Ikänäköleikkausta olin miettinyt
jo ainakin vuoden
(ja samalla olin yrittänyt säästää
operaatiota varten monia euroja).
Tarkoitus oli hoitaa homma pois
jo ennen tätä kesää,
ettei tarvitse koko ajan olla
vaihtamassa aurinkolasien tilalle
lukulaseja ja toisin päin.
Ajattelin, että olisi ollut
vielä aikaa vertailla
Viron ja Espanjan
silmäleikkausten hinnatkin,
mutta ei vaan mukamas koko keväänä ehtinyt.
Ja kun kaukonäkökin alkaa
olla jo vähän rapistunut,
niin en enää kunnolla erottanut
telkkarista jääkiekon MM-kisoissa
sitä itse kiekkoa,
varsinkaan vauhdikkaissa pelitilanteissa.
En siis nähnyt sitä kiekkoa
televisiosta rilleillä enkä ilman rillejä!
Jouduin päättelemään
pelaajien asennosta,
että kuka pitää kiekkoa!
Niinpä päädyin sitten vaan
nopeimpaan mahdolliseen leikkausaikaan
ja sijainnillisesti lähimpään paikkaan.
Olisin halunnut varsinaisen
toimenpiteenkin mahdollisimman pian,
ettei tarvitse koko kesää
sitä päivää odottaa ja jännittää.
Ensin oli mainostettu (ilmainen)
puhelu optikon kanssa,
sitten ajanvaraus HML:n Silmäasemalle,
optikon tarkastukseen (100 e).
Ja samalla reissulla varattiin
seuraavat parit vastaanottoajat
jo valmiiksi, joista toinen varatuista ajoista
olisikin sitten jo itse silmäleikkaus!
Mutta ennen varsinaista operaation aikaa
oli leikkaavan silmälääkärin
tapaaminen eli taas
tutkimusaika HML:ssä (100 e),
jonka perusteella hän sitten tilaa ne
silmien sisään sujautettavat
pienet moniteholinssit valmiiksi
ennen leikkausaikaa.
Tämä nuori lääkäri totesi,
että "Ei esteitä leikkaukselle.
Sulla on hyvän näköiset silmät".
Hän tarkoitti hyvän näköisyydellä siis
lähinnä silmämunien muotoa.
No onhan se tosi tärkeätä tietää,
että minkä näköiset
silmämunat omistaa.
Enhän itsekään niitä
silmämuniani näe,
koska silmät on niin pienet tihrut
joita ei todellakaan pysty
erottamaan nykyisin
roikkuvien ja ryppyisien
lippaluomien alta.
Silmälääkärin tarkoitus oli varmistaa,
ettei löydy mitn rakenteellista
tms estettä silmien leikkaukselle.
Sama lääkäri tulisi sitten
puolentoista viikon kuluttua
suorittamaan varsinaisen operaation.
Hän puhui mittausten välissä
aina paljon kaikesta
leikkaukseen liittyvästä.
Ja välillä hän piti omia luomiaan
puhuessaan pitkään kiinni.
Ajattelin, että toivottavasti hän pitää
omia silmiään sitten enemmän auki,
kun suorittaa sitä
varsinaista operaatiota.
Tässä tutkimuksessa
pupillit laajennettiin
ja kylläpä häikäisi kotimatkalla.
Onneksi autosta löytyi toiset aurinkolasit.
Sitten puolentoista viikon
päästä eli 17.6 nyt viime tiistaina
taas keikka Silmäasemalle uudestaan, Goodmaniin.
miten muka ikinä pystyisin
pitämään silmiä auki hereillä,
kun joku tökkii siitä suoraan
näkökentän alueelle,
varmaan aivoihin asti!
No ei tietenkään kaduttanut,
olinhan leikkaukseen ja sen
eri vaiheisiin saanut jo
hyvin informaatiota.
Silti vähän kävi mielessä,
että mitähän kauheata tässä
nyt seuraavaksi tapahtuu!
juurikaan helpottaan,
kun leikkaushattu piti jo asetella...
Sitten mentiinkin jo leikkaushuoneeseen
aseteltiin tuolin korkeutta,
pään asentoa yms.Tässä kohtaa olo oli ihan mukava,
melkein rento.
Ajattelin, että yritän
ottaa vaan tirsat,
tosin silmät auki tällä kertaa.
Leikkauksen jälkeinen päivä:
- valon arkuus edelleen huomattava,
mutta värit on tallella
- lähinäkö tai oikeastaan kaikki näkö
vielä jokseenkin sumeaa
- silmien ulkoreunoilla värinää,
joka on saman tyyppistä,
kuin migreenikohtauksen alussa.
mutta ei niin voimakasta värinää
- valojen ympärillä on
voimakkaita heijastuksia
- ulos ei voi mennä ilman aurinkolaseja,
vaikka sataa
- on hetkiä, etten tiedä yrittäisinkö
lukea rilleillä vai ilman
(tekstit näyttää ilman rillejä pieniltä,
mutta joissakin etäisyyksissä ne
onkin aika tarkka rajaisia kirjaimia)
- ei te mieli tehdä töitä,
vaikka päätteen saisi himmennettyä
- kuuntelen silmät kiinni
Liisan viisauksia elämästä
https://www.youtube.com/watch?v=s5BbTS8LmQ0
(Illalla näin yht' äkkiä lukea
pasta-paketin kyljestä tekstit ilman rillejä.)
Mutta ei mene aina putkeen
silmätippojen laitto,
kun ei ole koskaan tarvinnut niitä
ennen itselle laittaa.
Vieläkin lipsahtaa joskus noi tipat
liian alas.
Tänään,
leikkauksen jälkeinen toinen päivä:
- valon arkuutta edelleen,
mutta ei läheskään niin huomattavaa
kuin ensimmäisenä päivänä
- ulkonäkö parantunut,
lähinäkö hieman selkiintynyt
- harjoittelen himmennettyä
tietsikkaruudun tuijottamista
- testailen ilman rillejä
lukemista ja kirjoittamista
- silmien ulkoreunoilla värisee
vähän väliä vieläkin,
mutta olen liittänyt
värinän siihen,
että kun keskityn esimerkiksi
kirjoittamaan tätä kirjoitusta
tai liikuttelen silmiä eri suuntiin
tai on kirkasta
tai liikun tärähdellen
- tummien taustojen valojen ympärillä
on edelleen voimakkaita heijastuksia
- ulkona ei ole paistanut,
joten olen nyt illalla pari kertaa
käynyt siellä ilman aurinkolaseja
- ei tehnyt vielä tänäänkään
mieli tehdä töitä,
mutta harjoittelin jo
päätteellä työskentelyä
ihan ilman rillejä
tämän blogin kirjoituksen merkeissä,
jotta aivoni tottuisivat näihin
uusiin sisäisiin monitehoihin
- kuuntelin iltapäivällä silmät kiinni
lisää Liisan viisauksia elämästä
https://www.youtube.com/watch?v=9Bu1bKbZ_38
Nyt ei saisi pariin viikkoon tehdä mitään,
ettei monitehot heilahda
ja ettei silmään pääse bakteeria,
mutta laskujeni mukaan
maalaisjärjellä ajateltuna
viikko riittänee ihan hyvin
ja sit voisin jo tehdä jotain
pientä fyysistäkin,
kunhan silmät ei pääse kastumaan,
vaikka kevyttä maastopyöräilyä
suojalasit päässä.
Hitsi, että tekeekin nyt mieli saunaan,
kun tietää, ettei sinne nyt saa mennä 😆.
Silti...
...Hauskaa juhannusta kaikille 😍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti