Enna on ollut vauhdissa,
teki pahvilaatikosta
itselleen oman elokuvateatterin...
...sai kyllä heti kritiikkiä
suunnitteluvirheestä,
eihän tuossa teatterissa pysty
syömään lainkaan poppareita!
------------
Omasta mielestään hän on nyt
hassun näköinen,
kun alarivistä lähti
toinenkin hammas....
Yhtenä iltana järkytyin,
kun katsoin Ennan Wilmaa.
Tuon lapsen kanssa tulee
kyllä vielä vaikeuksia!
Olen sanonut kaikille
muksuille että ysi on kokeesta
tosi hyvä numero,
voin jopa palkita sellaisesta,
mutta kymppejä en hyväksy,
jos pelkkiä sellaisia tulee
niin siitä ei hyvää seuraa,
siis jos yrittää olla
LIIAN täydellinen.
Perfektionistisesta käytöksestä
voi seurata ongelmia elämässä
myöhemmällä iällä.
Ja mitä tää tyttö on mennyt
tekemään, kokeista on tullut
kymppi ja jopa kymppi PLUS!!!
Enna vakuutti, että nuo kympit
oli vahinkoja, kun "uhkasin" että saa
mennä rangaistukseksi seuraavaksi yöksi
ulos omaan elokuvateatteriinsa 😂
---------------
Eilen se tyttö
alkoi leikkimään mun
lopuilla puuroriiseillä,
koska siltä puuttui
"rantahiekkaa"...
...väsäsi pienoisjuttuunsa
"uima-altaan" ja monta
pientä yksityiskohtaa...
...sitten sillä taisi tulla
uima-altaasta Espanjan
reissu mieleen
ja yht'äkkiä valitteli,
että on ikävä
Pipsaa ja Tiiaa
(täytyykin poiketa kaffeella
siellä joku päivä).
---------------------
Eilen saunassa Enna tunnusti,
että on pieni riski,
että tulee taas kymppi kokeesta,
koska hän unohti tehdä
pienen virheen kokeeseen,
mutta kyllä oli ruokakin
ollut koulussa kuulemma tosi huonoa,
pelkkää muussia ja pinaattilättyjä
ei mitään hilloa eikä edes sokeria!
Kysyin, että eikö edes
mitään kastiketta?
Ei edes kastiketta!
No ei kyllä mikään
ihme että tyttö unohtaa
tehdä pienen virheen
kokeeseen, kun on
ruokakin niin surkean kuivaa
ja mautonta 😂
Hellyin antamaan
tulevankin kympin anteeksi,
musta on tullut nykyään näköjään
ihan pehmo lasten kasvattaja!
------------------
Sonja tuli yökylään,
ensitöikseen pussasi
Eemelin melkein hengiltä...
...Ennalle vähän hellempi halaus...
...yhtenä iltana kuu näytti
sumuisessa kelissä
aika makeelta.
-----------------
Vappuaattona lähdettiin
töiden jälkeen työkaverien kanssa
yhdelle Birgeriin...
...sitten kotiin loppuvappua viettämään...
...joltain oli karannut Marimekon vappupallo...
...kokki alkoi tehdä
vapputaikojaan...
...ja hupsista, se loihti sellaiset simpukkapastat,
ettei ole moista herkkua tässä mökissä
ennen syöty...
...otettiin me vähän skumppaakin
juhlan kunniaksi...
...ei ollut seuraavan päivän brunssissakaan
mitään valittamista.
...kivat pukuhuoneet ja saunat,
mutta luulin, että siellä olisi
joku uusi lämpimämpi allas,
mutta ei,
yhtä kylmää oli
vesi ja ilma kuin ennenkin.
------------------
Viime lauantaina piti
pistää herätyskello päälle
ja lähteä kesän ensimmäiseen
scramble kisaan "rämpimään".
Hauskaa se oli,
vaikka aamu oli tosi viileä...
...eikä puttipeli eikä
mitkään muutkaan lyönnit
lämmenneet...
...vaikka päivän mittaan
keli sentään alkoi lämmetä....
....peliparilla onneksi
kaikki lyönnit kulki upeasti,
joten iloitsimme heidän lyönneistään 👍
-------------------
Sitten pohdittiin illalla
Marin ja Riikan kanssa,
että miksi jengi ei käy
nykyisin enää
toisillaan extempporee kylässä...
...ihan vaan kahvilla...
...varmaan nykyiset Facet ja muut somet
on tulleet tilalle, ei tavii käydä
turisemassa kuulumisia,
kun niitä voi helposti lukea
nykyisin Facesta...
...keitettiin sitten kahvit
ja leikittiin
"että näin se oli ennenvanhaa"!
----------------
Huhtikuu olikin lopulta aika hektinen,
kun tuli yksi ylimääräinen "projekti".
kun tuli yksi ylimääräinen "projekti".
Tämän kylmän kevään aikana oli
alkanut kypsyä sellainen ajatus,
että parin vuoden päästä vois
vaikka vaihtaa työpaikkaa.
Niinpä ennen maaliskuun
Espanjan reissua
ajattelin alkaa jo kokeilemaan
ja laitoin muutaman
hakemuksen maailmalle.
Olisihan se hienoa,
jos edes pääsisi
johonkin haastatteluun,
eikä haittaa vaikka vielä ei
oikeasti tärppäisi,
koska nykyisessä työssä
kolleegat on tosi ihania.
Espanjassa sitten huomasin,
että oli tullut soitto jostain numerosta,
en jaksanut soittaa takaisin,
joku lehtimyyjä siellä olisi kuitenkin...
...seuraavana aamuna Espanjan
aikaan (ja lomalaisen mielestä)
tosi aikaisin puhelin pirisi,
vastasin unenpöppöröisellä
äänellä...hupsista...
...sieltä tulikin kutsu työhaastatteluun!!
Sitten meni päivä,
niin puhelimessa pirisi
taas outo numero
taas outo numero
...hupsista...
tuli kutsu toiseen työhaastatteluun!
Molemmille kerroin olevani reissussa
ja ensimmäinen mahdollinen
tapaamisaika on maanantaina
mahdollisimman myöhään iltapäivällä
(kun sunnuntai yönä oli
paluu Espanjasta kotiin
paluu Espanjasta kotiin
ja maanantai-aamuna pitää
mennä ensin töihin).
Mielestäni sain sovittua haastatteluajat 14.30-15.30
Helsinkiin ja seuraava 16-17 Espooseen.
Sitten kun maanantaina aloin katseleen
ja ihmetteleen meiliä,
että mikä ihmeen UTC aika??
Nyt Suomen aikaan se näyttää,
että eka tunnin haastattelu olisi
Helsingissä klo 15.30
ja toinen klo 16.00 Espoossa!
Enhän pysty mitenkään olemaan
kahdessa paikassa samaan aikaan!
Sain onneksi sovittua lennossa
ensimmäisen haastattelun
sittenkin tuntia aikaisemmin...
...näin jäisi noin puolen tunnin
siirtymäaika Helsingistä Espooseen.
Jossain vaiheessa ajattelin,
että jaksanko lähteä ollenkaan
tuohon haastattelureissuun,
kun ei mitään pakkoa ole...
...no mutta...
...kaksi kärpästä samalla iskulla,
...kaksi kärpästä samalla iskulla,
joten kyllä käyn näyttämässä
naamani, kun kerran mahdollisuus on,
voisihan siitä poikia jotain
vaikkapa joskus myöhemmin.
Mikään navigointisofta ei
taaskaan puhelimessa toiminut,
joten suunnistin Ruoholahteen
googlemapsin sinistä
pallukkaa seuraten...
...parkkipaikka löytyi jostain ahtaasta
kadun päästä siten,
että perä oli jossain
keväisessä lumikinoksessa...
...olin parkkimaksusession jälkeen
minuuttia ennen
oikean osoitteen oven takana...
...ensimmäinen haastattelu oli
niin mukavan ja houkuttelevan oloinen,
että aloin ajatella...WAU!
Tänne kyllä tulisin jos pääsisin!
Siinä rupatellessa
unohdin ajankulun...
unohdin ajankulun...
...puhelin oli jäänyt takin taskuun,
eikä mitään hajua kuluneesta ajasta,
olenko ollut siellä neukkarissa jo yli tunnin (?)...
...seuraavaan haastatteluun
Espooseen pitää vielä ehtiä!
Haastattelu loppui...
...pääsin katsomaan kelloa...
...pääsin katsomaan kelloa...
16 minuuttia aikaa löytää seuraava
osoite Espoossa!
Nyt ei ole aikaa ajaa harhaan!
Nyt ei ole aikaa ajaa harhaan!
Onneksi ei tullut Googlemapsin
sinisen pallon kanssa eksymisiä,
olin parkkipaikkajuttujen jälkeen
Espoossa minuuttia ennen
noin oikean (viereisen) oven takana.
Tämä toinen haastattelu oli vähän outo,
henkilöstöpuolen poika oli ihan mukava.
mutta "tulevan esimiehen" tyyli
oli omituisen kylmä,
oli omituisen kylmä,
hän ei katsonut silmiin kertaakaan
ensimmäisten minuuttien aikana,
häntä ei voinut kätellä,
koska hän oli ollut kipeänä...
...tilanne tuntui sellaiselta,
että sitä tyyppiä ei voisi
koko haastattelu vähempää kiinnostaa
ja kysymykset ja kommentit muunmuassa tällaisia.
"Mitä eroa on informaatiolla ja datalla?"
"Onko sulla käsitystä millaiset autojonot tuossa Kehä I:llä on aamuisin?"
Sanoin olleeni aiemmin Mankkaalla töissä pari vuotta.
"No sitten et tiedä, että ne jonot alkaa vasta Mankkaan jälkeen."
(Siihen aikaan pahin ruuhka oli kyllä kokemukseni
mukaan Leppävaaran kohdalla.)
Mutta en ehtinyt tuotakaan sanomaan ääneen,
sillä seuraavaksi tää henkilöstöpuolen poika
ja tää IT-puolen esimies alkaa
kinaamaan keskenään kesken haastattelun,
että onko etätyöt ylipäätään ok
ja kenenkä mielestä on ok ja miksi olisi ok!??
Siinä sitten sivussa seurasin
heidän keskinäistä väittelyä 😂
Lopulta kaiken "vähän kummallisen keskustelun"
jälkeen kysyivät,
että onko mulla kysyttävää.
jälkeen kysyivät,
että onko mulla kysyttävää.
Oli pakko ujona rohkeasti sanoa,
että ei ole oikeastaan kysyttävää,
mutta että...
"Tämä oli ihan
erilainen haastattelu kuin
missä juuri äsken kävin.
Te haette sellaista ihmistä,
jonka pitäisi osata valmiiksi
piiruntarkasti nuo
kaikki vaaditut osa-alueet,
äskeisessä haastattelussa haettiin
lähinnä tiimiin sopivaa henkilöä,
toki sopivaa kokemusta ja osaamista
haettavaan työtehtävään pitää olla,
mutta jos jostakin työvälineestä
ei ole vielä tarkempaa kokemusta,
niin sen voi opetella,
käymällä alkuun vaikka
talon ulkopuolella koulutuksessa."
Enivei...tulihan käytyä...
...nauratti koko matkan
kun ajelin kotiin.
kun ajelin kotiin.
Miten voikin olla kaksi niin
erilaista työhaastattelua
erilaista työhaastattelua
16 minuutin siirtymäajalla,
mutta kannatti ajaa,
olihan kokemus
tuokin maanantain iltapäivä 😂
tuokin maanantain iltapäivä 😂
Meni noin viikko, niin
siitä Helsingin haastattelun
"Wau!"-paikasta soitettiin
ja kutsuttiin toisen
kerran haastatteluun...
ja kutsuttiin toisen
kerran haastatteluun...
Hupsista!
...alkoikin vähän jänskättämään,
...alkoikin vähän jänskättämään,
koska paikka alkoi kiinnostamaan
todella sen ensimmäisen
haastattelun perusteella...
haastattelun perusteella...
Lähdin sovittuna päivänä matkaan,
eikös kehä III:sen kohdalla
auto alkaa piiputtamaan...
...ja vikakoodia pukkaa
auto alkaa piiputtamaan...
...ja vikakoodia pukkaa
ruutuun niin, ettei lukea kerkee...
...ajattelin, että älä NYT auto simahda,
olisi tänään tärkeää päästä perille ajoissa!
Ajattelin, että nytkyttelen sillä rakkineella
niin pitkälle kun pääsen ja
jos matka loppuu kokonaan kesken,
niin sitten laitan hätävilkut päälle
ja jätän sen romun vaan johonkin
tienposkeen ja tilaan taksin,
että kerkeän ajoissa perille!
tienposkeen ja tilaan taksin,
että kerkeän ajoissa perille!
Auto oli jossain vikasietotilassa,
eli se ei sietänyt yhtään
millään vaihteella
yli 2000:tta kierrosta,
millään vaihteella
yli 2000:tta kierrosta,
mutta pääsin koko loppumatkan
nytkytellen, hitaasti
ja epävarmasti kohteeseen
nytkytellen, hitaasti
ja epävarmasti kohteeseen
ja sain sen johonkin parkkiruutuun.
Lopulta olin kaikkien jännittävien tilanteiden
jälkeen jopa pari minuuttia etuajassa.
Tuosta toisestakin haastattelusta jäi
taas mukava fiilis.
Siitä noin viikon päästä
sieltä soitettiin...
että Psyconista joku
ottaa minuun yhteyttä lähipäivinä,
ottaa minuun yhteyttä lähipäivinä,
niin voi sopia ajan psykologisiin testeihin...
...no hupsista...oho...
...olen päässyt siis seuraavaan vaiheeseen.
Voi kauheeta, jos selviäsinkin siitä vielä
seuraavaan vaiheeseen eli
terveystarkastukseen, veri- ja pissatesteihin!
En ole yhtään kattonut mitä olen syönyt,
ei ole mitään hajua nykyajan veriarvoista,
kun ne on viimeksi katsottu lähes 7 vuotta sitten.
Aloin sekoittamaan "terveys-smoothieita" iltaisin,
vedin hädissäni avokadoa leivänpäälle
ja lisäsin roimasti valkosipulia ruokaan...
Voi kauheeta, jos selviäsinkin siitä vielä
seuraavaan vaiheeseen eli
terveystarkastukseen, veri- ja pissatesteihin!
En ole yhtään kattonut mitä olen syönyt,
ei ole mitään hajua nykyajan veriarvoista,
kun ne on viimeksi katsottu lähes 7 vuotta sitten.
Aloin sekoittamaan "terveys-smoothieita" iltaisin,
vedin hädissäni avokadoa leivänpäälle
ja lisäsin roimasti valkosipulia ruokaan...
...samaan aikaan töissä oli dead-dead-linet
ylitetty ja piti tehdä pitkää päivää ja
samaan syssyyn sieltä Psyconista soitettiin,
että tuutko nyt heti tämän viikon perjantaina
vai ensi viikon torstaina psykologisiin testeihin?
Otin sen "heti perjantain"...
...hoidetaan sekin kaiken kiireen keskellä
pois päiväjärjestyksestä...
...sitten sen jälkeen voi huilata...
...mutta ennen tuota perjantaita
piti hoitaa nopeasti pitkät päivät normiduunia
ja tehdä valmistautumisjutut psykologisiin
netissä nopsaa
ennen varsinaista testipäivää...
ennen varsinaista testipäivää...
ARGH! Ja siinä valmistautumisjutussa
kysymykset oli samaa mieltä-eri mieltä
ja siltä väliltä kaikkea...
...ja tyyliin...
..elämäsi 3 parasta onnistumista
ja 3 pahinta virhettä...
...joutu vähän miettiin...
...niiden kaikkien täyttäminen
vei enemmän aikaa
kuin olin "budjetoinut"...
...no..lopulta kaikki hässäkät
ja työhommatkin oli tehty
ja koitti se testipäivä...
...junailin (siis junalla, en lähtenyt autolla)
itseni sinne määränpäähän
pari minuuttia etuajassa...
...laitoin takin naulakkoon
ja otin kupin kaffetta,
niin eikös ala palohälyttimet soimaan...
...henkilökunta ei näyttänyt tajuavan
mitä pitää tehdä, varmistivat ensin, ettei
vaan olisi joku paloharjoitus,
ei ollut...
...lopulta koko talo tyhjeni yrityksistä
mitä pitää tehdä, varmistivat ensin, ettei
vaan olisi joku paloharjoitus,
ei ollut...
...lopulta koko talo tyhjeni yrityksistä
ja ihmisistä siihen
Mannerheimintien aukiolle...
...ja palokunta saapui paikalle...
...no ei mennyt kuin about vartti,
niin hälytys oli jo ohi ja testipäivä alkoi...
(piti kirjottaa siitä testipäivästä monta juttua,
mutta en nyt jaksa)
...enivei...
...meni puolitoistaviikkoa, niin sitten tuli soitto,
että "Sut on valittu!"
"Nyt kyllä pätkii yhteys...siis mitä sä sanoit?"
"Juu. Sut on valittu, mutta pitää vielä
hoitaa toi Mehiläinen...eli loput muodollisuudet.
Sulle soitetaan sieltä, niin sovitte ajanvarauksen."
Aha....oho...HUPSISTA!!!
Mutta siinäkin oli sitten vielä monta mutkaa,
kun se tietty työterveyshoitaja olikin lomalla...
...enivei...sain järjestettyä niin,
että kuplaotassa sain lopulta antaa
kaikki loputkin dopingnäytteeni täällä
Hämeenlinnan Mehiläisessä...
...kaikki sokerit, kolesterolit, hemoglobiinit
ja jopa maksa-arvotkin oli viitearvoissa...
...kaikki sokerit, kolesterolit, hemoglobiinit
ja jopa maksa-arvotkin oli viitearvoissa...
...ja sitten vielä käynti
siellä työterveyshoitajalla,
liikenne oli isolla kirkolla
silloin leppoisaa,
eikä autokaan oikutellut...
liikenne oli isolla kirkolla
silloin leppoisaa,
eikä autokaan oikutellut...
Ajattelin että se työterveyshoitaja
enää katsoo
vielä jotain näkö ja kuulojuttuja,
mutta ei, se mittasi vyötärönympäryksen...
..aattelin, ett tähänkö tää prosessi nyt
päättyy...samperin talven kaamoskiloihin!
ja sen perään samalla reissulla
kirjotettiin työsopimus
ja sen perään irtisanoutuminen...
Hupsista!
Sitten hiljaa mielessäni tajusin,
että pitää jättää ne ihanat
nykyiset kolleegat
nykyiset kolleegat
ja siirtyä uusiin haasteisiin...
...tuli haikeus...
en uskaltanut uutta työpaikkaa
vieläkään juhlia
kun yhdellä vapusta jääneellä
en uskaltanut uutta työpaikkaa
vieläkään juhlia
kun yhdellä vapusta jääneellä
No ei muutakuin pikkuhiljaa nokka kohti uusia haasteita : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti