Sunnuntai-iltana muutettiin Miamiin...
...ensin meinattiin, että kävellään
kentältä hotellille,
mutta eihän siellä
mitään järkeviä kävelyteitä ole,
kaikki kun ajaa vain autoilla...
...NYC on ainoa paikka
missä jenkit kävelee,
kaikkialla muualla ajetaan autoilla...
...eli otettiin sitten tuolle
lyhyelle matkalle taksi...
...kun päästiin kirjautumaan
hotellihuoneeseen,
niin Eemeli huomasi,
että on hukannut puhelimensa...
(NYCin koppien jälkeen
tämä huone tuntui valtavalta)
...eikä sitä Eemelin puhelinta
löydetty kenenkän kasseista
seuraavanakaan päivänä,
joten pääteltiin, että sen on täytynyt
pudota taskusta siihen taksin penkille...
...eikä siinä ollut matkapuhelinverkko
eikä tietenkään paikanninkaan päällä,
ainoastaan Eemeli pystyi tilinsä kautta
lukitsemaan puhelimen,
jos joku yrittää sen resetoida...
ja koitettiin laittaa netin kautta
siihen näytölle viesti,
että löytäjä soittaa minun numeroon,
mutta meniköhän sekään perille,
kun ei ollut matkapuhelinverkko päällä(?)...
...mentiin vielä hotellin respaan ja respan tyttö
koitti avuliaasti soittaa
johonkin taxin numeroon,
mutta niillä sinisillä
lentokentän taxeilla
onkin ihan oma yhtiö,
johon tuo tyttö ei löytänyt
mitään yhteysnumeroa...
...neuvoi menemään kentälle...
...no siihen suuntaan oltiin
muutenkin menossa,
kun päivän tavoitteena oli
pelkästään saada auto vuokrattua...
...hypättiin samantien
hotellin minivaniin,
jolla päästiin vähän lähemmäs
noita lentokentän autovuokraamoja...
...oltiin netistä katsottu etukäteen,
että noin halvin ehkä vakuutukseton hinta
viikon vuokralle on 175 $...
...eri firmojen vuokraamoja
oli ihan hirveästi,
joihinkin jonoja ja joihinkin ei...
...mentiin ensin kysymään Hertzistä,
halvin hinta heillä viikolle
jollain kolarivakuutuksella oli noin 450 $...
...yritettiin sitten etsiä sitä
netistä löytämäämme firmaa,
mutta ei jaksettu lähteä
kauemmaksi kävelemään,
joten palattiin takaisin siihen
autovuokraamorysään...
...Alamosta olisi saanut
auton noin 600 $...
...Budget-autofirmaan oli pisin jono,
joten ajateltiin,
että siellä varmaan on
kilpailukykyiset hinnat,
jonotettiin siihen...
...hinta oli yli 1000 $ !!!
Ei jaksettu enään,
palattiin takaisin Hertziin...
...sitä aiempaa setää
ei enää ollut ja yksi nainen
sanoi, että hinta on yli 600 $...
...sanoin, että äsken hinta oli 450 $...
...muija siihen, että hinnat
muuttuu kokoajan...
...harmi,
ettei löydetty enää sitä
ensimmäisen tarjouksen tekijää,
joten maksettiin sitten lopulta 564 $,
mutta ehkä tuossa on sitten niitä
joitain vakuutuksiakin...
...ja näköjään minä olen
"PULLA HELENA STEPPANEN"...
...saatiin parkkihallista valita auto...
...Eemeli olisi halunnut jonkun ison
rohjakkeen ja käytiin jo sisällä
istumassa yhdessä sellaisessa...
...hyvä ettei eksytty sinne sisälle...
...ja mihin 3 reppureissaajaa
tarvii seitsemän hengen autoa...
...päädyttiin sitten meidän tarpeisiin
sopivampaan kokoluokkaan...
...sitten kurvastiin lentokentälle
ja yritin selvittää sen sinisen
taxiyhtiön yhteystietoja,
joku yritti soittaa jonnekin
ja lopulta kukaan ei oikein
osannut auttaa asiassa...
...keltaisen taxiyhtiön
työntekijä neuvoi tulemaan
illalla uudestaan,
koska silloin on iltavuoron
kuskit taas vuorossa...
...no, hurautettiin sitten
takaisin hotellille,
pesaisin vähän nyrkkipyykkiä
ja mentiin altaalle...
...ajattelin ottaa siellä tirsat,
koska olin yöllä
tehnyt pari tuntia etätöitä...
...mutta eihän siinä metelissä
pystynyt nukahtamaan,
kun yläpuolella jylisi lentokoneet
noin minuutin välein...
...ensimmäinen majapaikka tuli siis
valittua liian läheltä lentokenttää...
...mukelot pulikoi pari tuntia
ja lähdettiin sitten ajelemaan,
ajateltiin käydä katsomassa,
että miltä näyttää Miami beach...
...autolla ei ranstuun asti pääse,
sinne kävellään tällaisia kujia pitkin...
...ja tällaiselta se näyttää...
...rantaravintolassa Enna halusi
jonkun hedelmälautasen
ja me syötiin Eemelin kanssa
yksi pitsa puokkiin...
...pelkät vesipullot maksoi 10 $ kpl,
koko lasku pienestä purtavasta
veroineen ja tippeineen yli 80 $!
No mutta toisaalta palvelu oli ylellistä
ja oltiin selvitty reissusta hengissä
ja aika vähäisillä menetyksillä...
...parhain matka-laturi taisi jäädä
NYCin ensimmäiseen majapaikkaan...
...ja Eemelin puhelinkin
saattaa jostain vielä löytyä...
..onneksi passit ja muut pussit
on toistaiseksi tallella...
...rantsussa näyttää tältä...
...kylilläkin on ihan siistiä,
ei ole enää roskapusseja
kaduilla ja aika paljon
jengillä näyttää olevan
hienoja menopelejä...
...yksi vähän värikkäämpi hotelli...
...aurinko alkoi laskea,
joten lähdettiin etsimään
Ennalle "dinomaskeja"...
...kauppakeskuksesta löydettiin
lopulta parkkipaikka,
siellä kaikki puut oli kivasti valaistu...
...ja Enna oli onnensa kukkuloilla,
kun löydettiin ne hänen
haaveilemansa "dinomaskit",
niitä kun Suomesta ei saa
ja netin kautta tilattuna
rahtimaksuineen hinnaksi
olisi tullut yli 50 $...
...nyt hän sai tuon kaupan 2 viimeisintä
maskia hintaan 15 $ per kpl...
...käytiin illalla toisen kerran lentokentällä,
mutta joku neuvoi niin vaikeasti
jonkun mahdollisen sinisen taksin
toimiston olemassa olon,
että en saanut mitään selvää
mihin suuntaan olisi pitänyt mennä
ja olisiko pitänyt mennä kävellen
vai pääseekö sinne "ehkä
toimistolle" jotenkin autolla,
joten palattiin hotellille.
-----------------
Tiistai aamuna yritin vielä selvitellä
tuota kadonnutta puhelinta...
...hotellin respassa oli vain yksi työntekijä
ja koko ajan kauheat jonot,
ei toivoakaan,
että pääsisi edes kysymään,
että olisiko joku sattunut
vaikkapa tuomaan puhelimen...
...selvittelin netin kautta
tuota sinistä lentokenttä-taxin
yhteystietoa
ja soitin vielä johonkin
sinisen taksin numeroon...
...no se oli väärä sininen yhtiö...
...soitin sitten mielestäni
johonkin kadonneiden
tavaroiden toimistoon,
mutta sieltä vastasikin poliisi...
...no selitin sille,
että ei tässä mitään hätää,
pojan puhelinta vaan koitetaan etsiä...
...ystävällinen poliisi neuvoi
menemään hotellin respaan
ja pyytää heitä soittamaan
tiettyyn poliisin numeroon,
jolloin poliisit tulevat
hotellille ja tehdään
kadonneesta puhelimesta raportti...
...äääh...kurkkasin respan jonoa
ja ajattelin, että nyt menee yhden
puhelimen etsiminen niin raskaaksi
ja aikaa vieväksi,
että poliisia ei tähän nyt sotketa...
...ne pyytää kuitenkin sitä
puhelimen IMEI-numeroa,
eikä meillä ole sitäkään...
...pakattiin kamat autoon,
käytiin vielä kerran lentokentällä
ja etsittiin sieltä kadonneiden tavaroiden toimisto...
...siellä tyttö koitti soittaa
johonkin taksikeskukseen
ja selvisi vain se,
että se sininen yhtiö ei toimita
kadonneita tavaroita heidän toimistolle...
...ainut, mitä ilman poliisia voisi
hänen mielestään yrittää
oli se, että koittaa saada
hotellin valvontakameroista
selville taksin rekkarin...
...alkoi kuulostaa taas niin raskaalta
ja aikaa vievältä,
että suunnistettiin
rantakatuja pitkin
Fort Lauderdaleen...
...matkalla pidettiin kahvipaussi,
mittari näytti yli 30 lämmintä...
...erotatko kuvasta ötökän...
...Golden beachilla
Ennaa otti pattiin,
kun keli oli niin kuuma...
...googlemapsi yritti ohjata meitä
kokoajan isolle tielle,
mutta ajettiin sitkeästi
sitä hitaampaa rantatietä,
koska aikaa oli...
...ja niin päästiin muuttamaan
Fort Lauderdaleen...
...tämä hotelli on ihan ok
ja kivasti rannalla...
...kuutamo saatiin iltapalaksi...
...tänään meillä on lepopäivä,
paitsi muksut tekee läksyjä,
huomenna on ajopäivä ja muutetaan
Orlandoon Cocoa beachille : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti