Aavikolla hyppelystä tuli kengissä desi tuliaisia kämpille.
Dyyneillä mentiin melkoista rallia oppaan kyydillä. Näköala paikalla oli useampi aito samaan aikaan.
Muuta tietä kohteeseen ei ole kuin ajaa löysillä renkailla meren ja dyynien välissä.
Hiekkakuva tsuumattuna paljastaa pikkuruiset kvartsit, raudat ym Afrikan rubiinit.
Täältä menee Eurooppaan tonneittain suolaa. Tässä (75 %) suolajärvi.
Toissa iltana Usakosissa paikallisten kanssa pienessä baarissa. Tapasin Namibian toiseksi parhaimman biliksen pelaajan ja timanttien salakuljettajan, joka on istunu Venäjällä vankilassa ja asunut Helsingissäkin, mutta ei osannut sanoa, että onko Puolasta vai Etelä-Amerikasta kotoisin, mutta nyt on asunut 30 vuotta tuossa kylässä...suurin osa täällä, etenkin Zimbabwessa, ei tiedä missä Suomi on 😂. Tässä se biliksen pelaaja.
Paikallinen baari oli hiljaisempi kuin Turengin Mesku.
Yöpymispaikan haukut.
Auton vuokrausasioissa meni melkein pari tuntia aikaa, ennenkuin pääsi harjoitteleen ajamista vasemman puoleiseen liikenteeseen.
Tämä kämppä oli Windhoekissa ennen ajoreissua.
Joe's beer-baarissa on keretty jo pari kertaa poiketa.
Iltanäkymä kämpältä.
Lufthansan lentokone Zimbabwesta takaisin Namibiaan oli lähes tyhjä, puoli tuntia etuajassa ja jaloillekin ihan hirveästi tilaa.
Victoria Fallsilla piti ennen iltapäivän lentoa etsiä jostain sähköpyörät vuokralle, mutta löytyikin mönkkärit. Tässä taas jotain puskassa lymyileviä puhveleita kuvaamassa.
Tuonne putousten yläjuoksulle ei saa mennä ihan rantaan kävellen, koska siellä on vaaraa krokotiileista.
Joku tosi vanha puu.
Nää kaskaat pitää järkyttävää meteliä, paikoin jopa 100 db!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti