Espanjaan: Elämä ilman pankkikorttia

Menin sitten hukkaamaan

luottopankkikorttini

taannoin Helsingin illassa,

olin kyllä ihan varma,

että se on pudonnut johonkin

tyttäreni kämpille,

mutta koska sitä korttia

ei mistään löytynyt,

niin olihan se pakko kuolettaa...

...no...

...toissa maanantaina olin tulossa

junalla töistä Leinelään asti

ja sain lipun hitaalla mobiilisovelluksella

ihan ajoissa ostettua...

...mutta sitten junassa

konnari alkoi lähestyä,

kaivoin puhelimen valmiiksi...

..mitä ihmettä!

"Hyväksy maksu"-nappula oli

vieläkin harmaana,

yritin tökkiä nappulaa,

mutta se ei millään muuttunut vihreäksi!

Sitten muistin,

että AINIIN, mähän olen itse

justiin kuolettanu korttini,

ei sillä voi enää mitään ostaa!!

Konnari lähestyi, joten

paniikissa loikkasin

junan vessaan...

...onneksi on mahdollisuus ostaa lippu

puhelinlaskulle...mutta en kyllä

kehtaa työkännykällä

junalippuja shoppailla,

joten yritin äkkiä herättää

omaa kännykkääni henkiin,

no, mobiilimaksua ei voi tehdä,

jos kännyssä on WLAN päällä,

piti sekin purkaa äkkiä...

...alkoi jo Leinelän asema lähestyä,

kunnes vihdoin sain vessassa

lipun ostettua sillä aivan

liian hitaalla sovelluksella...

...olin ihan varma, että

konnari oli nähnyt

paniikkiloikkani vessaan

ja odottaa oven takana...

...astuin ovesta ulos

kädessä kännykkä

ja kännykän ruudulla lippu...

...ei siellä oven takana

ketään ollut ja minä loikkasinkin

jo ulos junasta määränpäähäni...HUHHUH!

---------------

Tiistaina töissä huomasin,

että rahapussi oli unohtunut

kokonaan matkasta,

kotiin, ihan väärään kassiin,

siellä se on nyt lounaskorttikin

Turengissa ja minä

Helsingissä ja ihan hirveä nälkä!

Onneksi työkaveri vippasi

kympin, pääsin haukkaamaan

vähän sämpylää...

...sitten lähdin kiireellä töistä

viipottamaan kohti juna-asemaa,

matkalla muistin, että junaliput

on tietenkin siellä rahapussissa,
kotona!

No ei se mitään,

onneksi voin ostaa lipun

kännykkälaskulla...

...siinä yritin olla törmäämättä

ihmisiin ja pääsin lopulta oikeaan

sovellukseen, Beta-VR-sivulle,

matka ja kaikki oli valittu,

niin MAKSA-kohdassa ei ollutkaan

mitään mobiilimaksu-vaihtoehtoa

ja jostakin nopeasti luin,

että mobiilimaksu käy vaan Keravalle asti.

Mobiilimaksulla ei siis pääse Turenkiin...

...Kääk! Nyt meni homma vähän vaikeaksi.

mobiilimaksu ei käy,

mulla ei ole rahaa,

ei edes pussia,

eikä mitään korttia!

On saatava jonkun ihmisen

pankkikortin tiedot,

että pääsen kotiin

ja niinhän se ensimmäinen juna

kerkesi jo mennä...

...soitin Saikulle,

ei vastaa,

soitin Sonjalle,

se vastasi!

"Nyt on hätätapaus,

laita äkkiä sun kortin tiedot mulle,

että ehdin toiseen junaan

ja kaikista toimivista

kännyköistäkin loppuu kohta akku!"

Sonja laittoi tiedot samantien

ja taas sain räplättyä sovelluksen siihen

kohtaan, että pääsin syöttämään

hänen pankkikortin tiedot ja painamaan

MAKSA-nappulaa...

Mitä ihmettä, "MAKSUA EI HYVÄKSYTTY!

Sonjan rahat loppui näköjään just nyt kesken,

kun mulla on hätätapaus!

En sitten saanutkaan lippua!

Hetken mietin, että kenelle nyt kehtaan

soittaa, että antaa mulle

pankkikorttinsa tiedot!!??

Äitille voisi tietenkin,

mutta se ei kyllä kerkeä

ennen seuraavaa junaa niitä

kaikkia numeroita näpytteleen.

Koitin vielä kerran Saikulle,

nyt se onneksi vastasi...

...sanoin niin nopeasti kun pystyin...

"Mulla loppuu akku ihan just,

on hätätapaus!

Laita äkkiä mulle sun pankkikortin

kaikki tiedot,

että saan lipun ostettua!"

Tyttö laittoi tiedot samantien,

sain lipun VIHDOIN ostettua.

Vielä jäi kymmenen minuuttia

aikaa junan lähtöön ja sähköpostiin tuli

vaan tilausnumero, eikä

varsinaista lippua kuulunut tekstiviestillä.

Menin aseman automaattiin,

naputtelin tilausnumeron,

ajattelin, että saan tulostettua

automaatista justiin ostetun lipun.

Mutta ei, automaatti totesi

että lippu on lähetetty sovellukseen.

Sitten menin vielä parin VR-paitasen

tytön luokse ja kysyin, että mihinköhän mun

lippu meni...tutkittiin hetki sovellusta

ja sieltähän se löytyi valikon

uumenista...

...seuraava kysymys tytöille oli,

että tästä puhelimesta,

jossa tää lippu nyt on,

loppuu ihan kohta akku,

niin miten mä todistan,

että mulla on lippu

(ei sattunut yhtään

sähköpistokkeellista

laturiakaan sinä päivänä matkaan)...

...nää VR:n tytöt ei tienneet,

että mitä pitää tehdä,

kun asiakaspalveluunkaan

ei ehdi enää jonottamaan...

...ehdotin, että otan

kolmannella puhelimella siitä

kännykän näytöstä

kuvan, jossa se lippu nyt on,

josta kohta loppuu akku...

...tyttöjen mielestä

se oli hyvä idea...

...ja vaikka vanhassa

kolmannessa puhelimessa ei ollut

enää yhteyttä ulkomaailmaan,

niin siinä oli sentään akkua ja kamera toimi.

Ja niin pääsin kotimatkalle.

Eikä yhtään kukaan kysynyt

koko matkalla mitään lippuja.

---------------

Kotona kävin haukun kanssa metsälenkillä,
tarkistamassa Pyhämäen montussa,
että mustikoita ei tänä vuonna
tarvii poimia, ne vähätkin
oli todellakin rupusia,
ei löytynyt kuin tämä
japanilaisen tanukin pääkallo.

(Jos joku on löytänyt mustikoita,
niin ostan pois.)

--------------

Tässä on Hietalahden Puerto Banus...

...ja täältä saa kivaa lohisoppaa.

-------------

Yhtenä arki-aamuna

hävisi junamatkan lopuksi

puolet näkökentästä...

...iski migreeni,

näin kuitenkin kävellä

jotenkin töihin...

...Huomenta-sanan lisäksi

en uskaltanut tuntiin

puhua mitään, vaikka

näkökenttä normalisoitui

ja tekstistäkin alkoi saada selvää,

niin puoli naamaa oli puuduksissa,

silloin sanat voi tulla ulos suusta

ihan miten päin vaan...

...loput oireet hälveni

onneksi parin tunnin kuluttua...

...taas pystyi ajattelemaan normaalisti,

mutta tässä havainnekuva

ilman migreeniä...

...ja alempi kuva auraongelmista

kärsivän migreeni potilaan

maailma samasta kohtaa.

Näköhäiriöt liikkuu katseen mukana,

sivusilmällä näkee vähän paremmin.

----------------------

Toissa perjantaina istuin

kotimatkalla junassa,

oli tarkoitus ehtiä

Hämeenlinnaan Food Streetille

Harvinaisia moikkaamaan.

Optimoin aikataulua siten,

että viestittelin junamatkalta muksuille,

että jospa lapset

hyppäisi Turengista

samaan junaan,

niin silloin säästettäisiin

monta minuuttia

ja olisi enemmän aikaa syödä

ennenkuin tuo kertaluontoinen

nälkäkatu menee kiinni.

Kaikki kolme puhelintani
oli kovassa käytössä
koko matkan...

(vanha, vanhempi ja vanhin puhelin)

...jokaista jouduin näppäilemään
vuoronperään...

...sillä vanhimmasta en ole vieläkään
päässyt eroon,
koska siitä näpyttelen
WhatsApp-viestit,
koska pilveni on täynnä,
enkä ole ehtinyt sitä
vieläkään tyhjentämään
eli en saa siirrettyä
vanhoja WhatsApp-viestejäni
pilven kautta
uuteen puhelimeen...

...junamatkan
WhatsApp-keskustelut Harvinaisten
kanssa hoitelin siis sillä vanhalla puhelimella.

Omalla puhelimella tilasin lapsille
junalippuja Saikun luottokortin tiedoilla
ja normaali surffaamiseen käytin
työkännykän nettiä...

...mitähän mahtoi vastapäätä
istuva nuoripari ajatella,
kun minuutin välein vaihtui
näpyteltävä laite...

...luulivat varmaan, että
lähettelen viestejä itselleni
puhelimesta toiseen ja kolmanteen...

...no mutta...kaikki tuli hoidettua
ja päästiin Hämeenlinnaan perille...

...ja lapset sai pitkästä aikaa churroja...