Sekunttipeliä...


Toissa perjantai-iltana ajattelin,

että jos saan blokiin jotain kirjoitettua,

niin hyppään yhdeksän junaan ja

lähden serkkua 

moikkaan Parolaan.



(Lähtiessä kerkesin vaan tajuta, 

että nyt ON KIIRE 


ja näköjään pirullisen liukasta!)



Aikataulu oli lopulta niin tiukka,

että viipotin liukkauden takia

"matalalla puolijuoksua" asemaa kohti.



Aseman väärällä puolella 

hengästyneenä tajusin,

että kello on tasan sillä hetkellä 

justiin sen verran, 

että junan olisi pitänyt

jo tulla...



...ajattelin silti koittaa vielä onnea...



...jos viipotan jäistä tietä pitkin

vielä nopeammin

 ja vielä matalammalla

alikulun kautta radan toiselle puolelle 

ja jos juna olisi noin 3 minuuttia myöhässä,

niin saattaisin ehtiä...



...mutta juna olikin 

 4 minuuttia myöhässä...



...eli kerkesin vielä laiturilla 

pysähtyä hengähtämään muutamaksi 

sekunniksi ennen junaan hyppäämistä,

mutta lippua ei enää pystynyt

puhelimella "menneisyyteen"

ostamaan ja 

koska lukulasit  

oli siinä hötäkässä jääneet kotiin, 

eli en nähnyt 

kännykän näyttöä kunnolla, 

en ehtinyt ostaan puhelimesta

lippua enää seuraavaltakaan asemalta.



Ja sitten olinkin jo perillä.



Oli siis pakko

matkustaa pummilla koko matka,

joka kesti kokonaiset 14 minuuttia.



----------------



Jäin miettimään, 

että mitenköhän ostetaan junalippu, 

jos juna on myöhässä

ja sittenkin kerkeät siihen?



Luulisi mobiilisovelluksen 

"lipunmyynti kiskan"

olevan junien kanssa reaaliajassa...



...mutta ei...



...sovellus olettaa,

että kyseinen asema 

on ohitettu aikataulun mukaan

jo aikoja sitten,

eikä anna ostaa lippua 

enää siltä eikä välttämättä 

seuraavaltakaan asemalta??


-------------------------------------------

Vaikka arkiaamut on kiireessä

lasten kanssa melkoista sekunttipeliä,

niin yhtenä aamuna ehdittiin

hekotella hölmölle haukulle...





...hän se peittää kuonollansa

tunnollisesti sapuskaansa,

vaikka ei täällä sisällä ole

mitään millä sitä peittää 😂



Muutenkin sekaisin koko ötökkä,

tiputtelee ihan hirveästi

karvojansa pohjavilla tupsukoita myöden,

vaikka nythän niitä karvoja tarvittais,

kun on talvi ja kylmä!?

-------------------------


Harvinaisten pajan siivousurakkaan

kuului vielä yhden kopin 

ja hallin puolen lattioiden siivous,

niinpä keskiviikkona kiiruhdin töistä suoraan

pölyiselle pelipaikalle...



...tässä kohtaa tuli jo mustaa räkää,

mutta puolet oli

siivottu...rekkasysteemi jökötti 

siivoushomman edessä

ja olin syönyt viimeksi töissä,

joten siivoojalla oli jo ihan hirveä nälkä...



...onneksi olin ottanut jotakin evästä mukaan,

mutta sitä ei saanut 

purkista ulos ilman lusikkaa, 

joten meinasin lähteä kotiin ruokatauolle, 

mutta jostakin lähes tyhjän hallin perukoilta

löytyi vielä yksi lusikka...



...niinpä säästyi taas monta sekunttia, 

kun ei tarvinnut lähteä välissä

kotona käymään...



...kontti häipyi muutaman sekunnin 

evästauon aikana edestä...



...ei muutakun harjat ja imuri kainaloon

ja loppuja nurkkia koluamaan...



...teollisuusimuri oli vähän jännittävä aparaatti, 

sen lisäksi, että suodatin meni 

vähän väliä tukkoon, 

niin siitä rakkineesta "sai" sähköiskuja...



...pomolle vähän niistä iskuista valittelin,

mutta se huikkasi vaan, että

"maadota itsesi jollain"...



...en löytänyt mistään yhtään 

mustaa maadotusjohtoa,

joten laitoin sitten kumihanskat käteen

ja yritin olla koskematta 

mihinkään metalliseen...



...se löi kyllä tällejä tasasin väliajoin

 siitä "muovisesta" varrestakin,

josta yritin kevyesti pitää kiinni...



...mutta homma tuli tehtyä loppuun...



...tosin...hieman "tukka pystyssä"...



...siivoojan ruumiseen taisi jäädä

 vissiin jotain "staattista varausta"...



...vielä pitkään imuroinnin jälkeenkin

näppeihin iski pikkukipunoita

aina silloin kun koski johonkin metalliin.

 😆

---------------------


Olin silloin tammikuun sairaslomalla 

sohvanpohjalta tuijotellut

telkkua sillä silmällä,

että pitäisi saada suurempi töllötin...



...ja kiinnitettyä seinään...



...TV-tasoakin kerkesin toljottaan 

silloin niin paljon, 

että sekin alkoi kyllästyttämään,

joten pistin uuden tason tilaukseen.



Televisiorumba käytiin läpi jo 

viikko sitten lauantaina...



...ostin tutulta vähän käytetyn

18 tuumaa isomman television

kotiin tuotuna ja seinään kiinnitettynä...



...meidän vanha telkku lähti naapuriin ja

samalla tohinalla

naapurin vielä vanhempi telkku lähti

meidän telkun tuojan mukana 

paluukyydissä kaatikselle.



Epätasaiseen vanhaan hirsiseinään

televisiotelineen kiinnitys kesti

noin 55,5 kertaa kauemmin kuin

tasaiseen seinään, sillä vaikka

itse teline oli kuinka hyvin vaaterissa,

niin töllötin oli joka korjauskerran

 jälkeen AINA vinossa...



..."lisävatupassejakin" oli jo

varhaisessa vaiheessa

vaateri-tilannetta varmistamassa...



...noin 15 kertaa säädettiin telinettä,

asennettiin uudestaan

ja otettiin pois...



...no...laitettiin sitten lopulta teline 

pari millä vinoon, 

että saatiin televisio suoraan,

aikaakin oli kulunut jo sekunttitolkulla.



--------------------



Torstaina lähin töistä 

tasan siihen aikaan, 

että kerkeen hakea 

uuden vedenkeittimen,

kun vanha ei suostunut 

enää käynnistymään ollenkaan

ja aikatauluni mukaan kerkeän

noutaan pojan mummilta

ja sitten kerkeän vielä

likkojen kanssa torstailenkille...



(Uudenvuoden aattona vielä itse ehdotin naisille, 

että vuonna 2018 joka torstai 

lähetään klo 18.30 porukalla lenkille,

mutta en ollut sairastelun 

ym kiireiden vuoksi ehtinyt itse 

mukaan vielä yhtään ainutta kertaa.)



...menin Poweriin tekemään hankintoja, 

vedenkeitin oli helppo,

olin katsonut netistä sopivan jo

etukäteen, samalla ajattelin

hommata HDMI-piuhan,

kun Eemeli haluaa tehdä

"Iltapaperi"-julkaisua Venlan kanssa

tietokoneella siten, 

että luonnosta voi katsella

seinään kiinnitetyltä

"isolta näytöltä" eli telkusta.



Poika tiesi, 

että piuha maksaa

vaan muutaman euron Tokmannilla,

mutta Powerissa halvin oli parikymppiä,

otin sen silti, 

koska laadussa on kuulemma eroja...



...olin katsonut etukäteen myös

soundbaaria netistä ja tiesin,

että kyseisestä liikkeestä 

pitäisi löytyä, edullinen meille,

riittävä setti...myyjä valitteli,

että heille on just tänään tullut uusi

järjestelmä, että hän ei nää koneelta,

onko sitä varastossa...



...niinpä hänen täytyi lähteä 

fyysisesti tarkistamaan 

tilanne varaston puolelle...



...siinä sitten venailin myyjää...



...aikaa paloi 

monia kymmeniä sekuntteja

ja lopulta vastaus oli, 

että onkin niin uusi malli,

ettei heillä sitä vielä ole ollenkaan,

mutta hän voisi myydä 

yhden toisen merkkisen,

hyvin suositun Soundbaarin sopivalla hintaa...



...no se sopiva oli lähes satasen 

kalliimpi kuin mitä olin ajatellut sellaiseen 

aparaattiin sijoittamaan...



...ei ollut aikaa kauaa miettiä 

tai ennalta suunnitellut aikataulut

alkaa brakaamaan...



...sanoin, että pistetään se sitten,

koska myyjän mielestä ääni on

siinä soundbaarissa täyteläisempi

kuin monessa muussa kalliimmassa...



...no sitten myyjän piti 

avata vielä pakkaus ja tarkistaa,

että onko siinä pakkauksessa

mukana mitään 

liitäntä johtoa telkkuun...



...ei ollut...joten hän möi melkein 30 euron

optisen johdon siihen HDMI-johdon lisäksi...



...muuten ei kuulemma yhteydet skulaa...



...kysyin, että kuinkas paljon 

loppulasku sitten olis tässä vaiheessa...



...kaveri otti perinteisen laskimen käteen 

ja alkoi ynnätä, 

kun ei sillä kaupan

uudella järjestelmällä

nyt pysty laskemaankaan,

kun hinnat ei ole vielä päivittyneet...



...aikaa kului taas sekuntikaupalla...

...aloin kiristellä jo hampaita...



...loppusumma hitaalla laskemisella

oli suht kohtalainen,

joten suostuin tekemään kaupat, 

jotta pääsen äkkiä 

johonkin kassalle ja kaupasta ulos...



...no kassalla sitten alkoi 

kestää ja kestää...



...myyjä valittelee taas, 

että kun on tänään

asennettu tämä uusi järjestelmä...



...alkaa lopulta soittamaan jostakin apua...



...sitten arvasin, että nyt kestää

tässä liikkeessä asiointi

paljon paljon kauemmin kuin olin 

sekuntteja budjetoinut, 

joten ehdotin myyjälle,

että voisin käydä

siinä maksujärjestelmän

ongelmien selvittelyiden välissä 

nopeasti muilla asioilla,

niin jospa siihen mennessä pääsisin

maksamaan kaikki rojut...



...myyjä pahotteli järjestelmän hitautta, 

ja että "ei tässä kauaa enää mee"...



...kaupassa oli noin viisi myyjää

ja vain yksi asiakas...minä...



...yritin lohdutella myyjää,

että onneksi teillä ei ole 

muita asiakkaita tällaisena 

järjestelmän vaihtopäivänä...



...samalla kiristelin vielä enemmän hampaitani...

...alkuperäinen aikataulu brakaa nyt jo pahasti!



Laitoin tytöille viestiä, 

että en sittenkään taida 

ehtiä tänään lenkille...



...oli pari asiaa vielä hoidettavana...



...sitten ATK-apulainen saapui kassalle

ja kuulosti vihdoin siltä että hommat 

järjestelmässä lähti etenemään...



...sitten se myyjä alkaa kyselemään

nimeä...osoitetta...ja syntymäaikaa...



...kärsivällisesti vastailin ja samalla

pienessä kiireisessä 

mielessäni ajattelin...mitä IHMETTÄ!?



Miksi asiakkaan pitää alkaa 

sellaisia vielä luettelemaan, 

kun en ole luotolla mitään ostamassa,

vaan kortilla maksan ostokseni heti pois, 

eihän ruokakaupassakaan

sellaisia kysellä!?



Jos se olisi alkanut vielä

meiliosotteita ym kyselemään , 

niin olisin varmaan sanonut,

että nyt on kyllä niin kiirus,

nää romut jää tähän kassalle

ei kerkee jäämään enää sekunniksikaan.





----------------------



Pääsin kaupasta vihdoin pihalle,

ajattelin, että jos seuraavat 

hoidettavat asiat menisi paremmin 

kuin putkeen, niin olisi vielä 

pienenpieni mahdollisuus

ehtiä sinne lenkille.



 Olin etukäteen googlannut, 

että missä on lähin

UFF:n kierrätyslaatikko, 

heitetään nyt sitten samalla

pari viikkoa autossa pyörineet

vaatepussukat kierrätykseen...



...olisin heittänyt jo ajat 

sitten ne pussukat nurkista pyörimästä,

mutta Turengin UFF:n laatikon 

tilalla on nykyään kerrostalo,

enkä tiedä missä ne 

keltaiset pömpelit tässä kylässä 

nykyisin sijaitsee...



...laatikko löytyi onneksi siitä Tiiriöstä...



...vieressä oli Sotka, 

josta olin tilannut sen TV-tason...



...joten tarkoitus oli käydä

nopeasti kassalla kysäisemässä,

että missä se 2 viikkoa sitten 

tilattu toimitus viipyy...



(Olin nimittäin edellisenä

päivänä jo soittanut kyseiseen firmaan

tiedustellakseni toimitusaikaa...



...ja siellä vastattiin, 

että keskiviikon kuorma on tullut varastoon,

mutta ilmeisesti purku on vielä kesken,

joten minun pitää odottella

 tekstiviestiä lähitunteina

tai viimeistään viesti tulee

seuraavana päivänä)



...ei tullut viestiä keskiviikkona eikä torstaina,

joten painelin tiskille lapun kanssa...



...kaveri ihmetteli aikansa koneella, 

lopulta tuumasi,

että "On se ollut Lahdessa asti jo

5 päivää sitten...plaaplaa"



...mutta ei näy vieläkään

heidän koneella,

täytyykin mennä fyysisesti 

varastosta katsomaan...



(Ajattelin, että ei voi olla totta!

Onko tämänkin liikkeen

tietojärjestelmät ihan hanurista?



On jäätävä taas kärsivällisesti

ODOTTAMAAN vastausta,

kun kaupan järjestelmä ei tiedä,

missä tilaukseni on!



Olin ihan hiilenä,

koska alkoi olla taas

jo tosi kova nälkäkin.)



...myyjä palaa vasta yli 10 minuutin

kuluttua varastosta,

ja onhan se mööpeli

kuulemma sittenkin siellä,

oli vaan kuulemma

joku lappu ollu väärinpäin,

niin ei oltu huomattu kirjata

saapuneeksi...



...ja tietenkin TV-taso oli pakattu

sen kokoisesti,

ettei se mahtuisi autooni, 

vaikka laittaisi takalasista läpi...



...no...haenpa sen sitten jollain 

isommalla kaaralla

joku toinen päivä,

mutta nyt tiedän että on 

jotain mitä hakea.



Sitten laitoin likoille jo viestiä,

että en ehdi millään 

tänäänkään torstain lenkille...



...se siitä...elikkäs...



..."lenkille-ehtimis kiire" helpotti, 

mutta nälkä kasvoi hurjaa vauhtia

 ja pitihän vielä muistaa hakea

se poika sieltä mummilta,

mutta aikataulu ei ollut 

onneksi enää niin 

sekunttien päälle.



Joten koska Citymarket 

on siinä ihan lähellä,

niin jospa käyn samalla 

reissulla kurkkaamassa,

olisko siellä muksuille 

jotain oikeasti lämpimiä

ja tosi paksuja toppatakkeja,

kun tahtoo tuo 

kerrospukeutuminen heiltä 

unohtua ja kelit on välillä

 jäätävän kylmiä...



...Sittarissakin oli hiljaista 

ja vaateosastolla tuli heti

tuttu myyjä vastaan...



...siinä vaihdettiin samalla

kuulumisia Ninan kanssa,

kun käytiin läpi lasten

toppatakkeja...



...ei löytynyt tarpeeksi paksua takkia,

mutta olipas mukava rupatteluhetki 😊



...sen jälkeen oli kyllä jo niin kova nälkä, 

että ei ollut aikaa lähteä lampsimaan

vielä kymmeniä metrejä kauemmas, 

kaupan toiseen reunaan, ruokapuolelle,

joten suorilla kohti kassaa

mekkiosaston läpi...



...matkalla kassalle näkyi

tarjouskyltti, jossa

oli ripsiväri alennuksessa,

nappasin sen ja varaevääksi 

kaappasin suklaapatukoita 

ostoskoriin ja kiiruhdin kassalle...



...kassalla summa oli ihan 

jotain muuta, kuin piti.

Tarkistin kuitin välittömästi

ja sanoin myyjälle, 

että tämä ripsiväri oli

kyllä tarjouskyltin mukaan

melkein puolet halvempi...



...kassa otti luurin 

ja alkoi soittelemaan osastolle...

...kuului kuvailevan tuotetta jokapuolelta...



...ajattelin, että nyt kuulostaa taas siltä,

että tämän ripsivärin ostaminen

kestää minun sen päiväisen

kassalla odottelun 

kärsivällisyystasapainoon

nähden AIVAN liian kauan...



...hintaa ei meinannut millään

löytyä, joten sanoin myyjälle,

että perutaan se ripsiväri ostoksista pois...



...hän oli edelleen puhelimessa,

mutta sanoi, että ihan kohta selviää

kyseisen tuotteen hinta...



...alkoi tulla jonoa selän taakse

ja ajattelin, että olisin IHAN hiilenä,

jos olisin itse jonottamassa

siellä liikkumattoman jonon perällä...



...selvisi lopulta, että se ripsiväri

ei olekkaan tarjouksessa...



...olin todella nälkäinen 

ja hihat savusi 

kaikesta kassoilla odottelusta...



...ojensin maksukortin myyjälle

takaisin ja sanoin,

että en osta niin kallista ripsiväriä,

perutaan se kauppa...



...myyjä vastaa, 

että koska maksoin lähimaksulla,

niin perumista ei voi tehdä kassalla,

vaan pitää mennä asiakaspalvelutiskille...



...ajattelin, että tää ei voi olla TOTTA!

Vieläkö pitää NÄLKÄISENÄ mennä

odottelemaan johonkin 

saman kaupan toiselle kassalle...



...matkalla normaalikassalta

asiakaspalvelun kassalle,

hampaat oli kiristyneet uudelleen...



...ajattelin, että pistäkää nyt

hel..tti vieköön ne tarjouskyltit

kaupoissa selkeästi siihen

tarjoustuotteen kohdalle,

niin säästyisi kaikkien aikaa

turhilta selvittelyiltä

ja samalla viestittelin Eemelille 

uutta aikataulua arvioidusta 

myöhästyneestä noutoajasta.



Pääsin vihdoin autoon 

ja siinä Tiiriön risteyksiä kurvatessa

sain loistavan idean miten 

hoidan nälän nopeasti pois...



...jos Mäkkärissä ei näy muita autoja

siinä tilauspömpelin kohdalla,

niin käyn nopeasti kysymässä,

että onko heillä jotakin "heti valmista",

jonka saisin odottamatta 

enää yhtään ylimääräistä sekuntiakaan...



...jos heillä ei ole mitään valmiina, 

niin peruutan pois

ja hotkaisen niitä justiin Citymarketista

ostettuja suklaapatukoita...



...onnekseni tilauspömpelin tienoilla

ei näkynyt lainkaan muita autoja

ja tilauskaiuttimesta kuului,

että "heti valmista" löytyy...



...tein nopean hampurilaispäätöksen...



...kuulemma luukulle 1 pitää ajaa...



...ajattelin, että "Jess!!! Edes tämä homma

menee tänään suunnitelman mukaan!"



Kurvasin kulman taakse kohti 

autokaistan luukkua 1,

mutta jouduin odottamaan,

koska luukulle 2 oli niin pitkä jono,

että sen viimeisen auton peräpää

oli vielä luukun 1 kohdalla...



...noo...yksi auto kun tuosta edestä häipyy,

niin ei tarvii enää onneksi odotella...



...pääsin jonkin ajan kuluttua

 luukulle 1, jossa myyjä otti rahat,

 sanoi, että seuraavaksi luukulle 2

ja pisti luukun ikkunan kiinni!!!



Siis mitä!!!!????

Olin tilannut HETI VALMISTA

ja joudun silti jonottamaan 

muiden autojen perässä luukulle 2!!!



Miksi myyjä ei voinut antaa 

heti sitä valmista

ruokaa siitä luukusta 1 

samalla kun rahasti???



Joudunko tosiaan odottamaan

jonon perässä vielä luukulle 2!!!???



Tajusin, että todellakin JOUDUN!!



Ärsyynnyin täydellisesti

tuijottaessani epäuskoisena niitä

edessä olevien autojen perävaloja...

...pinna räsähti rikki , 

molemmat hihat ja kaikki puntitkin

 leimahti kalsareita myöten

samalla sekunnilla

ihan TOTAALISESTI!!!



Sain itsekseni kaikesta sen päivän

turhista odottelemisista sellaisen raivarin, 

että varmasti kaikki lapset olisi

oppineet kiroilemaan 

täydellisellä aksentilla, 

jos olisivat samassa autossa

tai edes jollakin kuuloetäisyydellä olleet.



-----------------



Kaiken odottamisen

ja lopulta itsekseni 

autossa raivoamisen jälkeen

sain vihdoin jotain murua rinnan alle,

rauhotuin mutustellessa sitä hampurilaista

matkalla Turenkiin...



...harmitti, että se lenkki jäi TAAS

väliin, TV-taso ei mahtunut kyytiin

 ja oli päivän selvää, 

etten todellakaan mene 

yhteenkään kauppaan

enkä mihinkään "pikaruokakiskalle"

 vähään aikaan...ODOTTELEMAAN!!!



...taidan tehdä tästä lähin ostokset netistä, 

jospa siten säästyisi aikaa, 

nälkää ja hermoja...



...niin ajatuksissani olin,

että unohdin hakea sen Eemelin,

tajusin jo vilkuttavani kotipihaan,

kunnes muistin, 

että ainiin 

SE POIKAKIN PITI HAKEA!



Ja vieläkin se sama kauppareissu 

venyi muutamalla sekunnilla

kun piti ajaa 

yksi ylimääräinen tienpätkä!

------------------



No onneksi tunnelmaa 

keventää lasten keskinäinen kinailu... 



...esimerkiksi sprädäämisestä

lopputulema oli se,

että Eemeli ei piereskele

ja jos pikkutuhnuja sattuu pääseen,

niin ne on kuulemma ruusun tuoksuisia 

ja kauniin sateenkaaren värisiä.



--------------------- 



Ennan synttärit alkoi lähentyä,

kysyin, että ketä hän on ajatellu

koulukavereista kutsua...



...lista paisui paisumistaan

päivä päivältä...





...suurinpiirtein varmat tulijat

alkoi selvitä...



...Enna halusi kutsua kavereita

vanhasta Turengin koulusta

ja uusia tuttavuuksia 

Harvialan koulusta...







...aika nopeasti tajusin,

että tähän mökkiin ei mahdu 

tuosta porukasta puoltakaan...



...mutta onneksi Turengista

löytyy Lounaskellari Emmi...



https://www.facebook.com/search/top/?q=lounaskellari%20emmi





---------------------



Voiko lapsen synttärikemuihin 

valmistautuminen olla enää helpompaa...



(ei mitään leipomista, ei siivoomista, 

ei mitään "turhaa stressiä" yhtään mistään)



...edellisenä iltana odotellaan

porukalla ruutuun Tanhupalloa...






...synttäripäivänä

oudosta valoilmiöstä nautiskelua...








...talvista maisemaa...






...eli ennen Ennan synttäreitä ei tarvinnut

kuin polttaa pari mikropopparipussia,

siinä onnistuin jälleen...

...kärystä päätellen.



-----------------



Mari kyseli tarjottavista jo viikolla...



"Millaisen kakun Enna haluaisit?"



...yksisarvisfani vastaa tietenkin, että



"Yksisarviskakun!"



Herjalla sitten sanoin kakkutoiveen

Kuljun kakkumestareille...



...eihän sellaista erikoistoivetta

kukaan pysty edes tekemään...



...mutta sellaisen ihmeen olivat

sankarille taiteilleet!!! 😍




...itse en ole koskaan onistunut

tekemän edes 

onnistunutta kakkupohjaa,

saatikka tällaisia 

syntymäpäiväsankarin kakkutoiveita!

------------------


 Kaikista äänistä päätellen,

muksuilla oli ihan kivaa...






...altaaseen mahtui 

reippaasti yli kymmenen 

yksilöä kerrallaan...






...muutama kuutio vettä taisi 

välillä loiskua yli...








...ja allas näytti 

jatkuvasti porisevalta porealtaalta...




...välillä osa mukeloista saunoi

ja altaalla oli rauhallisempaa...




...vauhtia kesti 3 tuntia...

...ja muutama kerrallaan 

he kaikki selvisivät hengissä

takaisin maan päälle...





...näistä hetkistä pitää nyt nauttia,

ihan kohta niille tulee murkkuikä


ja sitten on leikki kaukana 😉

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogitekstisuositus

Krabi, Surat Thani, Hua Hin ja Bangkok

Lento Tukholmaan Ensimmäinen lento Tukholmaan  lähti niin pahasti myöhässä,  että alkoi jännittämään  ehditäänkö Thaimaan  ja...