Saigonin maisemat (Ho Chi Minh)

Tänään illalla lähtö kohti Turenkia, 

huomenna iltapäivällä pitäisi olla perillä.

Tähän vähän kuvia Saigonin maisemista

ja tarinaa vietnamilaisista jutuista.

Tässä hauskat drinksumukit.

Ja tässä kuva Saigonin "hullusta" kävelykadusta,

jossa seka-meteli-soppa on melkoisen äänekästä.

Hotellin kattoterde oli pieni, 

mutta siellä oli rauhallista ja mukavat maisemia.

Yksi päivä meni krokotiilien metsästyksessä Mekong-joella 

(ja tuolla päivän retkellä oli kauheasti kaikkea muutakin infoa ja nähtävää).

(Mekong on yksi maailman suurimmista joista. 

Se saa alkunsa Kiinan Qinghain maakunnasta, 

josta se kulkee Tiibetin ja Yunnanin maakunnan, 

Myanmarin, Thaimaan, Laosin, 

Kambodžan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen.)

Vietnamilainen opas kertoi,

 että kun hän oli pikku poika, 

niin joki tulvi aina tiettyyn aikaan vuodesta niin paljon, 

että kouluun piti kävellä tulvivia teitä pitkin

ja kalatkin tuli uiskentelemaan jalkoihin noilla tulvivilla alueilla.

Nykyisin joki on padottu yläjuoksulta 

niin monesta kohtaa

ja tulvia ei enää ole, 

mutta nuo Kiinaan rakennetut padot 

aiheuttavat kaikennäköisiä

ongelmia joen alueen viljelijöille ja luonnolle.

Joskus oppaan (ja muidenkin vietnamilaisten) 

englannin aksentista oli hankala saada selvää.

Ikään kuin he eivät osaisi lausua F-kirjainta,

esimerkiksi "banking bee" ei olekaan "pankkiampiainen",

vaan banking fee (pankkimaksu).

Eikä heillä oikein ole hallussa englantilainen R-kirjainkaan.

.

Alkuun ihmettelin, 

että kylläpä opas puhuu tosi paljon vankiloista,

koska usein hänen jutuissa kuului sana "prison",

mutta pikkuhiljaa asiayhteydestä ymmärsin, 

että hän tarkoittikin sillä "reason"-sanaa,

"Because"-sanan hän lausui "biko", ilman s-kirjainta

ja kalan (fish) hän lausui joka kerta "fix".

Sitten kun pikkuhiljaa vähän alkoi tajuta

 heidän aksenttiaan, 

niin saattoi tarinoista jotakin pientä ymmärtääkin.

-------------------------------

Vietnamilaisissa veneissä keulassa olevat kaksi silmää 

ovat perinteinen ja symbolinen piirre, 

jolla on sekä kulttuurinen että käytännöllinen merkitys. 

Silmiä pidetään suojelusmerkkinä,

joiden uskotaan pitävän pahat henget 

ja huonon onnen loitolla. 

Monissa Kaakkois-Aasian kulttuureissa uskotaan, 

että henget voivat asua meressä tai joessa, 

ja silmät auttavat "näkemään" ja 

väistämään vaaroja – niin näkyviä kuin näkymättömiäkin.

Perinteisesti veneitä pidetään "elollisina" – niillä on oma henki. 

Silmät tekevät veneestä "täydellisen olennon", 

joka voi nähdä minne se menee ja navigoida turvallisesti.

Ja nuo joenvirran pinnalla matkaavat

irtonaisen näköiset "lumpeet"

ei olekaan irronneet mistään, 

vaan ne kasvaa noin, 

joen virran mukana.

Valitettavasti kelluvista muoviroskista sen kyllä huomasi, 

että Mekong on yksi maailman saastuneimmista joista. 

Sen kautta kulkee vuosittain arviolta 40 000 tonnia

 muovijätettä Tyyneenmereen.

Miksiköhän niitä roskia kukaan ei kerää joesta pois?

Luulisi, että pinnalla ajelehtivat roskat olisi helppo kerätä.

Lounashetki pidettiin rämeikössä, 

tuo rapea kala syötiin suomuineen.

Maisteltiin kaikenlaisia ihme hedelmiä, 

jollaisia eurooppalaiset ei ole välttämättä ikinä nähnytkään.

Esimerkiksi alla kuvassa on Jackfruit 

eli jakkihedelmä on maailman suurin 

puussa kasvava hedelmä, 

joka voi painaa jopa 50 kiloa 

ja kasvaa lähes metrin pituiseksi. 

Sen kuori on vihreä ja kuhmurainen, 

ja sisällä on keltaisia, makeita hedelmälohkoja, 

jotka ympäröivät suuria siemeniä. 

Suomessa tuoretta jackfruitia on harvoin saatavilla, 

mutta sitä voi löytää säilöttynä tai pakastettuna erikoisliikkeistä.

-------------------------------

Isomman veneen keula

Tuolla pikkuisen veneen reissulla toivoin näkeväni krokotiilejä, 

mutta pysyivät piilossa.

Keskustassa riitti hulinaa.

Lämpöä +34, uskaltauduin veteen.

Markkinoilla kaupan teko kesti, 

kun piti aina tinkiä hinta vähintään puoleen pyydetystä.

Haukkuja täällä on paljon vähemmän kun Espanjassa, 

mutta ne menee tottuneesti skootterin kyydissä.

Aika monen valkoisen koiran häntä ja korvat oli värjätty.

Bitexco Financial towerin 49. kerroksen maisemia.

Torni on suunniteltu lootuksenkukan nuppia 

muistuttavaksi – lootus on Vietnamin kansalliskukka 

ja kulttuurisesti tärkeä symboli.

Rakennuksen 52. kerroksessa on näyttävä, 

ulkoneva helikopterialusta, 

joka tekee tornin siluetista ikoniseksi. 

Hauska fakta: alusta rakennettiin, 

vaikka sitä ei ole juuri käytetty.

Linkki videokoosteeseen https://youtube.com/shorts/5pqlcVSgcuI?feature=shared

Hoi An

On niin paljon ollut nähtävää, uutta tietoa Vietnamista ja koettavaa, että blogin päivitys laahaa jo pahasti perässä.

Ja kännykällä tämä päivitys on vähän hankalaa, tarvii korjata kirjoitusvirheet yms kunhan pääsee kotiin tietokoneelle.

Hanoi, pohjoisessa oli pilvinen ja kylmä, keskimäärin noin 20 astetta.

Hoi An ilmastoltaan ja lämpötiloiltaan Espanjan tasoa.

Täällä Saigonissa, etelä-Vietnamissa on kaksi lämpötilaa, kuuma ja erittäin kuuma. Nyt maaliskuun alussa on vaan kuuma.

Tähän vähän kuvia Hoi Anista.

Parvekkeen katon pikku lemmikki.

Fillarointia...

...ja Cua Dais beachin kulkukoirat

Biitsi on yli 20 kilometriä pitkä, mutta roskaisempi kuin Fugessa.

Rapujen kotikoloja on paljon, mutta yhtään ei päivällä näkynyt.

Fillari-reissulla stoppi joenvarrelle sumpille (kaljalle).

Lähtöpaikka etelä-Aasian pisimmälle köysiradalle. Juu, on rinteet päässy vähän ruohottumaan.

Vuori oli harmillisesti tuona päivänä ihan pilvessä.

Tämä kultainen silta vuoren päällä suosittu turistinähtävyys.

Koko paikka oli rakennettu ihan satu-maailmaksi.

Jonotus elokuvateatteriin, jossa penkeissä oli turvakaaret, koska penkit heilui esityksen mukana.

Näköjään puhelin kuumenee täällä Saigonissa niin, että päivitus jumittaa ja netti ei toimi tuolla kaupungilla lähes ollenkaan, vain silloin tällöin.

Mutta täällä (Hoi An - Saigon vajaa 2 h) lennon aikana näpsytelty videokooste:

https://www.instagram.com/reel/DGmtar-z4NX/?igsh=ZnQ4ZDE0dG5tZnU0Linkki instan Hoi Anin koosteeseen

Eksoottinen junamatka

Junamatka Hanoinsta Da Nangiin oli jotenkin tuskaisen mieleenpainuva.

Hanoin juna-asema.

Matka kesti yön yli, noin 16 tuntia.

Onneksi junasta löytyi ravintola, josta sai olutta ja aamupalaksi nuudelia (lounaaksi nuudelia ja iltapalaksi nuudelia).

Alkaa pikkuhiljaa oppia syömään puikoilla, pakosti, koska jos on nälkä ja muita sopivia ruokailuvälineitä ei välttämättä löydy.

Juna oli paljon nuhjuisempi kuin osasin edes odottaa.

Työntekijöitä on kyllä, mutta siivoojia ei juurikaan näkynyt.

Tämä ikkuna taisi olla puhtaimmasta päästä.

Pitkiä makuuvaunuja oli varmaankin yli 10.

Jokaisessa monta 4 hengen hyttiä.

Junassa riittää pituutta, ainakin monta sataa metriä.

Alkumatkasta vessat oli vielä näinkin "siistejä"...

...mutta loppumatkasta piti varoa kenkiä, koska vesivessa...ja useimmat hieman tukossa, joten junan heiluessa, tavaraa saattoi läikkyä sinne tänne...paperi oli myös usein loppu.

Hytit oli jaettu neljälle hengelle ja niin kylmiä, että kaikki taisi nukkua peiton alla mahdollisimman monella vaatekerroksella.

Meidän hyttikavereina oli keski-ikäinen mukava saksalainen pariskunta, 

jotka olivat ensimmäisellä Aasian matkalla.

 Oikeastaan kaikki turistit näytti olevan junassa vähän ymmällään, joten varmaan suurinosa oli ensikertalaisia junamatkailijoita.

Paikalliset erotti kyllä, ne otti matkan ihan vaan rennosti, veti röökiä vaunujen välitilassa, mutta eipä se juurikaan haissut, kun heiluvissa ovissa oli melkein 5 sentin rakoset eli ilma vaihtui hyvin vauhdissa.

Yritin nukkua yläsängyssä ja havahduin yöllä siihen, että oli lähdettävä veskireissulle.

Samalla siinä hämärässä huomasin, 

että joku ötökkä laskeutuu katon rajasta seinää pitkin suoraan sänkyäni kohti.

Se oli tumma, pyöreähkö ja noin sentin halkaisijaltaan. Hämähäkiksi vähän liian pullea ja lyhytjalkainen.

En yrittänyt tappaa sitä, enkä huutanut, mutta päätin, että tuohon sänkyyn en todellakaan enää palaa.

Niinpä pungin itseni väkisin loppu yöksi kämppiksen viereen alasängylle, mahdollisimman kauas seinästä, jotta kaikki seiniä pitkin laskeutuvat ötökät puree ensimmäisenä häntä.

Herranjestas, että oli ahdasta, tilaa nukkua vain noin 20 senttiä, joten olin puoliksi pöydän alla matkalaukkuni päällä.

Asentoa ei mahtunut yhtään vaihtamaan.

Aamulla kuulin, että myös viereisessä hytissä oli ollut "ylimääräinen seuralainen", joka oli kuulemma näyttänyt joltain koppakuoriaiselta.

Päivällä ötököitä ei näkynyt.

Jatkossa voisi välttää junalla matkustamista, ainakin öisin.

Nyt taas osaa arvostaa minkä tahansa hotellihuoneen väljyyttä, siistiä vessaa ja leveää sänkyä.

Täällä Hoi Anissa on paljon lämpimämpää, (yli +20) ja hieman rauhallisempaa kuin Hanoissa.

Marmorimyymälästä voisi ostaa ja tilata mitä vaan, kuljetus kotimaahan sisältyy hintaan, mutta keskikokoisetkin patsaat ja suihkulähteet maksaa monta tonnia, euroissa.

Hotellin sisäpihalla voisi pulahtaa, jos tarkenisi.

Yöllä biliksen peluureissulta kämpälle kävellessä näin oikeasti yhden todella ison rotan, pituutta ilman häntää noin 30 senttiä,

 ja pari pienempää vilahti siellä täällä.

Jäteastioita on aika vähän, joten roskapussit jätetään yöksi kaduille ja siivoojat kerää ne käsin sellaisiin pyörillä työnnettäviin, kottikärryjä isompiin jätevaunuihin.

Muut roskat kerätään kaduilta luudalla ja rikkalapiolla.

Päivisin täällä on suht siistiä.