Korkealla sijaitsevat ikkunat voi
jännittävän tikkailla kiikkumisen sijaan
näköjään pestä näinkin,
ihan vaan piiiitkällä varrella,
jonka päästä löytyy lasta.
-------------------
Aikalailla hektistä ja työntäyteistä
arkea tämä kesän loppu ollut,
mutta yhtenä päivänä ihan keskellä
viikkoa poikettiin duuniporukan kanssa
mukavalla päiväristeilyllä Tallinnassa,
meitä taisi olla noin 180 kipaletta,
en ehtinyt kaikkiin tutustumaan,
mutta samalla sai hommattua pakkaseen
snapsipullon tuleviin rapujuhliin.
---------------
Olin siis luvannut, että meillä pidetään rapujuhlat,
joten oli ensin vaihdettava järjestystä yläkerrassa,
että saisi verannan romuja nostettua sinne
jotta verannalle mahtuisi virittämään
tarpeeksi pöytää ja tuoleja...
...sitten jo valmistauduttiinkin rapujuhliin...
...treenattiin rapu-biisejäkin jo perjantai-iltana...
...edellisenä iltana
testattiin myös juhlatilaan mahtumista
makkaroilla, Jaanan tekemällä sinapilla
ja sienivoileivillä...
...samalla valaistus pimeällä verannalla
todettiin liian heikoksi...
...sitten urakoitiin "kihisevät"
reilut kuutisenkymmentä rapua...
...jokaiselle annettiin
viimeinen huuhtelu,
lähinnä masunpesu...
...Eemeli lähti rapujen
puolesta surullisena
yläkertaan loppuillaksi...
"Mieti miltä itsestä tuntuisi,
jos sut keitetään elävältä!"
...Sonja meni lohduttamaan...
...Enna jäi alakertaan touhuamaan ja
antoi ravuille viimeisen silityksen...
...sitten vähän sarja-yhteistyötä ja
ravut kiehautettiin pienissä erissä
kuumissa kattiloissa...
--------------------
Tokmannilta hommattiin lauantaina
lisävalaistusta verannalle ja naapurista
lainattiin lisä-leivänpaahdin
ja vähän lisää astioita lisä-lohisopalle,
näin rapujuhlat saatiin käyntiin...
...lopulta kaikille löytyi
joku palli pyllyn alle...
...ja pari vadillista rapuja
valmiina rivissä...
...ja kaikki laulut laulettiin 😂
...amppareiden kanssa saatiin
vähän dramatiikkaa iltaan...
...yksi herhiläisen pistos tuli,
mutta onneksi sisko keksi,
että imetään myrkky heti
vesipullolla veke ja
niin tehtiin...
--------------------
Sunnuntaina Enna halusi leipoa muffinssia,
ei löytynyt kaapeista pikkuvuokia,
joten hän teki yhden ison muffinssin.
-------------
Sienimetsässä tuli poikettua,
en löytänyt taaskaan mitään,
mutta toiset vastaantulevat
sienestäjät kehuivat,
että herkkutatteja kyllä löytyy
ja ne on kuulemma hyvän makusia,
antoivat pari vielä malliksi
ja sitten löysin itsekin
niitä muutaman...
...mutta viimeksi kun olin sienimetsässä,
yritin etsiä herkkutatteja ja kanttarelleja,
eksyin kaksi kertaa niin,
että piti googlemapsista katsoa,
että missä mettässä se sininen pallukka
eli meikäläinen liikkuu ja mihin päin...
...koita nyt siinä samalla etsiä kanttarelleja,
kun pitää samaan aikaan tarkkailla,
että mihin päin
se kännykän näytön sininen pallo liikkuu,
alkoi sataa vettäkin ja koirakin vaan seurasi perässä,
eikä älynnyt viedä mua autolle päin...
...hirveän tarpomisen jälkeen
saaliina oli muutama kanttarelli,
märät vaatteet, yksi hirvikärpänen
ja hyvin lenkitetty haukku.
---------------
Hirsala golf tuli valloitettua
samalla kun oli firman golfkisa,
alku sujui ihmeen hyvin,
ja kanssapelaajani,
nuo ihanat herrasmiehet kehui,
että nyt kyllä tasuri laskee...
...vastasin, että
"Kyllä mie romahan vielä."
Ja sit mie romahin, jo etuysillä,
yhdellä par kolmosella,
joka alkoi siten,
että avauslyönti meni
kolmen metrin päähän
supertiheään kukkapuskaan.
Kiva oli silti pelata,
väylät oli ihan jännittäviä...
...ja sai sapuskankin
kierroksen päätteeksi.
----------------------
Haukku pääsi yhdeksi viikoksi
mukaan Oulunkylän
hajuja nuuskuttelemaan...
...löydettiin kivoja kallioita
ja metsäpolkuja.
-----------------
Sitten piti lähteä taas risteilylle...
...meitä oli yli 500 jengiläistä tässä
reissussa, en taaskaan ehtinyt
kaikkiin tutustumaan,
mutta yksi tyyppi
oli jotenkin tutun näköinen...
...ehdittiin hetki kikatella...
...sitten oli taas mentävä eteenpäin...
...Taija jäi suustaan kiinni jonkun
pohjanmaalaisen
Tuurin tuttunsa kanssa...
...vuorossa risteilyn ohjelmanumero...
...sitten loppuillan soitteli
jotkut Käsityöläiset,
en tuntenut niitäkään,
mutta törmättiin bändin
kitaristin kanssa...
...seuraavana aamuna herättiin
Tukholmasta ja lähettiin liikenteeseen...
...heti tuli joku paraati vastaan...
...eksyttiin ABBA-museoon...
...no siellähän oli kaikenlaista nähtävää...
...ja kuunneltavaa...
...sitten piti sanoa heipat Tukholmalle...
...vanhojen duunikavereiden kanssa
vaihdettiin kuulumiset...
...päästiin paluumatkalle...
...ja onneksi karaokessa edes joku
osasi laulaa...
--------------
Haukun kanssa kotiuduttiin
viikon reissusta takaisin
pitkästä aikaa,
siinä se nautiskelee
auton kyydissä maisemista...
...varmaan koirasta tuntuu hienolta,
kun ei tarvii liikuttaa jalkoja lainkaan,
katsella vaan ohi vilistävää maisemaa...
...sen verran kasvanut haukulle kesän
trimmauksen jäljiltä pehmeää karvaa,
että kelpaa Ennalle aamuherätyksen tyynyksi...
....onpa välillä hienoja taivaanvärejä
aamuisin auringonnousun aikaan...
...milloin ratikan ikkunasta
ison kirkon keskustassa...
...ja toisinaan auringonnousun värejä
ihan vaan auton ikkunasta...
---------------
Nurmijärven A-kentästä
ei kuvat oikein onnistunut,
kun kännykän linssit kastui
kolmesta yllättävästä raekuurosta.
--------------------
Enna ilmoitti, että haluaa kokeilla
keppihevosharrastuksensa lisäksi
ihan oikeata ratsastusta...
...jaahas, no sehän on tosi hieno juttu...
...minä pelkään hevosia
ja Eemeli on hevosille super-allerginen...
...otetaan siis haaste vastaan,
olen ehdottomasti mukana
ja lähden mukaan...
...kysyttiin vielä isosiskolta,
että lähtiskö hänkin kokeileman...
...ja hänkin oli mukana!
Ennen lähtöä googlattiin,
että millasta vaatetusta
pitää olla päällä
ja mikä on oikea istunta,
käsien asento, ote riimuista, ryhti yms...
...yritin hypätä jakkaralta
niin kaukaa kun mahdollista
sen pelottavan otuksen selkään,
ettei se vaan kerkee jollain jalalla
potkaseen tai puraiseen...
...sitten taluttaja sanoi ohjeita,
että miten sitä ohjataan...
...ja kohta me jo ravattiin
ja kävi niin sääliksi sitä heppaa,
kun persus kivuliaasti
paukahteli satulaan...
...kysyin ohjaajalta,
että kärsiikö hepan selkä kun
takamus sillälailla läiskähtää...
....ja kuulemma se on
hepalle ihan ok...
...sitten jäin miettimään,
että miten miehet voi
koskaan harrastaa tällaista lajia,
kun hajareisin tömpsähdellään
täysiä siihen satulaan...
...kysyin ohjaajalta sitäkin...
...ja hän on kuulemma
ihmetellyt sitä samaa...
...Saikku oli kysynyt, että miksi
hänen heppansa sillä lailla
kuolaa ja vaahtoaa...
...on kuulemma merkki siitä,
että heppa on ihan tyytyväinen...
...lopunkaiken me selvittiin kaikki hengissä
tästä uudesta lajikokeilusta...
...ja harjauksien yms jälkeen
Saikku vielä talutti heppansa
laitumelle lepäämään.
---------------------
Kesän uuden puhelimen vaihdon jälkeen
WhatsApit jäi vielä wifillä
toimimaan vanhaan puhelimeen,
kun en saanut mahtumaan niitä pilveen,
koska pilvessä ei kuulemma ollut tilaa,
jotta voisin siirtää vanhat keskustelut
siihen uuteen puhelimeen.
Nyt viikonloppuna kärsivällisesti
tyhjensin pilvestä
isoimmat tiedostot ja maanantaina laitoin
varmuuskopion WhatsApista rullaamaan vanhasta
puhelimesta sinne johonkin pilveen...
...näköjään KAIKKI Whatsapit
samalla katosi
vanhasta puhelimesta!!!(?)...
...asensin Whatsapin illalla
uuteen puhelimeen, mutta
mitään varmuuskopiota
ei uuden puhelimen mukaan
ollutkaan pilvessä!
Eli KAIKKI parin vuoden
WhatsApit katosi TAAAAS
johonkin bittiavaruuteen,
niitä ei ole enää ollenkaan vanhassa
puhelimessa, ei missään pilvessä,
eikä niitä saa siihen uutten!
Sonjan mielestä sain samanlaisen
puolikkaan itkupotkuraivarin,
kuin kohta murrosiän kynnykselle
ikääntynyt 12 vuotta täyttävä poikani!
Nyt en tiedä mitä kenenkin kanssa on
kirjoteltu tai sovittu,
en edes sitä,
että kuka on minulle velkaa
ja kenelle itse olen velkaa! 😖😠😖
EN IKINÄ ENÄÄ vaihda
operattoria enkä puhelinta,
aina niiden kanssa tulee
jotain ärsyttäviä ongelmia!!!
TAAS hiillyin näiden
kummallisten laitteiden ja
varmuuskopioiden, ohjeiden
ja ihme pilvien kanssa sen verran,
että on ihan hiuskarvan varassa
etten muuta kohta johonkin erämaahan,
vaikkapa Lappiin...
...ja alan kaikessa
rauhassa kaivamaan siellä jotain kultaa
ja olla möllötän
hiljaisessa luonnon helmassa...
...päivisin kuuntelen vaan kun kultakimpaleet
kolahtelee vanhan joenmutkan
hiekkasoran seasta
huuhdontarännin pohjalle...
...iltaisin kalastelen ja talvet
pelaan golffia Espanjassa...
...enkä ikinä enää lähetä
kuin perinteisiä tekstiviestejä,
sitten en tarvii enää
VeeÄrrän enkä HSL:n sovelluksia,
eikä tarvii jännittää,
toimiiko luottokortti
tai riittääkö jonkun puhelimen akku
ennekuin tarkastaja tulee...
...enkä ikinä enää muistele enkä
joudu syöttämään saatikka vaihtamaan
yhtään ainutta salasanaa
YHTÄÄN mihinkään sovellukseen...
...enkä ikinä enää mene Stockmannille
bongaamaan hyviä tarjouksia,
kuullakseni vasta kassalla, että ne tarjoukset
saa vain Stockmannin kanta-asiakas kortilla...
...miksi tällaisella karjakkomallilla
mitään Stockmannin korttia olisi,
Turengissa kun on riittänyt pelkät
S-bonus ja K-plussa kortit...
...en jaksa enää näitäkään,
bonus- ja plussa- ja
club-sitä ja tätä kortteja 😖
...heitän kaikki korttini mennessäni
johonkin Lapin muovinkeräykseen,
tyhjennän ja suljen
kaikki softani ja pilveni,
enkä ikinä enää käytä
ainakaan mitään WhatsAppeja!
No ehkä Netflixin voisin ottaa mukaan
pahimpiin keleihin ja
joihinkin yksinäisiin hetkiin kaveriksi.
(Jos jollakin on tallessa
WhatsApp-keskustelu kanssani
tai yhteisen ryhmämme,
niin lähetätkö sen ystävällisesti
meiliini piia.seppanen@gmail.com
erityisesti Harvinaisten WhatsApp-ryhmän
historiallisia kuvia ja keskusteluita voisin
sitten siellä Lapissa tai Espanjassa
luppoajalla lueskella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti