä kyydillä ei
sittenkään enää pääse...
...selviteltiin taksin hintaa...
(Surat Thaniin matkaa noin 170 km)
...yksi sanoi,
että 3400, yksi 3000
ja kadunvarressa vieressä
taksin hinta oli 2500 batia,
otettiin sitten se kyyti...
...liikenne oli rauhallista
ja maasto yllättävän tasaista,
kuskia väsytti jo puolessa
välissä niin paljon, että alkoi
takapenkkiläisiä jännittämään...
...se hieroi silmiään ja kiemurteli
penkissään pysyäkseen hereillä,
joten ehdotettiin kahvitaukoa...
...huoltoaseman lemmikki.
Matkalla näkyi muutama vuori,
muutama auton alle jäänyt koira
ja paljon pusikkoa.
------------------
Surat Thani
Päästiin perille Surat Thaniin,
siellä alkoi olemaan enemmän liikennettä
ja vähän korkeampia kerrostaloja.
Olin varannut jonkun hotellihuoneen
ihan vain sijainnin perusteella,
monet talot oli aika rähjäisiä...
...vähän jännitti, että millaisessa
murjussa joutuu ensiyönä nukkumaan,
kun deluxe-hotellihuoneen hintakin
aamupalan kanssa oli vaan
1008 batia eli noin 30 euroa
eli 15 euroa per lätty...
...mutta hotelli olikin ihan tuliterä,
siellä oli jopa uima-allas,
vaikka osa tiloista oli vielä työnalla.
Huone oli viidennessä kerroksessa,
joten tuskin tarvii herätä
aamulla gekko kainalossa
ja sähköpistokkeet ihanan tiukat,
ei tarvinnu tehdä mitään
ylimääräisiä virityksiä,
jotta saa puhelimen ladattua...
...huonetta mainostettiin
jokinäkymällä...
...no kyllähän se sieltä pikkasen pilkistää,
kun vähän zuumaa...
...uima-altaan aidan takana
puussa kiikkui aika räyhäkkä,
noin S-marketin muovikassin
kokoinen ampiaisen pesä,
onneksi ötökät eivät
olleet pahalla tuulella...
...liikenne näytti ruuhkaiselta...
...joten lähdettiin kävellen
ihmettelemään kaupunkia...
...sivukadut oli tosi epäsiistejä,
mutta vain yksi rotta bongattiin...
...temppeli, joka vaihtaa väriä...
...joen rantaan oli tehty
perheille bilepaikka,
musat soi ja valot vilkkui...
...paikalliset tanssit?
Yömarketissa oli porukkaa kuin pipoa,
kaikki näytti paikallisilta,
ehkä vain yksi varma turisti
(värin perusteella) bongattiin...
...kojuista löytyi kaikenlaista,
toukista ja sirkoista...
...erilaisiin mereneläviin...
...kaalit oli tuttuja
ja kananmunat...
...maisteltiin niitä näitä ehkä vähän
tutumpia juttuja,
mutta silti jos vatsatauti tulee
ja joku kysyy, että mitä olet syönyt,
niin ei harmainta aavistusta!
(Yksi ateria maksoi noin 1,3 euroa
ja kyyti TUK-TUKilla takaisin
hotellille noin 95 senttiä.)
--------------------
Surat Thanin auringon nousun jälkeen....
...käytiin hakemassa junaliput kaupungista,
lipun ostoon piti näyttää passit...
...ja jatkettiin pirssillä noin
13 kilometriä (6 eurolla)
juna-asemalle...
...liikenteen katkut tuntui vähän
kurkussa ja silmissä...
...oltiin niin ajoissa juna-asemalla,
että oli aikaa hörpätä sumpit...
...kaikenlaisissa vessoissa
joutunut matkan aikana kyläilemään...
...tässä yksi torakka kitui selällään...
...vihdoin päästiin junaan...
Junamatka Surat Thanista Hua-Hiniin
...Espanjassa yleisiä roskiksia
on esimerkillisen paljon,
Suomessa liian vähän,
Thaimaassa niitä on kaduilla
todella surkeasti...
...siksiköhän paikallisten asuntojen
takapihat on aika siivottomia...
...junassa oli oikein vesivessa,
tosin radalle taisi mennä kamat
vähän niinkuin Suomessa ennenvanhaan...
...junan kyydissä suht rauhallista,
vaikka muutaman kerran tömähti kunnolla
ja kuski tuuttaili ahkerasti,
taisi olla lehmiä radalla...
...asemien kuulutukset hoitui niin,
että junaemäntä huuteli asemien nimiä...
...sitten tuli ylläri,
ilmainen ruoka!
Riisiä ja kastikkeena taisi olla
kahta erilaista makrillia,
joista toinen oli niin tulista,
että suomalaiselta meinasi lähteä taju!
Junasta näkyi paljon puskia,
lehmiä siellä täällä
ja niiden seurana oli valkoisia
ohutkaulaisia lintuja...
(Ihmettelin, ettei yhtään
kasvihuoneita näkynyt,
mutta varmaan siksi,
että koko Thaimaa
on yksi iso kasvihuone.)
...ja tottakai erilaisia juna-asemia...
...sitten saatiin vielä kahvi ja pulla...
...junalipusta jo katselin päivämäärää,
että meniköhän se ihan oikein,
mutta pullan viimeisestä käyttöpäivämäärästä
aloin epäillä, että mitähän vuotta
nää thaimaalaiset oikein elää...
...selvisi, että siellä eletäänkin jo vuotta 2561!
Kuuden tunnin junamatkan jälkeen
alkoi vihdoin Hua Hin häämöttämään.
Hua Hin
Siinä on Hua Hinin paloasema.
Hotelli olikin ihan kiva,
päästiin asumaan kuudenteen kerrokseen
...myös hotellin katolta oli kivat maisemat
ja siellä pääsi uimaankin...
...kadulta sai edullisesti ruokaa ja juomaa...
...Hua Hinin auringonlasku...
...iltatorilla oli taas hirveästi ihmisiä...
...katukeittiön padat...
...ja merellä pieni ukkonen.
--------------
Hua Hin Beach
Hua Hinin rannalla oli paljon
tuulisempaa kuin Krabilla...
...ja kaupungin kohdalla oli
kaikenlaisia kuppiloita veden päällä...
...etelämpänä alkoi
isommat turistialueet ja hiekkaranta...
...jossa oli monta biitsiravintolaa
näiden varjojen alla...
....kahvi ja olut oli tosi kallista
verrattuna Surat Thanin hintoihin...
...rannalla voi ratsastaa...
...tai vaikka leijalautailla...
...uuden vuoden aattona
kokeiltiin golffia ja saatiin caddyiksi
pari oikeesti hyvinpukeutunutta naista...
...aika lämmintä touhua oli pelaaminen,
vaikka meillä oli auto mukana kierroksella,
mutta olihan se testattava,
että miltä tuntuu, kun joku putsaa ja ojentaa
sulle mailat, merkkaa ja putsaa pallon ym...
...sitten tulikin jo ilta ja uusi vuosi 2562.
Hua Hini viimeisenä päivänä
käytiin ruokkimassa isommat ötökät...
...ja seuraavana päivänä
jatkettiin matkaa Bangkokiin...
...ihmeteltiin, miksi kuski pysähtyy
sadan kilometrin välein tankkaamaan
autoa jostain takapuskurin alta,
mutta selvisi, että autot kulkee
edullisemmin kaasulla...
...auton lavalla saa näköjään
matkustaa niin paljon
kuin kyytiin mahtuu...
...maan päältä ei kaupungin
valtavaa kokoa
ehtinyt ymmärtämään...
Bangkok
...mutta hotellihuoneen ikkunasta
alkoi vähän tajuta, että mihin on tultu...
...huone oli 51. kerroksessa
ja onneksi hissit oli aika nopeita...
...sitten noustiin vielä ihan
ylimpään kerrokseen 84
ja aika hulppeat oli näkymät...
...tuo ylin kerros oli pyörivä,
kuten Näsineula...
...löytyihän se Bangkok.
...golfrange löytyi 18. kerroksesta,
jos ei olisi suojaverkkoja, niin vain
taivas olisi rajana...
Ylimmissä kerroksissa oli
aamupala ja erilaisia ravintoiloita,
pari ehdittiin testata...
...kadulla oli hirveästi muitakin,
mopot ja autot ajeli väen seassa
melkein varpailta ja kantapäiltä...
...autojuna...
...keli oli viilenemään päin...
...seuraavana päivänä taivas oli
vakavasti pilvessä
ja koska kaupungilla
liikkuminen autolla on hidasta,
hypättiin veneeseen...
...siellä liikkuminen oli sujuvampaa,
vaikka joella oli pari muutakin venettä...
...krokotiilit pysyi pinnan alla,
mutta joku otus sentään oli
pinnan yläpuolella...
...kaikenlaisia asumuksia...
... ja kauppiaita...
...temppeleitä...
...ja nälkäisiä ruuttanoita...
...sitten vaihdettiin isompaan paattiin,
jotta saatiin välipalaa...
...seuraavana aamuna oli aikainen
herätys lentoasemalle...
...joka oli vähän isompi kuin
Kittilän ja Krabin lentoasemat yhteensä.
Paluulennolla aloin kirjottaan tätä blokia,
noin vajaa tunti nousun jälkeen
oli sellaista turbulenssia,
että ei meinannut osua sormet
millään oikeille näppäimille.
Onneksi päästiin sopivasti
Thaimaan myrskyä karkuun,
vaikka eipä se Bangkokkiin
olisi osunutkaan.
Tulihan ihmeteltyä kaikenlaista ja
osaan asioihin tottui nopeasti,
lämpöön, kulkukoiriin,
liskoihin ja apinoihin,
mutta sekasortoiseen liikenteeseen
ja surkeaan jätehuoltoon
ei meinannut tottua.
Seuraava Thaimaan matka
joskus tulevaisuudessa
suuntautunee etelän
länsipuolen saarille,
mahtaviin maisemiin : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti