21.2 kulttuuripäivä Hanoissa

Ja taas meni melkein kaikki kuvat väärään aikajärjestykseen 😆.

No mutta siinä...illan Pho-soppa. Liemi ja nuudeli hyvää, mutta lihoissa oli vähän sattumia.

Katukeittiöiden kattilaa ja pataa.

Kaikki kukat ei ole muovisia.

Vesinukketeatterissa oli "musiikki" kauhean lujalla ja näytelmän juonesta en oikein päässyt kärryille, joten pari kertaa nukahdin esityksen aikana, tässä lohikäärmeet syöksee toisiansa kohti vettä.

Nää kilpikonnat on jotenkin hyvin tärkeitä Vietnamilaisille.

Tämä pikku järvi vanhan kaupungin kupeessa on nätti sekä öisin että päivisin.

Tuota keltaista kukkalajiketta annetaan vain kuolleille, joten sitä ei passaa täällä viedä kenenkään synttäreille.

Tällä puulajikkeella roikkuu ilmajuuret oksistosta.

Pikkuinen järvi punaiselta sillalta kuvattuna.

Normaali liikennekaaos.

Papparainen vei kierroksen riksalla.

Kirjallisuuden temppelissä oli vanhoja pulpetteja. Aika näppärää saada ADHD-lapsetkin aikoinaan keskittymään opiskeluun, koska jokaisella oppilaalla on ollut tuollainen oma maja.

Eli varmaan vilkkaimmatkin oppilaat ovat pystyneet keskittymään paremmin, eikä ole kovin helppoa luntata vieruskaverin koevastauksia.

Ruokapatsasta on syytä kiittää, jotta pysytään leivän syrjässä.

Yksi kirjallisuuden temppelin sisäpihoista.

Ihmeteltiin, kun nuo "äijät" (patsaat) on niin saman näköisiä, mutta ne on sukulaisia...on isää ja poikaa jne...

Tää historiallinen opinahjo on ollut niin tärkeä vietnamilaiselle kulttuurille, että tuo pömpeli on päässyt seteliin.

Temppelin maisemia

Vietnamilaiset oppilaat käy täällä usein luokkaretkellä.

Illan bilikset oli taas tuossa viereisessä lähikuppilassa. Noista pojista ainakin toinen oli tullut jenkeistä ja sanoi halunneensa mahdollisimman kauas ja olla mahdollisimman pitkään pois jenkeistä,

tavoitteena olla pois sieltä ainakin 4 seuraavaa vuotta.

Suomen kieltä ei ole vielä kertaakaan kuulunut, mutta yksi illan bilis pelaajista oli ruotsista ja oli käynyt kuulemma Suomessakin kuvaamassa jotakin leffaa...huonon lyönnin jälkeen kuulin hänen lausuvan selkeästi "perk..le, s..tana!".

Ja kerran eilen kuulin katukeittiön viereisessä pöydässä jonkun naisen sanovan selkeästi "suka!", joten päättelin seurueen olevan venäläisiä, koska Espanjassa biitsilentiksessä venäläiset pelaajat sanoo painokkaasti tuon saman sanan, kun pallo karkaa käsistä...eli ilmeisesti se on joku venäläinen kirosana. 

Se oli siis ainut kerta tähän mennessä, kun olen tunnistanut venäläisiä täällä. Thaimaan Phuketissa kuulemma venäläisiä turisteja on niin paljon, että edes Moskovassa ei puhuta niin paljoa venäjää kuin siellä.

Ja tarkemmin tuota viereisen pöydän tilannetta myöhemmin analysoituna tulin siihen tulokseen, että saattoihan tuo nainen olla jostakin muusta maasta ja pyytää tarjoilijalta vaan sokeriakin..."sugar"...melkein sama sana.

Eläimistä sen verran, että en ole nähnyt vasta kuin yhden kulkukoiran ja yhden kulkukissan...kissoja saisi olla enemmän, sillä pari rottaa olen nähnyt, yhden tuolla järvellä roskiksen liepeillä ja yksi huudatti katukeittiön lattialla vilistäessään paria britti naista.