Eemeli, (18 v), luki minulle yhtenä iltana (alla julkaisemani) tekstin,
jonka hän oli kirjoittanut lukion harjoitus kirjoitustaidon koetta varten.
Hämmästyin ja nauroin monessa kohtaa,
kun ymmärsin joidenkin asioiden kumpuavan
hänen omakohtaisista kokemuksistaan
Jotenkin todella hienosti nuori mies kuvailee kirjallisesti,
mitä hän ajattelee informaatiosta.
Opettaja oli tietysti nuhdellut Eemeliä,
kun hän oli unohtanut laittaa tekstille otsakkeen,
joten minä kirjoitin sen nyt noin:
Totuutta voi kysenalaistaa, mutta tahallaan perätöntä potaskaa ei auta höpöttää
Totuus on kuin valtauskontojemme jumalat. Kaikilla eri ryhmillä on omansa ja aina käydään, on käyty ja tullaan käymään kiistaa siitä, kellä se yksi ja ainut totuus on. Joka tuutista huudetaan, että "täältä se totuus löytyy!" Jos joku taas haluaa sekoittaa pakkaa ja kokee hyötyvänsä epävarmuudesta, pistää hän sitten ilmoille uuden jos toisenkin "totuuden". Tässä pohjattoman informaation kylvämisessä ongelmaksi tulee se, että ihminen ei välttämättä aina tyydy tieteellisesti todettuunkaan faktaan ja tämä rupeaa epäilemään aiemmin faktaksi luulemaansa.
Minkälaisen informaation voin sitten tulkita oikeaksi? Tieteessä voidaan aina toistaa kokeet ja saada tietyt tulokset, mutta miten voin tietää Ameriikan mysteeri drooneista tai Venäjän nuorien käännyttämisleireistä? En varmaan mitenkään, mutta ehkä tutkimalla ja loogista ajattelukykyä hyödyntäen pääsen oikeaan suuntaan.
Nykypäivänä meille Suomeenkin on rantautunut kaikkea valtamedian sanomaa vastustavia, lähinnä ääri-oikeiston tekaisemia mielipiteitä, joita pieni ja äänekäs vähemmistö polkee perheensä ja ystäviensä sosiaalisen median syötteisiin. Nämä hyvin lennokkaat kirjoitukset ovat usein hyvin asiasta kissaan pomppivia ja niihin on vielä sekoitettu reilulla mitalla jotain astrologiaa tai vastaavaa hengellistä sisältöä sekaan eräänlaisena "todisteena" siitä, että kaikki käy järkeen tähtienkin asennon puolesta. Vaikka itse en ole tähän virtaan vielä ajautunut, on silti kaiken rokotusvastaisten, Venäjä-myönteisten ja salaliittoteorioin varusteltujen tekstien vaikutus loppujen lopuksi suuri meidän melko hyvin koulutettuun kansaankin.
Suomessa sananvapautta ja demokratiaa vaalitaan aivan kuin nämä olisi kirjattu jotenkin lakiin, mutta silti tavan tallaajista osalla on jonkinmoista skeptisyyttä valtamediaan. Itsekin otan tietenkin kaikki pienellä hyppysellä suolaa, mutta itse luotan vielä vaikkapa Yleisradioon vastuullisena uutislähteenä. Tottakai siinäkin pieniä vinoumia löytyy.
Kuvaillessaan entisajan sotapropagandaa, toimittaja Joni Nieminen on artikkelissaan kirjoittanut: "Oma yhteiskunta pyrittiin esittämään hyvänä ja vastustajan yhteiskunta pahana." Tätä efektiä olen ainakin itse tulkinnut olevan länsimaisessa vapaassa mediassa tietyssä mitassa tälläkin hetkellä. Euroopassa vallitsevan sodan piti loppua viikossa, mutta sen jatkuessa on eletty "Venäjän viimeisiä hetkiä" kohta kolmatta vuotta. Nyt tämä toiveikas uutisointi kostautuu aiheuttamalla epäröintiä kansalaisissa. Ukrainassa toistuu jatkuvasti televisiosta valtiota ja sen saavutuksia ylistävää propagandaa, mutta ukrainalaiset näkevät sen lävitse ja haluaisivat tietää vain rehellisesti karut faktat.
"Rehellisyys maan perii", kuuluu vanha sanonta. Ihmiset tahtovat aina olla inessä ja ajan hermoilla ja näin he valvovat uutisvirtoja, palstoja tai somepäivityksiä. Sananvapaudessa on vain se ongelma, että kaikilla on vapaus sanoa mitä vain. Se on sekä siunaus että kirous. Kun on maailmalle avoin, on avoin myös kaikelle disinformaatiolle. Jos pidät ovea auki päästääksesi koiran sisään, niin samallahan siitä livahtaa muutama hyttynen. Hyttysethän eivät ole katoamassa mihinkään. On siis erittäin ärkeää hallita medianlukutaitoja, jotta ei vahingossa löisi koiraa. Se siitä kielikuvailusta.
Nykypäivänä meille virtaa tekoälyn tekemää, melko uskottavaa sisältöä. Eväitä Opiskeluun -sivustolla julkaistussa, medianlukutaidoista muistuttavassa artikkelissa sanotaankin, että: "nykyisiä Deepfake-videoita on lähes mahdotonta tunnistaa". Artikkelissa annetaankin vinkkejä siihen, mistä moisen videon voi havaita. Artikkelissa myös mainitaan aiemmin, että: "somessa ihmiset eivät välttämättä tutki ollenkaan juttujen julkaisijoita pintaa syvemmältä", joka on tärkeä pointti kun otetaan huomioon alustat, kuten TikTok tai Instagram.
Huoleni tässä on se, että alustojen algoritmit puskevat sisällöstä riippumatta minkä tahansa videon pinnalle, huolimatta sen aitoudesta tai tavoitteesta. Olen huomannut esimerkiksi ystävieni tekevän poliittiset mielipiteensä melko epäpoliittisin perustein. Vaikkapa Joe Bidenia ja Donald Trumpia vertaillaan sen perusteella, kumpi kaatuilee enemmän. Näistä voitaisiin helposti tehdä lyhyitä klippejä tekoälyllä ja näiden klippien variaatio ja määrä voisivat vääristää oman ikäluokkani medianlukutaidottomien edustajien mielipiteitä jonkin verran. Oma radikaali mielipiteeni asiaan onkin se, että tekoälyä täytyisi säännellä enemmän ja tekoälyllä tuotettu sisältö pitäisi erotta normaalista sisältövirrasta, kuten mainoksetkin.
Mainoksista puheen ollen, tuntuu että kaikki nykypäivänä on jonkun agendaa puskevaa. Hiljan somessa paljon sisällöntuottajia sponsoroinut PayPalin Honey-palvelu, on paljastunut myyjien komissioita varastavaksi applikaatioksi. Palvelussa oli toiminto, joka vaihtaa asiakkaalle markkinoineen sisällöntuottajan tilalle palvelun itsensä, joka vie sisällöntuottajalta komissiot ja antaa ne Honeylle. Tätä markkinoitiin sillä, että asiakas saisi palvelusta ilmaisia alennuksia, joka tavallaan oli asiakkaan näkökulmasta totuutta. Tässä tilanteessa ei edes valehdeltu, vaan oli valikoitu, mitä osia totuudesta annetaan. Se on markkinoinnille oleellista. EU:n kilpailusäädösten ollen melko hyvällä kantilla mainoksissa ei saa suoraan valehdella, mutta annettavaa informaatiota voi tietenkin valikoida. Tämä ottaa itseä kaaliin. Onneksi olin itse skeptinen Honeyn suhteen ja jätin lataamatta. Auttoi olla jäärä.
Mitä olen oppinut etenkin lukion aikana etsimään, on tietyn tekstin tai sisällön teesi ja taka-ajatukset. Jos Vapaa-ajan kalastajat -lehdessä sanotaan, että virveli on kalastajan paras väline, niin melko nopeasti löydän myös virvelivalmistajan logon sivun alareunasta ja vedän johtopäätöksen, että tällä vain yritetään saada myytyä virveleitä. Ha-haa! Nerokasta. Kuitenkin ymmärrän, että medianlukutaidoissa on aina kehitettävää, etenkin kun valtavasta määrästä eriävää informaatiota täytyy löytää aina uusia tapoja horjuttaa totuutta johonkin suuntaan.
Maailmassa on aina tahoja, hyviä sekä pahoja, jotka tahtovat käyttää tapoja, jotka käännyttävät ihmisiä uskomaan omaan asiaansa. Meidän hyvin polarisoituneessa maailmassa toivoisinkin ihmisten käyvän enemmän dialogia, vähemmän monologia. Rokotesalaliitosta öyhötys Facebookin kommenttikentässä ei ole mielestäni kaiken fiksuin tapa ilmaista itseään, eikä se kehitä mitään/ketään. Tämän lisäksi medianlukemisen jaloa taitoa tulisi vaalia, koska sen merkitys kansainvälisessä mediavirrassa on aina vain suurempaa.
Kaikella informaatiolla on joku tarkoitus ja se olisi hyvä hahmottaa. Totuus voi myös olla tylsä. Sitä voi kyseenalaistaa, mutta tahallaan perätöntä potaskaa ei auta höpöttää.
VastaaLähetä edelleen |
