Hoi An

On niin paljon ollut nähtävää, uutta tietoa Vietnamista ja koettavaa, että blogin päivitys laahaa jo pahasti perässä.

Ja kännykällä tämä päivitys on vähän hankalaa, tarvii korjata kirjoitusvirheet yms kunhan pääsee kotiin tietokoneelle.

Hanoi, pohjoisessa oli pilvinen ja kylmä, keskimäärin noin 20 astetta.

Hoi An ilmastoltaan ja lämpötiloiltaan Espanjan tasoa.

Täällä Saigonissa, etelä-Vietnamissa on kaksi lämpötilaa, kuuma ja erittäin kuuma. Nyt maaliskuun alussa on vaan kuuma.

Tähän vähän kuvia Hoi Anista.

Parvekkeen katon pikku lemmikki.


Fillarointia...



...ja Cua Dais beachin kulkukoirat




Biitsi on yli 20 kilometriä pitkä, mutta roskaisempi kuin Fugessa.


Rapujen kotikoloja on paljon, mutta yhtään ei päivällä näkynyt.

Fillari-reissulla stoppi joenvarrelle sumpille (kaljalle).

Lähtöpaikka etelä-Aasian pisimmälle köysiradalle. Juu, on rinteet päässy vähän ruohottumaan.

Vuori oli harmillisesti tuona päivänä ihan pilvessä.


Tämä kultainen silta vuoren päällä suosittu turistinähtävyys.




Koko paikka oli rakennettu ihan satu-maailmaksi.



Jonotus elokuvateatteriin, jossa penkeissä oli turvakaaret, koska penkit heilui esityksen mukana.

Näköjään puhelin kuumenee täällä Saigonissa niin, että päivitus jumittaa ja netti ei toimi tuolla kaupungilla lähes ollenkaan, vain silloin tällöin.



Mutta täällä (Hoi An - Saigon vajaa 2 h) lennon aikana näpsytelty videokooste:
https://www.instagram.com/reel/DGmtar-z4NX/?igsh=ZnQ4ZDE0dG5tZnU0Linkki instan Hoi Anin koosteeseen

Eksoottinen junamatka

Junamatka Hanoinsta Da Nangiin oli jotenkin tuskaisen mieleenpainuva.

Hanoin juna-asema.



Matka kesti yön yli, noin 16 tuntia.

Onneksi junasta löytyi ravintola, josta sai olutta ja aamupalaksi nuudelia (lounaaksi nuudelia ja iltapalaksi nuudelia).



Alkaa pikkuhiljaa oppia syömään puikoilla, pakosti, koska jos on nälkä ja muita sopivia ruokailuvälineitä ei välttämättä löydy.

Juna oli paljon nuhjuisempi kuin osasin edes odottaa.

Työntekijöitä on kyllä, mutta siivoojia ei juurikaan näkynyt.


Tämä ikkuna taisi olla puhtaimmasta päästä.


Pitkiä makuuvaunuja oli varmaankin yli 10.
Jokaisessa monta 4 hengen hyttiä.

Junassa riittää pituutta, ainakin monta sataa metriä.


Alkumatkasta vessat oli vielä näinkin "siistejä"...
...mutta loppumatkasta piti varoa kenkiä, koska vesivessa...ja useimmat hieman tukossa, joten junan heiluessa, tavaraa saattoi läikkyä sinne tänne...paperi oli myös usein loppu.

Hytit oli jaettu neljälle hengelle ja niin kylmiä, että kaikki taisi nukkua peiton alla mahdollisimman monella vaatekerroksella.



Meidän hyttikavereina oli keski-ikäinen mukava saksalainen pariskunta, 
jotka olivat ensimmäisellä Aasian matkalla.
 Oikeastaan kaikki turistit näytti olevan junassa vähän ymmällään, joten varmaan suurinosa oli ensikertalaisia junamatkailijoita.

Paikalliset erotti kyllä, ne otti matkan ihan vaan rennosti, veti röökiä vaunujen välitilassa, mutta eipä se juurikaan haissut, kun heiluvissa ovissa oli melkein 5 sentin rakoset eli ilma vaihtui hyvin vauhdissa.

Yritin nukkua yläsängyssä ja havahduin yöllä siihen, että oli lähdettävä veskireissulle.
Samalla siinä hämärässä huomasin, 
että joku ötökkä laskeutuu katon rajasta seinää pitkin suoraan sänkyäni kohti.

Se oli tumma, pyöreähkö ja noin sentin halkaisijaltaan. Hämähäkiksi vähän liian pullea ja lyhytjalkainen.
En yrittänyt tappaa sitä, enkä huutanut, mutta päätin, että tuohon sänkyyn en todellakaan enää palaa.
Niinpä pungin itseni väkisin loppu yöksi kämppiksen viereen alasängylle, mahdollisimman kauas seinästä, jotta kaikki seiniä pitkin laskeutuvat ötökät puree ensimmäisenä häntä.
Herranjestas, että oli ahdasta, tilaa nukkua vain noin 20 senttiä, joten olin puoliksi pöydän alla matkalaukkuni päällä.
Asentoa ei mahtunut yhtään vaihtamaan.

Aamulla kuulin, että myös viereisessä hytissä oli ollut "ylimääräinen seuralainen", joka oli kuulemma näyttänyt joltain koppakuoriaiselta.
Päivällä ötököitä ei näkynyt.

Jatkossa voisi välttää junalla matkustamista, ainakin öisin.

Nyt taas osaa arvostaa minkä tahansa hotellihuoneen väljyyttä, siistiä vessaa ja leveää sänkyä.

Täällä Hoi Anissa on paljon lämpimämpää, (yli +20) ja hieman rauhallisempaa kuin Hanoissa.



Marmorimyymälästä voisi ostaa ja tilata mitä vaan, kuljetus kotimaahan sisältyy hintaan, mutta keskikokoisetkin patsaat ja suihkulähteet maksaa monta tonnia, euroissa.

Hotellin sisäpihalla voisi pulahtaa, jos tarkenisi.



Yöllä biliksen peluureissulta kämpälle kävellessä näin oikeasti yhden todella ison rotan, pituutta ilman häntää noin 30 senttiä,
 ja pari pienempää vilahti siellä täällä.

Jäteastioita on aika vähän, joten roskapussit jätetään yöksi kaduille ja siivoojat kerää ne käsin sellaisiin pyörillä työnnettäviin, kottikärryjä isompiin jätevaunuihin.
Muut roskat kerätään kaduilta luudalla ja rikkalapiolla.

Päivisin täällä on suht siistiä.







Halongin saaristossa

Sunnuntai aamuna aikainen herätys ja muutaman tunnin siirtyminen autolla Hanoista Halongin lahteen.



Matkalla pysähdyttiin "huoltsikalle", jossa simpukan helmiä työstettiin...



...ja myytiin.


Siitä lähtee miniristeilyt.






Maisemat kohollaan, vaikka aurinko ei paistanutkaan, lämpöä vaan ehkä alle +20.


Hytti positiivinen ullatus.

Melontareissu kalastajakylän.


Kalastajien koiria laitureilla.




Uutishetki simpukoiden kasvatuksesta.




Seuraavana päivänä yhden tötterösaaren sisältä löytyi luola.








Käsityökaupan kautta takaisin Hanoihin.




Katukeittiössä huikopalaa.

Jos tilaa lintu-soppaa, niin voi saada kokonaisen pienen linnun pään siinä pikkuisten luiden seassa.

Veskien hygienia-taso näyttää paremmalta kuvissa kuin livenä.

Halongin lahdella on hirmuisesti saaria, lähes 2 000 saarta (Suomessa vielä paljon enemmän, noin 200 000 saarta).

Blogitekstisuositus

Krabi, Surat Thani, Hua Hin ja Bangkok

Lento Tukholmaan Ensimmäinen lento Tukholmaan  lähti niin pahasti myöhässä,  että alkoi jännittämään  ehditäänkö Thaimaan  ja...