Vaikka työväenjuhla, vappu, menikin jo,
niin lapsilleni haluaisin kertoa jotakin lapsuudesta,
jotta tuo tuleva sukupolvi ymmärtäisi,
että miksi me tämän ikäiset olemme
niin ärsyttävän "työkeskeisiä".
Ainakin meidän perheessä kasvatus oli sen tyyppistä,
että töitä on jokaisen muksunkin tehtävä,
muuten loppuu leipä.
Esimerkiksi kotityöt jaettiin suurinpiirtein tasan,
ei ollut astianpesukonetta,
mutta oli 3 lasta, jotka tiskasi
äidin avuksi astioita jokainen vuorollaan.
Faija tykkäsi tehdä itse polttopuuhommia,
mutta meidän lasten piti kotitöinä kärrätä
kottikärryillä puita sisälle varastoon.
Siis aina koko talven puut,
koska talossa oli puukattila,
jolla lämmitettiin myös käyttövesi.
Olisi ne laitteet kai toimineet sähkölläkin,
mutta sitä ominaisuutta ei raaskittu käyttää.
Mistään normaaleista kotitöistä ei saatu rahaa,
mutta niitä oli jokaisen PAKKO tehdä.
Ja sitten sai kiitosta, jos teki oma-alotteisesti
jonkun työn.
Esimerkiksi veli vei usein roskapussin ilman käskyä
ja siitä mutsi muisti aina mainita kaikkien kuullen,
että miten ihana lapsi, kun tyhjentää roskiksen,
eikä tarvii edes sanoa mitään.
Kesätöihin meitä ei tarvinnut pakottaa,
mentiin mielellämme, koska siitä saadut rahat
sai pitää itsellään ja jokainen teki omilla rahoillaan
ihan mitä itse halusi.
Paitsi aina lopputilin kesälomarahat
jokainen joutui antamaan vanhemmille.
Ja perusteluna tälle oli muistaakseni se,
että ollaan tehty kesätöihin eväät
vanhempien ostamista sapuskoista.
Mutta ei se harmittanut, koska KAIKKI lapset joutui antamaan
tuon rahan pois, tosin naapureiden lapset sai muistaakseni
pitää itse kesälomarahansa.
Ranskanleipää ja punaista voita meillä aina oli,
mutta porukat ei ostanu meille lapsille
oikeastaan koskaan karkkia,
mutta jossain vaiheessa saatiin
kyllä lauantaisin yhdet saunalimut.
Niin ja tietysti jouluisin saatiin jakaa
kolmeen pekkaan korillinen limua
ja jokainen sai tietysti
lahjoja ja karkkiakin.
Muistan yhden joulun, olin vielä alle kouluikäinen
ja satuin olemaan niin kipeä ja kovassa kuumeessa,
että makasin vaan sängyllä ja aina kun aukaisin silmät,
näin kun sisko ja veli söivät niitä
karkkeja ja joivat limua.
Mitään en olisi pystynyt syömäänkään,
mutta limua olisin halunnut.
Sitten kun seuraavaksi heräsin, koko limukori oli tyhjä!
En ehtinyt saamaan pullollistakaan,
ne oli vetäneet kaksin sen korillisen limua,
minunkin osuuden kokonaan!!!
Silloin vähän kyllä ärsytti, koska seuraavaan
jouluun oli odoteltava kokonainen vuosi!
Muut vuoden karkit piti ostaa itse, omilla rahoilla,
siksi me kaikki tehtiinkin paljon kesätöitä.
Ihan ensimmäinen kesäduuni mulla oli päivisin
kalkkunoiden ruokkiminen ja hoito.
Se duuni alkoi, kun olin 5-vuotias ja yksin kesäpäivät kotona,
koska sisko ja veli olivat iältään vanhempia ja
olivat päässet kartanolle kesätöihin.
Faija maksoi tuosta hommasta 5 markkaa/päivä
(nuorimmalle lapselle tiedoksi, että se tarkoittaa alle 1 euroa päivässä).
7-vuotiaana menin taas kartanolle vinkumaan kesätöitä
ja sillä kertaa tärppäsi,
pääsin varastolle kasaamaan mansikkalaatikoita.
nuoren iän takia sain tehdä 4 tuntia päivässä
ja olin siellä vähän piilossa itekseni yhdessä nurkassa,
kuulemma, ettei joku asiakkaista näkisi ja ilmoittaisi lastensuojeluun.
Siinä iässä tuo 4 tuntinen päivä tuntui aika pitkältä
ja tein niitä laatikoita ihan täysiä, kun ei ollut edes juttukaveria.
Mutta siskonkin mielestä sain ihan huippu palkkaa...4,50 markkaa/tunti
(nuorimmalle lapselle tiedoksi, että se tarkoittaa 75 senttiä tunnissa).
Tuon parin viikon kesätyön palkan sain käteen,
koska olin 7-vuotias.
Ja sen verran tuli rahaa, etten jaksanut
enempää hopeatoffeeta Teboililta hakea,
joten tein elämäni ensimmäisen sijoituksen...
...ostin häkin ja kaksi undulaattia...
...nimesin linnut Ukoksi ja Akaksi...
...toivoin, että niille olisi tullut lapsia,
mutta ei tullut...Ukko oli ihan kiltti
ja lauloi kauniisti,
mutta se Akka oli pahapäinen,
rääkyi lujaa ja rumasti useasti
ja näytti kurittavan sitä Ukkoa.
Noista omilla rahoilla hankituista
lemmikeistä riitti iloa pitkään,
se pahasisuinen Akka eli 4 vuotta
ja Ukko nautti yksin elämästään
vielä 4 vuotta lisää eli se kuoli vasta silloin,
kun olin itse jo 15-vuotias teini.
-----------------
Seuraavana kesänä olin jo 8-vuotias ja pääsin helposti
kartanolle töihin ja palkkakin maksettiin jo ihan verokirjalla.
Taisin tehdä mansikkalaatikoita varastossa niin paljon,
että seuraavankin kesän laatikot oli tehty, joten
minut ylennettiin tikkutytöksi.
Pääsin Redgauntlet-maalle
ohjaamaan mansikan itsepoimijoita.
Oli tosi hienoa päästä sieltä kylmästä
varastosta ulos aurinkoon töihin
ja pääsi juttelemaan ihmisten kanssa.
Kaikki asiakkaat eivät ymmärtäneet,
että olin siellä töissä,
koska olin kooltani niin pieni.
Jotkut kysyi, että
- Oletko sä eksynyt, missä sun äiti on?
- Huomenta ja tervetuloa.
Äiti on varmaan tuolla Tallinmäellä lajittelemassa sipulia
ja mä olen tänään teidän tikkutyttönä.
Eli haluatteko poimia Senga Senganaa
vai Redgauntlettia?
- Huomenta vaan. Mitä eroa niillä on?
- Redgaunletti on vähän happamampi,
mutta kestää todella hyvin pakastemarjana,
kun viipaloi ja laittaa vähän sokeria mukaan.
Senga on makeampi, sopii hyvin hillomarjaksi jne...
Ja sitten lopuksi tikkutytön piti sanoa asiakkaille, että
- Rivien yli ei saa pomppia
ja jos näkee homeisen mansikan,
niin se pitää irrottaa
ja jättää käytävälle.
Huutakaa sitten, kun lopetatte poimimisen,
niin minä tulen laittamaan tikun.
------------
Kartanolla oli paljon nuoria kesäisin töissä,
laiskat sai pomoilta huutoja ja jos työnantaja huomasi,
että joku oli erityisen ahkera, niin saattoi
nostaa tuntipalkkaa muutamalla pennillä kesken kesän.
Samalla se oli vähän niinkuin vinkkinä
laiskemmille muksuille,
että kannattaisi ottaa ne työt ihan tosissaan.
Tai no...eihän kaikista laiskimmat kylän lapset tietenkään
töitä edes tehneet, ainakaan kartanolla...
...jotkut kävivät kyllä yrittämässä
ja olivat innoissaan ensimmäisen viikon ja koska työ
ei ollut todellakaan mitään "herkkua", niin kyllästyivät
ja sen koommin heitä ei pellolla enää näkynyt.
Saivat karkkirahansa varmaan
muutenkin tekemättä mitään.
-------------------
Olin pitkään joka vuosi kaikista nuorin työntekijä
ja palkka maksettiin iän mukaan eli
vanhemmat lapset sai tunnissa
enemmän palkkaa vaan sen takia,
että olivat iältään vanhempia,
eikä sen takia, että kuinka ahkeria olivat!
Ja 15-vuotiaat sai tehdä jo 8 tunnin työpäivää,
minä tein monia kesiä
6:n tunnin työpäivää,
joten en saanut pitää sitä toista työaikana
pidettävää kahvitaukoakaan noina vuosina.
Ärsytti vähän, mutta en nillittänyt,
sillä pellolla tuli aina kiire,
kun itsepoiminta-aika alkoi.
Silloin sai halukkaat tehdä ylitöitäkin.
Painoin ihan hulluna pitkiä päiviä ja
onneksi lauantaisinkin oli itsepoimintaa.
Tuohon aikaan kesästä pomo aina vähän pelkäsi,
että mitä käy, jos joku työsuojelu näkisi
minun tuntikorttini, ei onneksi nähnyt.
Tein 11 tuntisia päiviä,
koska siitä sai parempaa liksaa ja jos sai tehdä
vielä lauantain siihen täyden viikon päälle,
niin tuli tosi hyvät prosentit.
Kyllähän se vähän harmitti,
kun oli hirveä helle ja tiesi, että kaverit on
Pappilanrannassa uimassa
ja minä hikoilin aamusta iltaan töissä.
Mutta kesän jälkeen
pystyin ostamaan itselleni
paljon merkkareita,
uuden polkupyörän
ja suksetkin seuraavalle talvelle.
----------------
15-vuotiaasta lähtien
aloin kesätienisteistä
säästämään ajokorttiin,
sen halusin ehdottomasti saada
ja se maksoi siihen aikaan
kakkosvaiheen kanssa 7500 markkaa.
Niinpä pistin aina kesän jälkeen osan rahoista
pitkäaikaiselle tilille talteen ja paremmalle korolle,
jotta en tuhlaisi kaikkea.
Ajokortin kanssa kävi lopulta siten,
että sainkin säästettyä siihen 10 000 markaa,
joten ajoinkin kuorma-auto kortin,
kun kerran varaa oli.
--------------------
Olin varmaan vielä ala-asteella,
kun aloin pitämään kotona käteiskassaa,
sukulaisien varalle.
Veli, sisko, joskus niiden kaverit...
...serkut ja sirkut...
...pyysi usein rahaa lainaksi...
...perjantaisin oli vilkasta,
kun jengi halusi bilettään
ja rahat oli loppu...
...autoin heitä hädässä ja lainasin
kympin sinne ja satkun tänne tietenkin,
mutta jossain vaiheessa
tuo lainaaminen alkoi tuntua ihan työltä...
...aloin ottaa korkoa ihan siitä vaivasta,
että joudun pitämään kirjaa, jotta pysyn laskuissa,
että kuka on maksanut vippinsä tai osan siitä takaisin
ja eritoten ketkä ovat unohtaneet maksaa kokonaan!
Siihen aikaan ei laitettu edes tekstiviestiä,
että viittisitkö joskus maksaa vippisi takaisin,
lankapuhelimellakaan ei aina tavoittanut,
joten pahimmillaan piti polkea pyörällä kylille
hakemaan lainarahat takaisin.
--------------
Kerran kyllä rankaisin isosiskoa
pahemman kerran, kun sillä oli AINA
takaisinmaksu myöhässä ja TAAS
tuli lainaamaan lisää...
...tein velkapaperin, jossa luki,
että koron lisäksi luotonantaja
saa velanottajan mankan,
jos lainaa ei makseta
kokonaisuudessaan takaisin
paperille sovittuna päivänä...
...no ei maksanut...
...ja niin siskolta lähti mankka,
jonka hän oli omilla kesätienesteillään
aiempana kesänä ostanut.
Sisko ei unohda tuota mankkajuttua ikinä
ja jälkeenpäin mietittynä,
hävettää itseäkin,
kun vein siltä sen mankan
vaan sen takia,
ettei oppinut maksamaan velkaansa
sovittuna päivänä.
Kostin sille varmaan
samalla senkin,
että joivat veljen kanssa kaksin
silloin jouluna nenäni edessä
sen koko korillisen limua!
------------------------
No...kyllä myönnän senkin, että olen vähän
"kostanut" omille lapsilleni sitäkin, että
"töitä on PAKKO tehdä tai muuten loppuu leipä"-ajattelua,
vaikka onhan maailma jo pikkasen
muuttunut noista sotakorvaus-ajoista.
Toisaalta...jos lapsi pakotetaan tekemään
välillä jotakin ärsyttävää työtä,
niin oppisiko sitä kautta myös sietämään paremmin
muitakin elämän ärsyttäviä asioita,
silloin myös turha nillitys voisi jäädä vähemmälle
ja ainakin osaisi nauttia vapaa-ajasta.
-------------------
Oho...tää tarina näköjään vähän venähti,
piti pakottaa itteni tekeen
tänään vähän pihahommia,
mutta kerrotaan nyt vielä
nämä ikivanhat kliseet tulevalle sukupolvelle.
Ei se onni tule tuhansia töitä raatamalla,
eikä sitä onnea rahastakaan saa,
mutta äkkiseltään mietittynä
onni voisi tulla lapsista/lemmikeistä,
hyvästä parisuhteesta,
luotettavista kavereista,
kivoista harrastuksista ja huumorista.
Ja yhtenä onnen osana voisi olla sellainenkin,
että jos on sattunut saamaan mukavan työpaikan,
ja siellä olisikin vielä ihan huipputyyppejä työkavereina
ja porukalla hyvä huumori.
Mutta sitten vielä pitäisi nöyränä muistaa sekin,
että se kellä onni on, se onnen kätkeköön 😂
(ettei joku onneton tulisi kateelliseksi?).
Nyt lähden pelaamaan golffia esikoisen kanssa
ja huomenna toivottavasti näkisin loputkin muksut 😍
Hyvää äitienpäivää :-)🧡🧡💙🧡
