Kalajuttuja ja pieniä tekniikkamurheita...


Joku viikko sitten yhtenä 
perjantai-iltana kävin 
kylällä kaupassa ja
 törmäsin siellä yhteen tädeistäni...

...sanoin Päiville, että 
olen poikkeuksellisesti
luultavasti koko viikonlopun kotona 
ja jos hänellä ei ole ohjelmaa 
esimerkiksi tälle illalle,
niin tervetuloa meille rupattelemaan...

...kun Päivistä ei ollut
kuuteen mennessä
kuulunut mitään...

...ja itselleni oli jäänyt
muksujen ja mutsin kuskausreissusta
muutama minuutti luppoaikaa,
niinpä kävin siinä välissä
 pikaisesti kuntsarilla...

...ja pakkohan se on muutenkin yrittää
edes yhden kerran kesässä kuntosalilla käydä...


...sitten hoitelin kuskaukset loppuun
ja kurvattiinkin samaan aikaan
 Päivin kanssa meidän pihaan...

...se ilta grillailtiin ja turistiin 
vuosien kuulumiset
pitkästä aikaa...

...ja lopuksi käytiin 
laulaa luikauttamassa
yksi karaoke biisi paikallisessa.



------------

Helteinen lauantaipäivä kului 
pihalla hikoillen kaikenlaista
puuhaillessa ja lämpöhalvaus
oli varmasti lähellä 
useammin kuin kerran...

...ja ensimmäisen kerran elämässäni 
minä kysyin Ennalta, 
että lähtisikö hän 
minun kaveriksi uimaan...

...kaikilla aiemmilla kerroilla
kysyminen on ollut aina toistepäin,
sillä en pysty millään menemään 
mihinkään kylmään veteen ja olen
tuhannet kerrat istunut 
lasten uimakaverina rannalla...

...ja toivonut aina, 
että pysyyvät itsekseen pinnalla,
 ettei vaan tarvitse 
lähteä hyiseen ja märkään
veteen heitä pelastamaan...

...mutta tuona päivänä oli niin
kuuma, että luulin kuolevani,
jollen pääse pulahtaan...


...illalla Enna halusi 
lähteä onkimaan...

...niinpä hyppäsimme veneeseen
ja nautiskelimme laskevasta auringosta,
koska kalaa ei tullut...

...meillä oli syöttinä 
löysää taikinaa 
ja haukun nakaleita...





...yritin saada kuvaa
auringonlaskusta ja
nykivästä kohosta...



...mutta kalat pulahteli
vaan siinä kohon vieressä...




...Ennalla alkoi olla 
kädet ihan taikinassa...






...ja sitten sille tuli vielä
niin kova pissahätäkin,
että oli pakko soutaa Suvirantaan...


...pian oltiin taas takaisin joella
ja joku setä siinä putputti
veneellään kohti uistellen...

...kerettiin vaihtaan sen
kanssa siinä pari sanaa,
kun se yhtäkkiä 
alkoi pakitteleen
ja tuumasi, että

- Heti kun alkaa naisten kanssa
juttelemaan, niin kuva jää 
näköjään pohjaan!

No...setä kävi irrottamassa
kuvansa ja tuli jatkaan juttua...

...hän ei ollut kuulemma saanut 
sinä päivänä yhtään kuhaa
ja tiesi, että joen toisella 
reunalla on ollut aikoinaan
paljon uppotukkeja
ja ahvenia...

...sanottiin sedälle heipat
ja soudettiin joen 
toiselle puolelle...



...taivaan väritys alkoi olla kohillaan...




...ja sitten Ennalle alkoi tulla
taas pissahätä, 
mutta samaan aikaan 
tapahtui ihme,
Enna sai kalan...




...oltiin aikalailla paniikissa,
kun ei tullut otettua mukaan
mitään kalahanskaa...


...ei me saatu sitä kalaa
irti ongesta, kun se koukku
oli niin tiukasti siinä huulessa kiinni...

...joten annettiin sen 
ongen ja kalan olla
vedessä kun soudettiin 
joen yli rantaan...

...sitten jäin pitämään ongesta
kiinni sillä välin kun
Enna juoksi kotiin pissalle
ja hakemaan kalahanskaa...

...olikin jo aika pimeää
ja hyttysiä ihan hirveästi
hyttysmyrkystä huolimatta,
mutta saatiin lopulta 
päästettyä se hillittömän
 iso lohi takaisin vapauteen,
ei me sitä haluttu syödä,
kun se ei ollut lämminsavulohi.

--------------

Sunnuntaina jatkoin 
puukasan "konmaritusta",
poltettaviin ja jemmattaviin
parruihin...

...kierot ja pätkät
sai mennä poltettavien 
kasoihin ja suorat järjestelin 
siistimpään pinoon
pituuden ja paksuuden mukaan...

...taas oli yli 30 astetta lämmintä...

...mutta sitä mukaa kun sain
puita järjesteltyä, 
alkoi vanhimman tyttären
vanha pikkuinen kevari 
tulla näkyviin...

...mopedi oli unohtunut 
vuosiksi sinne
vajan taakse...

...se oli ihan yltä päältä
pölyssä, seiteissä ja
joka kolonen oli
vuoraantunut vuosien vanhoilla
puiden lehdillä...

...sain talutettua mopon pihaan ja
Enna sai siitä kympin arvoisen kesätyön, 
kun lakaisi siitä irti isoimmat
roskat ja lopuksi pesi enimmät liat...


...aloin funtsia, että Saikku
voisi ottaa tuon mopedinsa
vaihteeksi liikenteeseen, 
jotta itselläni olisi joku 
varakulkupeli, koska
punainen autoni oli ollut jo
kuukauden pajalla korjauksessa...

...ja vaikka ikivanha
matkis on toiminut kesän
ihan hyvin vara-autona
ja olen jopa kehdannut 
käydä sillä muutaman 
kerran golffaamassa...

...koko kierros Everstillä...


...ja puolikas Hugolla...

...sillä kierroksella
kävi ihan ensimmäisessä lyönnissä
kummallinen juttu,
vaikka taisin osua palloon...

...draiveri meni poikki!

Mutta nyt sillä 
lyhentyneellä varrella 
osumat on kyllä varmempia,
eikä lennä pallo vahingossakaan
outtiin asti 😣


Vähän kyllä harmitti,
nyt mulla ei ole enää draiveria 
eikä tavallista punaista autoa, 
on vaan ikivanha kevari ja ikäloppu matkis...

...ja kummallakan ei pääse mitenkään lujaa,
vain nippanappa 80 km/h, 
jos on pitkä alamäki 
ja ajaa ihan kyyryssä.

---------------

Aloin todella miettiä mopo-asiaa tarkemmin,
sillä matkiksen virtalukossa
esiintyy välillä joku häiriö,
jolloin se meneekin ihan mykäksi,
eli ei se ihan varma peli ole sekään...

...mutta Saikun vanhalla mopolla 
kyllä pääsisin syksyllä
helpommin syvemmälle sienimetsään 
ja samalla voisin palautella mieliin,
että miten mopolla jarrutetaan
ja miten vaihteita vaihdettiinkaan...

...ja opinko koskaan ajamaan
ilman vilkkua,
koska unohdan aina,
että vilkuttaminen pitää 
erikseen painaa pois päältä...

...autot, jopa matkiskin,
osaa ihan itse
 lopettaa risteyksen
jälkeen vilkuttamisen.

No...sain tilattua mopedille huollon  
ja yhtenä iltana se 
jo matkusti kuormurin lavalla
korjaamolle...

...siihen piti laittaa uusi akku,
öljyt, tulpat ja ilmansuodatin,
mutta silti tyhjäkäynti 
oli kuulemma heikkoa...

...keskiviikkona Saikun kanssa 
haettin se jo takaisin kotiin 
ja pistettiin matkalla tankkiin
 vähän uudempaa bensaa...

...perjantaina lisättiin
tankkiin vielä
kaasarin ja venttiilien
putsausainetta...

...neuvoksi sain, 
että nyt sillä pitää 
ajaa tankki tyhjäksi...

...no minä sitten aika myöhään
perjantai-iltana pistin vielä
viestiä Harvinaisille,
että jos joku on kotona,
niin tulen mopolla moikkaan...

...tyhmäähän se ois ajella,
jos ei ole mitään tavoitetta...

...Minna vastasi heti,
että on kotona,
joten otin haasteen vastaan
ja lähdin kohti 
Hämeenlinnan keskustaa,
vaikka tyhjäkäynti oli 
vieläkin surullista...

...mutta tulispahan harjoiteltua
pysähtymistä, liikkeelle lähtöä,
vaihteiden vaihtamista
ja sitä pirun vilkuttamista...

...no ei mennyt ihan tuubiin
se reissu...

...Kukkatalon kohdalla kurvasin
Harvialantieltä Kauriinmaalle päin, 
koska ajattelin testata ajamista 
ilman ryyppyä ja
jos se pirulainen sammuu,
niin en ainakaan jää
kaikkien töllötettäväksi 
vilkkaammalle Harvialansuoralle...

...ja epäilys kävi toteen...
se rakkine sammui heti
ensimmäisen kerran
Kauriinmaan mäenpäälle 😬



---------------

Lauantaina oli varattu
koeajo yhdelle mustalle 
autolle Hämeenlinnan
Rinta-Joupilta...

...olivat laittaneet auton 

akunkin valmiiksi lataukseen,
mutta kun koeajopaperit
oli allekirjoitettu ja
myyjä lähti käynnistämään
tuota uljasta mustaa,
niin sehän sammui heti 
käynnistyksen jälkeen,
eikä se jaksanut käydä 
toisellakaan yrittämällä,
myyjä totesi,

- Tämä on automyyjän painajainen!


No niin varmaan on,

kun asiakas on tullut koeajoon
ja hieno musta auto
sopivan syvällä mukitelineellä
ei edes lähde käymään!

Sanoin nololle myyjälle

(ja pari hihaansa 
nauravaa asiakasta
taisi olla kuulolla), että 

- No ei se mitään,

mulla onkin vähän 
kiire Helsinkiin,
palataan asiaan myöhemmin.

Ei ole Rinta-Joupilta kuulunut

mitään sen käynnin jälkeen,
vaikka heidän piti tehdä 
mustasta autosta tarjous
ja arvioida hyvitys juuri korjaamolta 
saapuneeseen katsastettuun
punaiseen vaihdossa.

No...kävin sitten nappaamassa

Marin ja Sonjan
kyytiin ja lähdettiin jo
vartti ennen arvioitua
lähtöaikaa kohti Helsinkiä.

Ensin oli tarkoitus mennä koeajaan

Espooseen yksi melkein musta tapaus,
mutta Mari soitti liikkeeseen
etukäteen kysyäkseen aukioloaikaa...

...niin selvisi, että kyseisestä

melkein mustasta autosta tehtiin 
jo kauppoja sillä hetkellä...

...joten ajettiinkin

suoraan Vantaanlaaksoon
ja sielläpä kävi näppärästi yhden
tumman harmaan auton koeajo,
vaikka ei oltu edes varattu 
koeajoon aikaa etukäteen...

...tuo auto oli kovin hienostunut

ja ihan liian hiljainen...

...tuntui siltä,

että pienen pieni 
äänetön tuhnukin 
olisi varmasti kuulunut 
takapenkillä istuville asti.

Sen jälkeen kello olikin jo niin paljon,

että autoliikkeet alkoi mennä kiinni 
ja oltiin siitä yhdestä 
koeajosta jo ihan poikki,
mutta pakotin tytöt vielä lopuksi
yhteen kauppaan...

...piti käydä koeajaan pari 

draiveria "golf-taivaassa",
sitten mentiin vielä 
ruokakaupan kautta 
Sonjalle Oulunkylään...

...jaahas..


...ei ole tyttö näköjään 

viime aikoina ainakaan
pyörällä liikkunut...

...toisesta näköjään 

molemmat kumit tyhjänä
ja toinen on niin lukossa,
ettei sitä ole saatu 
viime syksyisen koeajon 
jälkeen avattua avaimellakaan...

...no vaikee sitä olisi

muutenkaan varastaa,
koska joutuisi muuten
raivaamaan ainakin puolet 
Oulunkylän villiviineistä...



...ja taas näköjään raporttia pukkasi 😅




---------------

Sunnuntaina mopedista hävis
virrat kokoajan ja jos 
sen sai käymään,
niin se joko sammui heti
tai piti käydessään
niin kovaa meteliä,
että Saikku kuuli sen 
autonsa sisään,
vaikka oli vasta toisen naapurin
kohdalla ajamassa meille päin...

...hän jätti auton ensimmäisen
naapurin pihaan ja koira kun pelkää
kovaa pauketta, niin se
 ei uskaltanu tulla autosta ulos,
ennekuin mopo sammui...

...no se mopo lähti
taas illalla kuormurin lavalla
korjaukseen.

--------------


Maanantaina lapsista

tupsahti kuva puhelimeen,
 olivat kuulemma ihan
turvallisessa paikassa...



...näköjään joutuneet vankilaan...


...joten mulla oli hyvin 
ilta aikaa jatkaa 
autojen koeajo-projektia ...

...kurvasin töistä suoraan 

Tampereen suuntaan, Pirkkalaan,
koska siellä oli yksi 
punainen koeajettava.

No se ei ollutkaan livenä

niin hyvän punainen
kuin kuvissa näytti,
mutta koeajoin sen silti,
koska sinne asti 
olin harhautunut.

Olisin voinut mennä

Pirkkalaan äkkilähdöllä
pelaan golffia samalla reissulla,
mutta olin niin pettynyt 
auton vähän tyhmän 
punaiseen väriin,
ohjauksen "keski-löysyyteen"
ja tarjottuun vaihtosummaan,
että tuli karmea nälkä
ja halusin äkkiä kotiin.

----------------


Tiistaina projekti jatkui,

olin varannut Autokeskukseen
vaihteeksi upealle mustalle 
mukitelineelle koeajon,
siinä oli sähköinen koukku
ja sporttipenkitkin...

...oltiin myyjän kanssa sovittu,

että joku siellä tietää koeajostani,
koska hänen työvuoronsa
loppui ennen klo 17...

...aika kauan sain siellä 

odotella, ennekuin löytyi 
sovitusta koeajostani toiselle
myyjälle tiedot...

...no...lopulta tämä uusien autojen

myyjä löysi vaihtoautomyyjän
jättämän viestin ennalta
sovitusta ajastani
ja oli aika tehdä koeajopaperit...

...aloin kaivaa ajokorttia lompakostani...


...mitä ihmettä???!!!


Ajokorttia ei löytynyt mistään lokerosta!


Olin siis eilen koeajolla Pirkkalassa...


...ei kai vaan...


...katsoin puhelimesta sähköpostit...


...no kyllä vaan...


...sieltä oli tullut viestiä,

että ajokorttini oli jäänyt
sinne Pirkkalan liikkeeseen,
sisään heidän skanneriin!

No kello oli jo yli 17,

niin totesin tälle uusien 
autojen myyjälle,
että sovittiin sen kotiin lähteneen
myyjän kanssa, että joku myyjä
tulee samalla katsomaan
vaihdossa tulevaa ihanan
väristä punaistani,
jotta alkuperäinen myyjä 
voi tehdä edes
jonkinlaisen tarjouksen...

...no...uusien autojen myyjä 

kävelee perässäni
ulos autolle asti 
ja toteaa vasta siellä,
että heidän vaihtoauto-experttinsä
on jo lähtenyt töistä
ja että tuon expertin olisi 
hyvä olla kuitenkin paikalla,
kun arviota tehdään...

...jaahas...no täytyykin

sitten palata asiaan kunhan
saan ajokorttini takaisin...

...olin sisäisesti ihan hiilenä,
ihan hukkareissu siis tämäkin,
olisin voinut mennä töistä 
suoraan golffia pelaamaan,
jos olisin tiennyt, 
että ennalta sovitut asiat
ei mene niinkuin pitää...

...ja myöhemmin lisäksi kuulin,
että olisin voinut todistaa 
omistavani ajokortin
jostain Trafin sivujen kautta...

...no...eipä sitä näyttänyt
tietävän tuo myyjäkään...

...mikään muukaan ei mennyt 
putkeen sinä iltana 😣



Hitto, että sapetti,
kun en saanut mansikkaakaan, 
ihan kuin kesä olisi jo loppu!

------------------

Keskiviikkona Autokeskuksen 

alkuperäinen myyjä soitti, 
että "Ei kuulemma mennyt ihan 
putkeen tiistain koeajo?"...

..no ei mennyt ei,
mutta sovittiin uusi 
koeajoaika perjantaille.

---------------------

Torstaina aamulla
 vihdoin muksuillakin
loppui kesäloma ja
alkoi heilläkin arkinen aherrus...

...ei muutakuin fillareiden
nokka kohti koulua...




...mitä ihmettä!??...

...tuo tyyppi menee 
kuulemma jo yläasteelle...

...vaikka justiinhan se 
seikkaili pitkin jääkaappia...



...ja jonotti ala-asteelle!



----------

No...autoprojekti jatkui...

...Autokeskuksen alkuperäinen 
myyjä soitti uudestaan torstaina, 
että se auto, jota mun 
piti koeajaa perjantaina...on myyty.

No ei se mitään,
palataan siihen yhteen
toiseen halvempaan mustaan, 
sitten kun sen öljyvuoto peräpäästä
 on korjattu ja tilattu vanhan vaurioituneen
valmistusnumeron tilalle uusi kilpi.

Ääääh...Aloin jo luovuttaa...

...ei löydy mistään sopivan väristä
ja muotoista autoa,
mutta löytyisikö mistään 
edes mansikoita ja 
naapurilta kuulin,
että Iso-Hiiden kartanolla
on vielä pellot auki...

...niinpä ehdittiin Ennan kanssa
poimimaan joitakin mansikoita
edes muutamaan smoothieen : )



...tai...no...Enna
poimi noin seitsemän 
hienoa mansikkaa
ja söi loput... 



----------------------

Perjantaina tajusin, 
että olisi pikkasen luppoaikaa
töiden jälkeen...

...pitäiskö koittaa ehtiä koeajaan
Hämeenlinnassa joku tapaus...

...no...Marin vinkistä menin sitten
samaan liikkeeseen
koeajaan pari mustaa...

...se eka musta oli 
jotenkin ihan pikkasen parempi...

...vai johtuikohan tunne
tummennetuista takalaseista,
peräkoukusta,
peruutuskamerasta
vai kattoluukusta...

...en tiedä, mutta myyjä vakuutti,
että ajonautinto vaan paranee,
mitä enemmän ajaa...

...ja Eemeli tykkäsi näistä
molemmista mustista, kun olivat
ympäristöystävällisempiä autoja...

...no...oli jo monta koeajo-yritystä
menny aiemmin huonosti,
että olin ihan ryytynyt
koko autonvaihto-projektista,
etten olisi jaksanut 
yhtään enää enempää
miettiä näitä auto-asioita...

...taisin sitten melkein puolen
tunnin epäröinnin jälkeen tehdä kaupat,
hyvästeltiin punainen ja 
ja ajettiin se yksi musta kotiin...



...eli alunperin piti siis löytää joku
hyvän punainen, ihanan muotoinen automaatti,
jämäkällä mukitelineellä
ja jossa olisi joku 
helposti muistettava rekkari,
mutta lopulta tulikin musta 
ja vain semi-helposti 
muistettavalla rekkarilla...

...mutta ihanaa, että nyt ei 
ole enää autonvaihto-stressiä 😊.

Eemeli kysyi autokauppojen jälkeen,
että käydäänkö jossain syömässä...

...vastasin, että

- Nyt poika ei ole varaa
hetkeen kioskeilla käydä,
voi olla, että joudutaan vielä
pulloja keräileen ennen talvea...

...eli mennään suorilla kotiin syömään...

...siellä on vielä pakkasessa
Metallican keikalta 
myymättä jääneitä 
vanhoja makkaroita...

...eli loppu vuosi syödään:

- Grillimakkaraa
- Uunimakkaraa
- Kiuasmakkaraa
- Makkarakastiketta
-Makkarapastaa
- Makkaraperunoita
- Makkarasoppaa
- Koiranmakkaraa(?)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Krabi, Surat Thani, Hua Hin ja Bangkok

Lento Tukholmaan Ensimmäinen lento Tukholmaan  lähti niin pahasti myöhässä,  että alkoi jännittämään  ehditäänkö Thaimaan  ja...