Vajaa 2 vuorokautta polvioperaatiosta

Pääsin eilen lopulta pois sairaalasta, 
mutta vasta noin klo 15 aikoihin, 
vaikka piti heti aamusta tuen 
laittamisen jälkeen päästä.

Sinänsä ei haittaa, 
vaikka lähtö venyi,
koska sairaalassa oli 
aika huiput kipulääkkeet
suoraan suoneen 
eikä sen kanssa pihtailtu.

 
Lisäksi öisin hoitajat tekivät 
jonkun kivan koktailin,
niin sain jotenkin nukutuksikin.

Lähtö eilen venyi, 
koska ensimmäinen polvituen tuoja 
toi sellaisen pehmeämmän version, 
jonka olin saanut jo 
perjantaina päivystyksestä,
mutta jota ei pystynyt 
silloin oikein käyttämään, 
kun silloin polvea 
ei kärsinyt lainkaan suoristaa, 
koska paikaltaan mennyt 
nivelkierukka lukitsi polvea 
ja aiheutti pirskatillista kipua. 

Ensimmäinen polvituen 
tuoja ei olisi tajunnut "mokaansa" 
lainkaan ellei olisi 
viitattu sohvalla lojuneeseen 
samanlaiseen polvi tukeen.

Tajusi sitten soittaa leikkaavalle lääkärille 
ja häipyi ovesta tuen kanssa.

Toinen polvituen tuoja oli 
hiukan vanhempi mies,
joka taas mittaili jalan ympärystä 
ja sovitteli ensin onneksi terveeseen 
jalkaan liian pientä tukea.
Tälllä välin Jussi oli jo tajunnut, 
että taas menee metsään tää tukihomma
ja kaivanut netistä kuvan sellaisesta tuesta, 
jota leikkaava lääkäri oli eilen 
myohään leikkauksen jälkeen 
hänelle kuvalla näyttänyt. 
Tämä toinen tuen tuoja
soitti sitten leikkaavalle lääkärille
ja häipyi ovesta tuen kanssa.

Sen jälkeen kerkesin saada 
jo lounaan ja lisää kipulääkettäkin,
koska toisella tuen tuojalla 
meni yli 3 tuntia 
hankkia jostain kyseiseen 
vammaan tarkoitettu tuki.

Olin ihan hermona...
(lomalle tarkoitetut estrogeenit loppui jo pari päivää sitten!) 
...varsinkin, kun en kai olisi 
saanut nousta ilman jalan 
tukea vieläkään sängystä...
...edes vessaan!

Jussi oli silloin duunissa käymässä 
ja sanoin lounas astioiden kerääjälle, 
että pitäisi päästä veskiin.

Hän lupasi viedä sanaa jollekin auttajalle,
mutta unohti tietenkin asian...
...enkä vartin odottelun jälkeen
löytänyt mistään sängyn ympäriltä 
sitä "hätänappia".

Sitten meni hermo ja päätin, 
että kai mä nyt itekkin saan sen kauempana
sohvalla lojuvan tuen viriteltyä jalkaan
ja kun Jussi oli justiin käyny hommaan mulle kepit,
niin selviän itekkin kaikista kivuista 
huolimatta sinne veskiin, 
kun ei tarvii enää hyppiä yhdellä jalalla.

Siinä vaiheessa kun olin ite opetellut 
laittaan särkytippaa "kovemmalle" 
(pullo humahti suoneen hapiaan)
ja raahautunut sängyn toiseen päätyyn
ja huudettuani kolmatta kertaa "Excuse mee!!"
Se astioiden kerääjä tuli 
huoneeseen pahoittelemaan, 
kun ketään ei tullutkaan. 

Pyysin häneltä, että ojentaisi
sohvalta polvituen, jonka hän ymmärsi!
Ja sitten hän yritti auttaa
katkomalla vessapaperia mulle valmiiksi.
Ihan kuin mä siinä vessapaperin 
katkomisessa apua tarvitsisin!

Mutta vihdoin olin kaikessa rauhassa pöntöllä, 
jonne laskeutuminen on muuten 
alkuun hieman haastavaa, 
kun kipeä jalka pitää pitää suorana
ja joka kerta kun jalkapohja hipaisee maahan, 
niin polvessa kimahtaa.

No...olin siellä varmaan puoli tuntia,
koska aina kun sain pyyhittyä, 
niin "jospa sittenkin"-kakka 
päätti tulla uudestaan.

Lopulta pääsin könkkäämään 
takaisin huoneeseen ja päätin, 
että siihen sänkyyn en enää mene,
vaan että kohta lähden kepeillä 
hemmettiin koko sairaalasta, 
kai sen oikeanlaisen tuen voi 
tulla hakemaan myöhemminkin.

Tässä olen jo nojatuolilla huilaamassa veskikeikan jäljiltä. 

 

Sitten alkoi yhtäkkiä tapahtua.
Se toinen tuen tuoja vihdoin palasi pahoitellen,
että VÄHÄN kesti. 

Hän opetti minulle tuen säätöjä 
ja Jussikin ilmestyi loppuvaiheessa
paikalle kuin tyhjästä.

Jussilla oli kiire asiakkaiden luokse lentokentälle.
Mutta jos kaikki menee putkeen, 
niin hän ehtii heittään minut välissä Fugeen. 

Sitten nopeasti loppujen kamojen pakkaus
ja tippajuttu irti suonesta 
ja hän kärräsi minut
auton takapenkille poikittain, 
kun turha alkaa jalka suorana sovitella
itseään etupenkille.

Rystyset valkoisena pitelin penkeistä kiinni
kun ajettiin kohti Fuengirolaa.
Pelkäsin jokaista tien monttua, 
kun auton heilahdukset vähän sattui polveen. 

Operaatiosta tuli onneksi vain muutama tikki.

Tuossa jossain keskikohdan alapuolella on ilmeisesti se paikoiltaan hypännyt kierukka.

Oli hienoa päästä pois sairaalasta!

En ole koskaan joutunut keppejä käyttämään, 
mutta nyt sitä pitäisi alkaa kiireesti harjoittelemaan,
koska astua ei kuulemma saa kuuteen viikkoon.

Enpä olisi arvannut, että kaikki on näin hankalaa keppien kanssa.
Mutta nyt kyllä tasapaino terveälle jalalle ainakin kasvaa, 
kun monessa hommassa tarvitaan kahta kättä, 
niin silloin pitää laittaa molemmat kepit 
sivuun johonkin nojalleen ja pysyä yhdellä jalalla pystyssä.
Esim suihkussa helpottaa, 
että nojaa yhdellä jalalla päätä seinään,
niin voi pitää toisella kädellä suihkua 
ja pestä toisella kainaloita samaan aikaan.

Noihin keppeihin voisi laittaa 
ainakin juomapullotelineen vakiona kiinni.
Kun meinaa vähän harmittaa, 
jos juomapullo unohtuu kymmenen metrin päähän
ja oot jo ehtinyt istuutua ja ähkinyt minuutin, 
että saat kipeän suoristetun
jalan nostettua käsivoimilla
sohvalle terveän jalan viereen. 
Sitten muistat juomapullon 
ja koko ruljanssi alkaa alusta,
että saat haettua sen juomapullon,
ylösnousemiseenkin menee jonkin verran aikaa.

Niin ja kännykkäteline olis 
kanssa hyvä vakiona noissa kepeissä,
kun keppejä ei helposti unohda,
kun ei aina huvita hyppiä yhdellä jalalla,
varsinkaan silloin kun kaikki pienetkin 
tärähdykset sattuu.

Viime yönä oli vielä monenlaisia kipuja 
särkylääkkeistä huolimatta: 

pintasärkyä, syväsärkyä, kuumotusta, 
melkein kirvelyäkin, 
luusärkyä, jomotusta, 
juilimista ja ärsyttäviä takajalan kramppeja.

Tänään päivällä oli vielä varmaan sairaalan lääkkeiden 
jäljiltä lisäksi päänsärkyäkin. 

En ole tänään jaksanut vielä edes vaatteita pukea,
tai no, kylpytakin ja jaksoinhan aamulla laittaa kaksi 
villasukkaa, mutta molemmat tuohon terveeseen jalkaan,
koska en vielä ylety tuohon suorana olevan jalkaterään asti.

Aamupäivällä pääsin jo hetkeksi 
nauttimaan ulkoilmasta ja auringosta.

 

 

Mutta kyllä tämä tästä 
jo alkaa helpottaan, 
sekuntti sekunnilta,
minuutti minuutilta, 
tunti tunnilta, 
päivä päivältä,
viikko viikolta : )