Hupsista!

Enna on ollut vauhdissa,

teki pahvilaatikosta

itselleen oman elokuvateatterin...

...sai kyllä heti kritiikkiä 

suunnitteluvirheestä,

eihän tuossa teatterissa pysty 

syömään lainkaan poppareita!

------------

Omasta mielestään hän on nyt

hassun näköinen, 

kun alarivistä lähti

toinenkin hammas....

Yhtenä iltana järkytyin,

kun katsoin Ennan Wilmaa.

Tuon lapsen kanssa tulee 

kyllä vielä vaikeuksia!

Olen sanonut kaikille

muksuille että ysi on kokeesta

tosi hyvä numero, 

voin jopa palkita sellaisesta,

mutta kymppejä en hyväksy,

jos pelkkiä sellaisia tulee

niin siitä ei hyvää seuraa,

siis jos yrittää olla 

LIIAN täydellinen.

Perfektionistisesta käytöksestä

voi seurata ongelmia elämässä

myöhemmällä iällä.

Ja mitä tää tyttö on mennyt

tekemään, kokeista on tullut

kymppi ja jopa kymppi PLUS!!!

Enna vakuutti, että nuo kympit

oli vahinkoja, kun "uhkasin" että saa

mennä rangaistukseksi seuraavaksi yöksi

ulos omaan elokuvateatteriinsa 😂

---------------

Eilen se tyttö

alkoi leikkimään mun 

lopuilla puuroriiseillä,

koska siltä puuttui 

"rantahiekkaa"...

...väsäsi pienoisjuttuunsa

"uima-altaan" ja monta

pientä yksityiskohtaa...

...sitten sillä taisi tulla

uima-altaasta Espanjan

reissu mieleen 

ja yht'äkkiä valitteli, 

että on ikävä 

Pipsaa ja Tiiaa 

(täytyykin poiketa kaffeella 

siellä joku päivä).

---------------------

Eilen saunassa Enna tunnusti,

että on pieni riski,

että tulee taas kymppi kokeesta,

koska hän unohti tehdä 

pienen virheen kokeeseen,

mutta kyllä oli ruokakin 

ollut koulussa kuulemma tosi huonoa,

pelkkää muussia ja pinaattilättyjä

ei mitään hilloa eikä edes sokeria!

Kysyin, että eikö edes 

mitään kastiketta?

Ei edes kastiketta!

No ei kyllä mikään 

ihme että tyttö unohtaa 

tehdä pienen virheen

kokeeseen, kun on

ruokakin niin surkean kuivaa

ja mautonta 😂

Hellyin antamaan

tulevankin kympin anteeksi,

musta on tullut nykyään näköjään

ihan pehmo lasten kasvattaja!

------------------

Sonja tuli yökylään,

ensitöikseen pussasi 

Eemelin melkein hengiltä...

...Ennalle vähän hellempi halaus...

...yhtenä iltana kuu näytti

sumuisessa kelissä 

aika makeelta.

-----------------

Vappuaattona lähdettiin 
töiden jälkeen työkaverien kanssa
yhdelle Birgeriin...



...sitten kotiin loppuvappua viettämään...
...joltain oli karannut Marimekon vappupallo...




...kokki alkoi tehdä
vapputaikojaan...




...ja hupsista, se loihti sellaiset simpukkapastat,
ettei ole moista herkkua tässä mökissä 
ennen syöty...



...otettiin me vähän skumppaakin
juhlan kunniaksi...

...ei ollut seuraavan päivän brunssissakaan

mitään valittamista.

--------------

Remontoitu Hämeenlinnan uimahalli
tuli testattua Ennan ja Iinan kanssa...

...kivat pukuhuoneet ja saunat,

mutta luulin, että siellä olisi

joku uusi lämpimämpi allas,

mutta ei, 

yhtä kylmää oli 

vesi ja ilma kuin ennenkin.

------------------

Viime lauantaina piti 
pistää herätyskello päälle
ja lähteä kesän ensimmäiseen
scramble kisaan "rämpimään".

Hauskaa se oli, 
vaikka aamu oli tosi viileä...



...eikä puttipeli eikä 
mitkään muutkaan lyönnit
lämmenneet...




...vaikka päivän mittaan 
keli sentään alkoi lämmetä....

....peliparilla onneksi 

kaikki lyönnit kulki upeasti,

joten iloitsimme heidän lyönneistään 👍

-------------------

Sitten pohdittiin illalla 

Marin ja Riikan kanssa, 

että miksi jengi ei käy 

nykyisin enää

toisillaan extempporee kylässä...

...ihan vaan kahvilla...

...varmaan nykyiset Facet ja muut somet

on tulleet tilalle, ei tavii käydä

turisemassa kuulumisia,

kun niitä voi helposti lukea 

nykyisin Facesta...

...keitettiin sitten kahvit

ja leikittiin 

"että näin se oli ennenvanhaa"!

----------------

Huhtikuu olikin lopulta aika hektinen,
kun tuli yksi ylimääräinen "projekti".

Tämän kylmän kevään aikana oli 

alkanut kypsyä sellainen ajatus,

että parin vuoden päästä vois 

vaikka vaihtaa työpaikkaa.

Niinpä ennen maaliskuun

Espanjan reissua 

ajattelin alkaa jo kokeilemaan

ja laitoin muutaman 

hakemuksen maailmalle.

Olisihan se hienoa,

jos edes pääsisi 

johonkin haastatteluun,

eikä haittaa vaikka vielä ei

oikeasti tärppäisi, 

koska nykyisessä työssä

kolleegat on tosi ihania.

Espanjassa sitten huomasin,

että oli tullut soitto jostain numerosta,

en jaksanut soittaa takaisin,

joku lehtimyyjä siellä olisi kuitenkin...

...seuraavana aamuna Espanjan

aikaan (ja lomalaisen mielestä)

tosi aikaisin puhelin pirisi,

vastasin unenpöppöröisellä

äänellä...hupsista...

...sieltä tulikin kutsu työhaastatteluun!!

Sitten meni päivä,

niin puhelimessa pirisi 
taas outo numero

...hupsista...

tuli kutsu toiseen työhaastatteluun!

Molemmille kerroin olevani reissussa

ja ensimmäinen mahdollinen

tapaamisaika on maanantaina

mahdollisimman myöhään iltapäivällä

(kun sunnuntai yönä oli 
paluu Espanjasta kotiin

ja maanantai-aamuna pitää

 mennä ensin töihin).

Mielestäni sain sovittua haastatteluajat 14.30-15.30

Helsinkiin ja seuraava 16-17 Espooseen.

Sitten kun maanantaina aloin katseleen 

ja ihmetteleen meiliä, 

että mikä ihmeen UTC aika??

Nyt Suomen aikaan se näyttää, 

että eka tunnin haastattelu olisi 

Helsingissä klo 15.30 

ja toinen klo 16.00 Espoossa!

Enhän pysty mitenkään olemaan

kahdessa paikassa samaan aikaan!

Sain onneksi sovittua lennossa

ensimmäisen haastattelun

sittenkin tuntia aikaisemmin...

...näin jäisi noin puolen tunnin

siirtymäaika Helsingistä Espooseen.

Jossain vaiheessa ajattelin, 

että jaksanko lähteä ollenkaan

tuohon haastattelureissuun,

kun ei mitään pakkoa ole...

...no mutta...
...kaksi kärpästä samalla iskulla,

joten kyllä käyn näyttämässä

naamani, kun kerran mahdollisuus on,

voisihan siitä poikia jotain 

vaikkapa joskus myöhemmin.

Mikään navigointisofta ei

taaskaan puhelimessa toiminut,

joten suunnistin Ruoholahteen

googlemapsin sinistä 

pallukkaa seuraten...

...parkkipaikka löytyi jostain ahtaasta

kadun päästä siten, 

että perä oli jossain 

keväisessä lumikinoksessa...

...olin parkkimaksusession jälkeen

minuuttia ennen 

oikean osoitteen oven takana...

...ensimmäinen haastattelu oli 

niin mukavan ja houkuttelevan oloinen, 

että aloin ajatella...WAU!

Tänne kyllä tulisin jos pääsisin!

Siinä rupatellessa 
unohdin ajankulun...

...puhelin oli jäänyt takin taskuun,

eikä mitään hajua kuluneesta ajasta, 

olenko ollut siellä neukkarissa jo yli tunnin (?)...

...seuraavaan haastatteluun 

Espooseen pitää vielä ehtiä!

Haastattelu loppui...
...pääsin katsomaan kelloa...

16 minuuttia aikaa löytää seuraava 

osoite Espoossa!

Nyt ei ole aikaa ajaa harhaan!

Onneksi ei tullut Googlemapsin 

sinisen pallon kanssa eksymisiä,

olin parkkipaikkajuttujen jälkeen

Espoossa minuuttia ennen 

noin oikean (viereisen) oven takana.

Tämä toinen haastattelu oli vähän outo,

henkilöstöpuolen poika oli ihan mukava.

mutta "tulevan esimiehen" tyyli 
oli omituisen kylmä, 

hän ei katsonut silmiin kertaakaan 

ensimmäisten minuuttien aikana,

häntä ei voinut kätellä, 

koska hän oli ollut kipeänä...

...tilanne tuntui sellaiselta, 

että sitä tyyppiä ei voisi 

koko haastattelu vähempää kiinnostaa 

ja kysymykset ja kommentit muunmuassa tällaisia.

"Mitä eroa on informaatiolla ja datalla?"

"Onko sulla käsitystä millaiset autojonot tuossa Kehä I:llä on aamuisin?"

Sanoin olleeni aiemmin Mankkaalla töissä pari vuotta.

"No sitten et tiedä, että ne jonot alkaa vasta Mankkaan jälkeen."

(Siihen aikaan pahin ruuhka oli kyllä kokemukseni 

mukaan Leppävaaran kohdalla.)

Mutta en ehtinyt tuotakaan sanomaan ääneen, 

sillä seuraavaksi tää henkilöstöpuolen poika

ja tää IT-puolen esimies alkaa 

kinaamaan keskenään kesken haastattelun, 

että onko etätyöt ylipäätään ok 

ja kenenkä mielestä on ok ja miksi olisi ok!??

Siinä sitten sivussa seurasin 

heidän keskinäistä väittelyä 😂

Lopulta kaiken "vähän kummallisen keskustelun" 
jälkeen kysyivät, 
että onko mulla kysyttävää.

Oli pakko ujona rohkeasti sanoa, 

että ei ole oikeastaan kysyttävää,

 mutta että... 

"Tämä oli ihan 

erilainen haastattelu kuin 

missä juuri äsken kävin.

Te haette sellaista ihmistä, 

jonka pitäisi osata valmiiksi 

piiruntarkasti nuo 

kaikki vaaditut osa-alueet, 

äskeisessä haastattelussa haettiin

 lähinnä tiimiin sopivaa henkilöä, 

toki sopivaa kokemusta ja osaamista 

haettavaan työtehtävään pitää olla, 

mutta jos jostakin työvälineestä 

ei ole vielä tarkempaa kokemusta, 

niin sen voi opetella, 

käymällä alkuun vaikka 

talon ulkopuolella koulutuksessa."

Enivei...tulihan käytyä...

...nauratti koko matkan 
kun ajelin kotiin.

Miten voikin olla kaksi niin 
erilaista työhaastattelua

16 minuutin siirtymäajalla,

mutta kannatti ajaa, 

olihan kokemus 
tuokin maanantain iltapäivä 😂

Meni noin viikko, niin 

siitä Helsingin haastattelun

"Wau!"-paikasta soitettiin
ja kutsuttiin toisen 
kerran haastatteluun...

Hupsista!

...alkoikin vähän jänskättämään,

koska paikka alkoi kiinnostamaan

todella sen ensimmäisen 
haastattelun perusteella...

Lähdin sovittuna päivänä matkaan,

eikös kehä III:sen kohdalla 
auto alkaa piiputtamaan...

...ja vikakoodia pukkaa

ruutuun niin, ettei lukea kerkee...

...ajattelin, että älä NYT auto simahda,

olisi tänään tärkeää päästä perille ajoissa! 

Ajattelin, että nytkyttelen sillä rakkineella

niin pitkälle kun pääsen ja

jos matka loppuu kokonaan kesken, 

niin sitten laitan hätävilkut päälle

ja jätän sen romun vaan johonkin
tienposkeen ja tilaan taksin, 
että kerkeän ajoissa perille!

Auto oli jossain vikasietotilassa,

eli se ei sietänyt yhtään
millään vaihteella 
yli 2000:tta kierrosta,

mutta pääsin koko loppumatkan
nytkytellen, hitaasti 
ja epävarmasti kohteeseen

ja sain sen johonkin parkkiruutuun.

Lopulta olin kaikkien jännittävien tilanteiden

jälkeen jopa pari minuuttia etuajassa.

Tuosta toisestakin haastattelusta jäi 

taas mukava fiilis.

Siitä noin viikon päästä 

sieltä soitettiin...

että Psyconista joku 
ottaa minuun yhteyttä lähipäivinä,

niin voi sopia ajan psykologisiin testeihin...

...no hupsista...oho...

...olen päässyt siis seuraavaan vaiheeseen.

Voi kauheeta, jos selviäsinkin siitä vielä
seuraavaan vaiheeseen eli
terveystarkastukseen, veri- ja pissatesteihin!

En ole yhtään kattonut mitä olen syönyt,
ei ole mitään hajua nykyajan veriarvoista,
kun ne on viimeksi katsottu lähes 7 vuotta sitten.

Aloin sekoittamaan "terveys-smoothieita" iltaisin,
vedin hädissäni avokadoa leivänpäälle
ja lisäsin roimasti valkosipulia ruokaan...

...samaan aikaan töissä oli dead-dead-linet

ylitetty ja piti tehdä pitkää päivää ja

samaan syssyyn sieltä Psyconista soitettiin,

että tuutko nyt heti tämän viikon perjantaina

vai ensi viikon torstaina psykologisiin testeihin?

Otin sen "heti perjantain"...

...hoidetaan sekin kaiken kiireen keskellä

pois päiväjärjestyksestä...

...sitten sen jälkeen voi huilata...

...mutta ennen tuota perjantaita

piti hoitaa nopeasti pitkät päivät normiduunia 

ja tehdä valmistautumisjutut psykologisiin

 netissä nopsaa
ennen varsinaista testipäivää...

ARGH! Ja siinä valmistautumisjutussa

kysymykset oli samaa mieltä-eri mieltä 

ja siltä väliltä kaikkea...

...ja tyyliin...

..elämäsi 3 parasta onnistumista

ja 3 pahinta virhettä...

...joutu vähän miettiin...

...niiden kaikkien täyttäminen 

vei enemmän aikaa

kuin olin "budjetoinut"...

...no..lopulta kaikki hässäkät 

ja työhommatkin oli tehty

ja koitti se testipäivä...

...junailin (siis junalla, en lähtenyt autolla)

itseni sinne määränpäähän

pari minuuttia etuajassa...

...laitoin takin naulakkoon

ja otin kupin kaffetta,

niin eikös ala palohälyttimet soimaan...

...henkilökunta ei näyttänyt tajuavan
mitä pitää tehdä, varmistivat ensin, ettei
vaan olisi joku paloharjoitus,
ei ollut...

...lopulta koko talo tyhjeni yrityksistä 

ja ihmisistä siihen

Mannerheimintien aukiolle...

...ja palokunta saapui paikalle...

...no ei mennyt kuin about vartti,

niin hälytys oli jo ohi ja testipäivä alkoi...

(piti kirjottaa siitä testipäivästä monta juttua,

mutta en nyt jaksa)

...enivei...

...meni puolitoistaviikkoa, niin sitten tuli soitto,

että "Sut on valittu!"

"Nyt kyllä pätkii yhteys...siis mitä sä sanoit?"

"Juu. Sut on valittu, mutta pitää vielä

hoitaa toi Mehiläinen...eli loput muodollisuudet.

Sulle soitetaan sieltä, niin sovitte ajanvarauksen."

Aha....oho...HUPSISTA!!!

Mutta siinäkin oli sitten vielä monta mutkaa,

kun se tietty työterveyshoitaja olikin lomalla...

...enivei...sain järjestettyä niin, 

että kuplaotassa sain lopulta antaa 

kaikki loputkin dopingnäytteeni täällä

 Hämeenlinnan Mehiläisessä...

...kaikki sokerit, kolesterolit, hemoglobiinit
ja jopa maksa-arvotkin oli viitearvoissa...

...ja sitten vielä käynti

siellä työterveyshoitajalla,
liikenne oli isolla kirkolla
silloin leppoisaa,
eikä autokaan oikutellut...

Ajattelin että se työterveyshoitaja
enää katsoo

vielä jotain näkö ja kuulojuttuja,

mutta ei, se mittasi vyötärönympäryksen...

..aattelin, ett tähänkö tää prosessi nyt 

päättyy...samperin talven kaamoskiloihin!

ja sen perään samalla reissulla

kirjotettiin työsopimus

ja sen perään irtisanoutuminen...

Hupsista!

Sitten hiljaa mielessäni tajusin,

että pitää jättää ne ihanat 
nykyiset kolleegat

ja siirtyä uusiin haasteisiin...

...tuli haikeus...
en uskaltanut uutta työpaikkaa
vieläkään juhlia 
kun yhdellä vapusta jääneellä

mansikalla ja yhdellä kiuasmakkaralla.

No ei muutakuin pikkuhiljaa nokka kohti uusia haasteita : )