Kävipä täpärästi

 Hurautin eilen reilut 500 kilsaa

Sveitsistä Ranskan etelä puolelle.

Loppumatkasta aurinko paistoi

ja auton mittari näytti 

yht'äkkiä yli +20

ja aloin jo vähän innostua 

lämpimästä auringon paisteesta.

---------------------------------------

Löysin jopa yhtään eksyilemättä

seuraavan yön hotelliin, 

(näköjään olikin vaan yhden tähden)

mutta onneksi aidattu

ja vartioitu parkkipaikka.

Peruutin silti fillarin telineineen kiinni kaiteeseen

siis vahingossa IHAN kaiteeseen kiinni.

Aamulla jatkoin matkaa kohti Espanjaa,

liikenne oli melko rauhallista.

Maisemat oli koko matkan kesäiset

ja hienoa Pyreneiden vuoristoa 

koitin vauhdissa kuvata.

Espanjan puolella ajettuani jonkin matkaa,

ihmettelin sivusilmällä kun yksi auto

ajaa samaa vauhtia kun minä, 

viereisellä, nopeammalla kaistalla.

No lopulta katson suoraan

siihen viereiseen autoon sisään,

niin siellä joku rillipäinen keski-ikäinen 

perheen isän näköinen viittoo mulle 

samalla ajaessaan kauheasti

ja osoittaa mun auton peräosaa,

ikään kuin mulla olisi joku ongelma.

Ajattelin, että ei sen fillarin pitäisi

sieltä mitenkään pudota, 

kun onhan se jo reilu

pari tuhatta kilsaa pysynyt kyydissä.

Sitten se kiilaa mun kaistalle 

ihan eteen ja alkaa 

siinä edessä jarrutteleen

ja ajaa siihen kapealle 

motarin reunukselle

ja alkaa hidastamaan 

pysähtyäkseen kokonaan.

Minä siinä perässä, 

koska vieressä viuhuu rekkoja.

Tyyppi sitten pysähtyy 

siihen eteen

pistää hätävilkut päälle 

ja nousee autostaan.

Kävelee mun auton 

luokse siihen kuskin puolelle,

avaan ikkunan.

Hän papattaa hirveästi espanjaa 

ja huitoo melkein hädissään

viittoen mun auton takaosaan päin.

Rekkajono jyrisee vieressä

about sadan kilsan vauhtia

siis puolen metrin päässä.

Pistän hätävilkut päälle

ja nousen autosta varovasti,

ettei joku rekka vie vahingossa

autosta ovea tai etten jää alle.

Menen kaverin kanssa

katsomaan, että mikä

siinä fillarissa muka on vikana.

Näytän sille, ravistelemalla fillaria,

 että hyvinhän tää on kiinni.

Sitten se yrittää jo puoliksi 

englanniksi jotain selittää,

että hän näki "fire" eli mukamas tulta

pitkän matkaa mun perässä.

Pyörittelen hänelle päätä,

että en ymmärrä.

Sitten papatus jatkuu 

ja hän alkaa irrottaan kuskin puoleisesta

takarenkaasta sitä venttiilin korkkia,

että mukamas siinä on joku vika.

Kaveri painaa siitä venttiilistä niin,

että ilma alkaa suhista,

sitten huudan sille, 

että DON'T DO THAT!!!

Sitten se jatkaa huutamista ja viittomista

ja yht'äkkiä lähtee käveleen

omalle autolleen ja sekunnissa

hyppää autoonsa 

ja huudan sille vaan 

autoni takaa hölmönä, 

että yritän selvittää ongelmani

jossain paremmalla paikalla ja Thank you!

No sitten katson viereisellä

rekkakaistalla sopivan kohdan, 

että uskallan mennä 

itsekin takaisin autooni,

niin se mies kiihdyttää jo autonsa

vauhtiin ja siitä

harmaasta (perheauton näköisestä)

lentää mun käsilaukku levälleen siihen

kapealle reunuskaistalle

ja käsilaukun korttitaskun kortit

 leviää siihen maahan kassin viereen!

Sitten vasta tajuan, 

että PRKL... joku siis kävi ryöstämässä

mun käsilaukun apparin puolelta

siinä samaan aikaan kun

kauheassa rekkamelussa 

oltiin fillaria ja rengasta 

auton takana ihmettelemässä!

Menin heti poimimaan

käsilaukkuni ja kortit

autoni edestä siitä 

kapealta piennar-kaistalta.

Tyyppi tai tyypit

oli jo autoineen häipyneet!

Hyppäsin autooni

ja kerkesin ajatteleen,

että onneksi pääkännykkä

oli mun kädessä koko ajan.

Ja luojan kiitos pääpankkikortti

oli kädessäni, pääkännykän taskussa.

Niitä en siis ainakaan menettänyt.

Mutta vaikka kaikki 

kävi silmänräpäyksessä,

niin olin varma,

 että jotain varmasti 

kassista kerkesi lähteä.

Pikaisesti tarkastin,

niin tärkeimmät käsilaukussa

näytti olevan tallella,

ainakin passi ja ajokortti.

Kiihdytin auton takaisin motarille

ja ajattelin, 

että nyt pitää löytää motarilta

joku turvallinen pysähtymispaikka,

niin voisi rauhassa miettiä,

että mitä saivat kassistani saaliiksi.

Toisaalta teki mieli lähteä 

täysiä perään, 

yrittää ottaa kuva autosta

ja selvittää, että mikä kopla on

tuollaisten maantie-ryöstöjen takana.

(Sitten voisi tehdä heille HITOKSEEN selväksi,

ettei heidän kannata jatkossakaan 

yrittää ryöstää yhtään suomalaisella 

rekisterikilvellä ja fillarilla varustettua blondia,

koska tällaisilla

 ei ole käsilaukussa

normaalia rahapussia 

lainkaan käytössä,

 kun ei ole edes käteistä!)

Meni ainakin miljoona vuotta 

ennekuin löysin turvallisen pysähtymispaikan.

No...Varakännykkääni en löytänyt 

äkkiseltään mistään.

Senkö ne vaan sitten kerkesi pöllimään?

Mitä kukaan tekisi sellaisella vanhalla

hitaalla kännyllä.

Sitten muistin, ettei siinä ole edes

näppislukkoa eli sen saa auki kuka vaan.

Yritin soittaa varakännyyni

ja sieltä sanottiin, että "linja on varattu".

Eli joku käyttää sitä just parhaillaan!

Äkkiä kirjautumaan tallessa olevalla

pääkännykällä johonkin OmaDNA:han,

jotta saan suljettua liittymän.

Eipä löytynytkään sovelluksesta

 heti sellaista kohtaa,

josta liittymän saa suljettua.

Sitten pikaisesti himppasen googlausta,

mutta lopulta soitto DNA:lle.

Mun varakänny on pöllitty,

sulkekaa liittymä!

Tunnistautumiset yms piti ensin

kertoo puhelimessa ja sitten selvisi, 

että olinkin soittanut vanhan varakännyn numeroon,

eli nykyisen varakännyni numero onkin ihan eri.

No sanoin sinne asiakaspalveluun, 

että älä suljekaan sitä vielä,

yritän vielä soittaa siihen 

oikeaan varakännyn numeroon, 

jospa se piriseekin jossain päin autoa,

kun en muista,

 että oliko se edes siinä käsilaukussa.

No...yritin sitten soittaa 

viimeiseen ja oikeaan varakännyn numeroon,

niin "puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä".

Eli rosvot on sulkeneet sen!

Yritin lopulta paikantaa puhelimen

ja pistää jotkut suojaukset ym,

niin sieltäkään ei saatu kännyyn mitn yhteyttä.

Eli rosvot on sulkeneet mun varakännyn,

jotta en voi seurata heitä?

Soitin äkkiä uudelleen DNA:lle,

että sulkekaa vaan sittenkin se

varakännyn liittymä.

Olin tämän kaiken selvittelyn aikana 

jatkanut jo matkaakin

ja kun seuraavaksi pysähdyin,

niin aloin penkoa autoa huolellisemmin

ja lopulta se vanha varakännyni löytyi 

yhden repun pohjalta!

No kun sain sen varakännyn käsiini,

niin ihmettelin, että miksi ei saa

yhteyttä ja miksi paikannin ei löydä sitä.

Ilmeisesti syynä oli se, 

että olin Sveitsissä laittanut 

sen varmuuden vuoksi lentokone-moodiin,

ettei tule mitn yllärilaskua taustanetin käytöstä.

Aloin nauraa räkättää itsekseni 

erittäin pskasesti,

mitä ihmettä! 

Ei ne maantie-rosvot

saaneet sittenkään edes 

mun ikivanhaa varakännyä!

Mutta miksi ihmeessä

ne rosvot heitti lähtiessään käsilaukun 

siihen tien pientareelle,

jos eivät edes mitään varastaneet?

Jahtasiko ne vaan käteistä?

Onneksi olin justiin Sveitsissä

antanut siskolle käteiset,

kun ne oli mulle väärää valuuttaa.

Peräti about 10 ylimääräistä Sveitsin frangia

ja vajaa 500 Ruotsin kruunua.

 

Sovittiin, että sisko antaa ne kruunut pojalleen

eli mun kummipojalle,

joka kumminkin käy jossain kohtaa 

faijallaan Ruotsissa.

Kävi kyllä mielessä,

että ihan kauheeta,

jos ne ei oliskaan heittäneet sitä

käsilaukkua lähtiessään 

siihen pientareelle,

niin olisin menettänyt passin, ajokortin

ja kymmenen muuta "ei niin tärkeää" korttia.

Ja jos olisivat onnistuneet viemään 

siinä hötäkässä mun painavan rinkan

siitä etupenkiltä,

niin siinä olis mennyt valokuvaprojektini

eli kaikkien lasteni valokuvat...

...kaikki lapsuus/nuoruus kuvat!

Jatkossa tarvii laittaa se tärkeä 

reppu oikeasti apparin turvavyöhön kiinni, 

sillä siellä on tosiaan yhden

valokuvaprojektin ulkoinen kovalevy,

jossa on kaikkien lasten historia tallennettuna.

Nyt turvavyö oli vaan sen takia 

apparin paikalla kiinni,

jotta auto ei luule, 

että siinä istuu joku,

kun reppu on niin painava.

(Auto piipittäisi lukitsemattomasta turvavyöstä.)

--------------------------------------

Sen verran opin, 

että ens kerralla näytän vaan junttia,

jos joku yrittää pysäyttää autoni vauhdissa,

olkoon sitten fillari, rengas 

tai vaikka koko auto tulessa!

-------------------------------------

Enivei..mietin vielä,

että kuinkahan kauan 

maantie-rosvot oli 

seuranneet mua...

...suomalainen blondi ajelee yksin

ja lauleskelee vaan mennessään

kohti aurinkoa...

...mutta mulla on mustassa

kuitenkin tummennetut lasit

takapenkeistä lähtien, 

että rosvot ei voineet tietää,

onko takapenkillä kyydissä muita,

mutta ilmeisesti jotenkin tiesivät...

...hmmm...missä kohtaa he valitsi minut

ryöstön uhriksi...

...ja miksi he ei 

lopulta vieneetkään mitään...

...käsilaukussani oli kyllä yksi 

epämääräinen mötikkä...

...sellainen musta pikku pömpeli...

...varavirtalähde...

...pelästyikö rosvot sitä,

jos eivät tienneet,

että mikä se mötikkä on...

...enivei, jokaisen pitäisi

ottaa kuva, 

jos motarin pientareella on kaksi autoa 

peräkkäin hätävilkut parkissa,

koska siellä saattaa olla ryöstö käynnissä!

Olin ottanut kuvia matkan varrelta muuten vaan

ja näin jälkeenpäin mietittynä

esimerkiksi tässä kuvassa menee yksi saman

näköinen harmaa perheauto, 

joka minut pakotti pysähtymään.

Enivei...selvisin tänne Tarragonaan tänään 

ja muutaman probleeman jälkeen löysin

eilen varaamani kämpän ja sain auton

lisämaksusta parkkihalliin...

...kävin nappamassa rantsusta pari kuvaa.

Näillä näkymin ajan huomenna

taas about 500 kilsaa

Torreviejaan Arjan luokse...turvaan : )